Mihin luopumus pyhästä Raamatusta johtaa? Allianssikristillisyydelle (sekaoppisuus) on tyypillistä hengellisiä tilaisuuksia järjestäessään sopia, mistä ei saa puhua. Monien mielestä mm. kasteesta ei saisi puhua. Tällaista sopimustoimintaa on noissa piireissä muissakin kysymyksissä.
Elävä kristillisyys lähtee työhön aina koko Raamatun kanssa, pyytäen Pyhää Henkeä avuksi, jotta sana haavoittaisi ja parantaisi. Siis totuudellinen ja puhdas sana on edellytys oikealle opetuslapseudelle ja kirkkoyhteydelle. (1.Kor.1:10): ”minä neuvon teitä, rakkaat veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, että te kaikki yhdenkaltaisen puheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olisitte yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa.
Allianssikristitty puhuu paljon rakkaudesta Kristukseen. Hän asettaa rakkauden ja opin vastakkain. Mutta väärin on puhua rakkaudesta Kristukseen sillä tavoin. Sillä Jeesus sanoo itse: ”jos joku rakastaa minua,, niin hän pitää minun sanani.—Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani(Joh.14:23-24).
Eriseurojen kokoontuminen yhteen, sekoittaa totuuden ja valheen, opettaa sekä oikeaa, että väärää. Kuitenkin alkukirkko harjoitti kirkkoyhteyttä yhteisen opin perustalta. He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksessa (Apt.2:42.) ”Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne, älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi; sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, tulee osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa”. (2.Joh.9-11), katso myös Room.17-18).
Uskovainen ei voi veljeillä sellaisten sekaoppisten kanssa, jotka rakentavat vanhurskautensa synergismin pohjalle. Liha ymmärtää vain töiden vanhurskautta. Opinnollinen tunnustus kuuluu: ”Ihminen vanhurskautetaan uskon kautta ilman lain tekoja”(Room.3:28). Varoittava Raamatun totuus on, että Jumala lähettää eksytyksen ja totuus hyljätään sekä vääryys ja valhe uskotaan totuutena, koska he eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen (2:Tes.2:10-12). ”Rakkaani älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.- - Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden Hengen ja eksytyksen hengen(1Joh.4,6.) Opista siis näemme onko saarnaaja oikea vai väärä. Todellinen kirkko on näkymätön(Luuk.17:20-21; 1Piet.2:5; 2Tim.2:19). Herran omat ovat tosi kirkko, ja vain Herra tuntee omansa. Kenelläkään ei ole oikeutta poiketa Jumalan: ”opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää”(Matt.28:20). Raamatun mukaan tulee siis lähteä pois eriseuroista. Sanat ”vetäytykää pois heistä”(Room.16: 17-18) sulkee pois kaikki yhteydet valheoppiin. Jumalan sana neuvoo myös meitä erittäin selvästi: ”harhaoppista ihmistä karta varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti” (Tiit.3:10). Katso myös (Room.16:17-18, Gal.1:6-10, Matt.7:15, Joh.10:27-28).
Elävä kristillisyys lähtee työhön aina koko Raamatun kanssa, pyytäen Pyhää Henkeä avuksi, jotta sana haavoittaisi ja parantaisi. Siis totuudellinen ja puhdas sana on edellytys oikealle opetuslapseudelle ja kirkkoyhteydelle. (1.Kor.1:10): ”minä neuvon teitä, rakkaat veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, että te kaikki yhdenkaltaisen puheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olisitte yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa.
Allianssikristitty puhuu paljon rakkaudesta Kristukseen. Hän asettaa rakkauden ja opin vastakkain. Mutta väärin on puhua rakkaudesta Kristukseen sillä tavoin. Sillä Jeesus sanoo itse: ”jos joku rakastaa minua,, niin hän pitää minun sanani.—Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani(Joh.14:23-24).
Eriseurojen kokoontuminen yhteen, sekoittaa totuuden ja valheen, opettaa sekä oikeaa, että väärää. Kuitenkin alkukirkko harjoitti kirkkoyhteyttä yhteisen opin perustalta. He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksessa (Apt.2:42.) ”Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne, älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi; sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, tulee osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa”. (2.Joh.9-11), katso myös Room.17-18).
Uskovainen ei voi veljeillä sellaisten sekaoppisten kanssa, jotka rakentavat vanhurskautensa synergismin pohjalle. Liha ymmärtää vain töiden vanhurskautta. Opinnollinen tunnustus kuuluu: ”Ihminen vanhurskautetaan uskon kautta ilman lain tekoja”(Room.3:28). Varoittava Raamatun totuus on, että Jumala lähettää eksytyksen ja totuus hyljätään sekä vääryys ja valhe uskotaan totuutena, koska he eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen (2:Tes.2:10-12). ”Rakkaani älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.- - Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden Hengen ja eksytyksen hengen(1Joh.4,6.) Opista siis näemme onko saarnaaja oikea vai väärä. Todellinen kirkko on näkymätön(Luuk.17:20-21; 1Piet.2:5; 2Tim.2:19). Herran omat ovat tosi kirkko, ja vain Herra tuntee omansa. Kenelläkään ei ole oikeutta poiketa Jumalan: ”opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää”(Matt.28:20). Raamatun mukaan tulee siis lähteä pois eriseuroista. Sanat ”vetäytykää pois heistä”(Room.16: 17-18) sulkee pois kaikki yhteydet valheoppiin. Jumalan sana neuvoo myös meitä erittäin selvästi: ”harhaoppista ihmistä karta varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti” (Tiit.3:10). Katso myös (Room.16:17-18, Gal.1:6-10, Matt.7:15, Joh.10:27-28).
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jo sanan 'Allianssikristillisyys' käyttäminen viittaa siihen että perustat identiteettisi johonkin oppiin ja odotat että muut tekevät samoin. Parempi olisi että perustaisit identiteettisi Jeesukseen ja antaisit Hänen hallita minäkuvasi muotoutumista.
Silloin huomaisit että on yhtä mieletöntä karsinoida ihmisiä eri oppeihin kuin sitten yhdistellä näitä karsinoita.
Kaikin puolin, ja koko sydämestä yhdyn kirjoittajan tekstiin!
Sitä vaan vähän ihmettelen, (-näin "ulkopuolisena") -että sopii näköjään lainailla Särelän tai muun vastaavan tunnustuksellisen luterilaisen tekstejä, vaikka ne ovat "epäuskoisen" ihmisen kirjoittamia, "jolla ei ole Pyhää Henkeä" ?
Muistan lukeneeni tuon kirjoituksen jostain Concordiasta tai Luterilaisesta aikoinaan ja mahtoi olla joko Särelän taikka Lehtosen papin kirjoittama? -Joka tapauksessa ei ainakaan vanhoillislestadiolaisen, joten pitää Faktalta kysyä että opettaako, eli kelpaako sulle opetus hengellisissä asioissa "epäuskoiselta" mieheltä, "jolla ei ole Pyhää Henkeä"?
Mitäs vanhoilliset kaverit tosta tuumaa kun laihnailet jonkun "eriseuraisen" tekstejä? (vai tietääkö ne edes?)
...huuli ymmyrkäisenä ihmetteleepi: Jampe
ja säästä säälisi itsellesi. Vanhoillislestadiolaiset eivät kaipaa köykäisiä ja kaunaisia mietelmiäsi.
Sillä eivätkös vanhoillislestadiolaiset (pidä) omaan liikkeeseensä kuulumattomia epäuskoisina?
-Kuinka sitten kelpaa siteerata hengellisessä opettamis-mielessä "epäuskoisten" kirjoituksia?
-Ei vaikuta oikein loogiselta! Mitäs eroa siinä on, jos menee näiden "epäuskoisten" seuroihin opetusta kuulemaan tai ottaa opetusta (ja vieläpä jakaa sitä toisillekin!) näiltä kirjoitusten muodossa?
...Taitaa olla niin, että te salaisesti haluaisitte kuulla kunnollista ja oikeata LUTERILAISTA opetusta ja kun ette julkisesti voi, niin lueskelette sitä salaa? Ainakin Faktalle on näköjään kelvannut, kun oikein muillekin sitä tyrkyttää... ;)
...-Ei sen puoleen! Laita vaan Fakta paljon lisää entisen hengellisen kotisi, tunnustuksellisen luterilaisuuden piirissä julkaistuja tekstejä! Kyllä ne kaikin puolin hyviä ovat, jos nyt ei oteta lukun tuota seurakuntakiihkoilua! Säreläkin on toki tuhat kertaa parempi ja arvostettavampi kristitty opettaja, kuin jotkut vanhoillislestadiolaiset saarnaaja-koirat lammasten vaattehissa!
Että silleen! Lisää hyviä tekstejä kehiin vaan!
Minä sitten aina koitan muistella, oliko ne Concordiassa, Pieperin dogmatiikassa, vaiko Luterilaisessa...
Jampe, teksti on omani...
Jampe, nämä tekstit ovat ihan raamatusta, ja keneltäkään en ole niitä kopsannut...
Niin luterilaisuus on mielestäni sekaoppinen seurakunta. Sley on hajalla ja kaikki ovat erillään, ja eikun riitelevät. STLK, vain kutistuu, kun ei mallikkojakaan (evankelistoja) hyväksytä, ja ollaan yksin koko maailmassa, ainut oikeaopppinen seurakunta. Olen kyllääntynyt eriseuraisuuteen ja silloin Jumalan siunaukset puuttuvat. Paikalliseurakuntia ei hyväksytä käytännössä. Kun erosin Luterilaisuudesta, minulla oli painavat syyt siihen. Ei se ollut mikään kevyt päätös, vaikka mollaat kirjoitustani ja väität sitä jonkun muun tekemäksi. Muisteles kahdeksatta käskyä.
Olen jättänyt (Ex-operate) kasteen ja vierastan epäselviä termejä mm. "kasteen armo". Laveata tietä useimmat kastetut taitavat mennä turmioon.
Puhun mielusti selkeästi rakkaasta Jeesuksesta ja parannuksen armosta. V-Lestadiolaisuus on luterilaisuutta, ja enempi kuin Ns. luterilaiset. En kirjoita vastoin Raamattua ja VL-oppia. Jos niin käy, veljet varmaan korjaavat.
STLK:n suhteen olen sikäli samaa mieltä kanssasi, että siinä on tuo seurakunta-kiihkoilu joka johtaa liian ahtaaseen ja ahdistavaan näkemykseen. Itse en koskaan ole edes harkinnut liittyväni moiseen "seurakuntaan"!
Siihen, kuinka paljon sieltä sitten väkeä eroaa, -en voi ottaa mitään kantaa, koska en tunne asiaa tarkemmin. Voi toki olla että syynä on juuri tuo mainitsemasi näkemys, että luulevat olevansa "ainoa oikeaoppinen seurakunta" (?)
Tästä kyllä nousee mieleeni, -eivätkös vanhoillislestadiolaiset ajattele juuri samoin?
STLK:n oppi tietääkseni kuitenkin tunnustaa että eläviä kristittyjä on heidän seurakunnan ulkopuolellakin, mutta vl-oppi on vieläkin ahdasmielisempää, koska se sitoo oikean uskonkin ainoastaan omaan liikkeeseensä!
No, se siitä! Paljossa olen opillisesti lähellä STLK.ta jotka ovatkin evankelisia vaikka ovat päätyneet perustamaan uuden kirkon. He ovat kuitenkin luterilaisia, eikä heitä opin puolesta voi sanoa lahkoksi, vaan on pidettävä epäjohdonmukaisina veljinä jotka ovat harhautuneet seurakunta-opissa.
Noista kirjoituksistasi sen verran, että tunnustanet kuitenkin ed. mainitussa tekstissäsi olevan osia jotka olet lainannut joko suoraan kopioimalla mainituista lähteistä tahi joitakin sanoja muuttelemalla? Olen nimittäin vuorenvarma että olen lukenut juuri noilla sanankäänteilläkin ilmaistun tekstin aiemmin, voisin kaivella esillekin, mutten taida viitsiä... -Muulloin olet kyllä lainannut jopa suoraan esim. Särelän kirjoittamaa tekstiä jota et voine kieltää! Tarvittaessa pystyisin todistamaan asian!
En viitsi mainita aikoja enkä paikkoja joissa olet näitä julkaissut, anonyymiutesi varjelemiseksi, kuitenkin se on monesti tapahtunut lestadiolaiseksi kääntymisesi jälkeen.
Mahtanetko tuoreena vanhoillislestadiolaisena ymmärtää, että sinun on kiellettyä käydä "eriseurojen" tilaisuuksissa tahi lueskella esim. evankelisten opettajien kirjoja, saatikka julkaista näitä opetusmielessä toisille luettavaksi? Todennäköisesti joudut jopa siivoamaan kirjahyllystäsi "eriseurojen" teokset, koska vanhoillislestadiolaiset ystäväsi tuskin katselevat suopein silmin sellaista kirjahyllyä...
Kauheaa siinä mielessä, että sinulla epäilemättä (viitaten perehtyneisyyteesi) on kallitakin laitoksia hallussasi, kuten Pieperin dogmatiikkaa yms. Tuskinpa Särelän tai Närhen kirjatkaan ovat kovin kovassa kurssissa Rauhanyhdistyksen "ranking-listalla"...
Uusi uskosi saattaa olla paljon ahtaampaa, kuin olit osannut kuvitellakaan!
Olen kyllä sitä mieltä että lainaile kaikin mokomin, hyvää tekstiähän ne ovat! Se epäjohdonmukaisuus vain vähän ihmetyttää, että sinulle kelpaavat epäuskoisena pitämäsi miesten hengelliset kirjoitukset siinä määrin, että tyrkytät niitä toisillekin?
Kysymykseni kuuluukin siis:
Saako vanhoillislestadiolainen ottaa hengellistä opetusta evankeliselta papilta ja julistaa tätä muillekin?
Hyvä, tekstini ovat ihan raamatun omaa tekstiä ja löytyypä ne luterilaisestakin, kirjoittamanani. Olen laittanut alkuun ja usein muutenkin lainaukset ja aina niitä en ole laittanut sitten, kun olen olettanut, että ne tunnetaan. Toisto useaankaan kertaan, ei ole mielestäni pahitteeksi, että ihmiset ymmärtävät ja jää jotakin ehkä mieleen.
Luterilaisen opin mukaan, kun "eriseuraiselle" ihmiselle on kertonut evankeliumin ja uskon asian "totuuden", eikä henkilö tee parannusta, häntä ei ole syytä pitää uskovaisena. Myös lähtiöitä, huomautetaan waltherin tekstillä (vapaasti lainaten): "Jos eroat oikeaoppisesta (heidän) seurakunnasta, ja liityt vääräoppiseen (tietäessäsi nyt totuuden), ihminen ei voi pelastua". Jos epäilet teesiä, voin etsiä sen sinulle.
Mutta turhaan vihoittelet minulle, sillä monen luterilaisen kanssa välini ovat tosi hyvät, eikä me mitään edes väitellä...
Olen toki aiemmissa kirjoituksissani muualla käyttänyt lainauksia mm. Särelän teksteistä, sikäli kun ne on Raamatusta, mutta olen joutunut hylkäämään, joitain opetuksia. Suurin osa on kuitenkin ihan omaa tekstiäni, Mutta paljon on yhteisiäkin opetuksia, "luterilaisten" kanssa.
Minusta tuo "V-Lestadiolainen", seurakuntaoppi on oikea, Raamatun perustalta. Onhan siellä eriseuraisten karttaminen ja kuitenkin evankeliumin levittäminen (Olkaa viekkaita kuin...). Kyllä täytyy tunnustaa, että samaa uskoa ja näin pelastusta on muuallakin ja muuallakin maailmassa, vaikkei nimi oliskaan V-lestadiolainen. Sitten tuo kohta "joka on meidän puolellamme, ei ole meitä vastaan" (Mark.9), on tutkinnan alla;)
Jampe: Kysymykseni kuuluukin siis:
Saako vanhoillislestadiolainen ottaa hengellistä opetusta evankeliselta papilta ja julistaa tätä muillekin?
V: Ei varmaan, eikä luonnollisestikkaan, kun on omat paimenet. Kuitenkin jos teksti on raamatusta, ja koneellani, on se eri juttu, käsittääkseni.
Tässä Se on Waltherin teesi, jota jotkut käyttävät lähtiöitä vastaan: Tunnustuksellinen CFW Walther toteaa teoksessaan Laki ja evankeliumi: "jos olen selvillä harhasta enkä kuitenkaan eroa vääräuskoisesta yhteisöstä, joudun iankaikkiseen kadotukseen, koska olen selvillä harhasta, enkä kuitenkaan tahdo sitä hyljätä" (s. 484). No mielestäni, ei kansankirkossa tarvitse kuulua vääräoppiseen yhteisöön ts. (paikalliseurakuntaan), sen kummemmin kuin jakaantuneet tunnustuskirkot. Mikä niistä on oikea?
Varmastikin oikeaa uskoa on ulkopuolella vanhoillislestadioilaisuuden! Ihmettelen, jos sitä kuinkakin paljon löytyy vanhoillisuuden sisäpuolelta, sillä teillä opetetaan täiden vanhurskautta ja ulkokullailua ihmisten edessä.
Älä käsitä väärin, en missään nimessä VASTUSTA sitä, että käytät mm. tunnustuksellisten, kuten Waltherin tekstejä, mutta mielestäni siinä on aika suuri epäjohdonmukaisuus, että ensinnäkin väität ettei muualla kuin vanhoillislestadiolaisuudessa ole oikeata uskoa ja kuitenkin luet/lainaat ei-vanhoillislestadiolaisten tekstejä ja hengellisiä opetuksia! Tietääkseni kukaan muu vanhoillislestadiolainen ei tee samoin! Voi olla että joudut vielä vaikeuksiin uudessa "seurakunnassasi" tämän "avaramielisyytesi" takia... Sinun olisi nyt johdonmukaisinta siivota pois koneeltasi "epäuskoisten" tekstit ym. linkit (tietänet mitä tarkoitan!) -ollaksesi täysverinen lahkolais-opin kannattaja!
Jos kerran lähdet tuolle tielle, pysy siellä kokosydämisesti, äläkä kurkistele enää aidan tälle puolen! Jos kerran alat jo itsekin huomata tulleesi sikojen kaukaloille, ja mielessäsi muistelet kuinka Isäsi kodissa oli hyvää ruokaa yllin kyllin joka päivä, niin mene itseesi, tunnusta syntisi ja mahdottomuutesi, sekä palaa takaisin Isäsi luo. Molemmista et voi syödä yhtäaikaa: riivaajien pöydästä ja Herran pöydästä!
Jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan! Kahta tietä et voi horjua!
Jampe, kuten sanoin minulla on "luterilaisia" hyviä tuttuja, ja eivät pahaa puhu uskostani ja käsityksistäni, ainakaan minulle (enkä minä heille).
Kyllä käsittääkseni, VL:sä opetetaan, että samaa uskoa löytyy muualtakin. En ole kurkistellut aidan toiselle puolelle, sillä käyn siellä tilaisuuksissa, johon kuulun, luonnollisesti.
Olet ensimmäinen, joka sanoo minua "avara mieliseksi". No tosin toivon, että tuttuni ymmärtävät ja luulen, että ymmärtävät käsitykseni tuosta.
Se minua harmittaa, että nimittelet minua lahkolaiseksi ja sen opin kannatajaksi. Saathan sä olla sitä mieltä, mutta ei ole parempaa seurakuntaa tai vaihtoehtoa. Nimittäin mielestäni, vaihtoehtoja ei ole...Mutta mielelläni vahdan kanssasi "asiallisia" ajatuksia jatkossakin. Olen kolme varsinaista opinkohtaa, Raamatusta löytänyt toisin, kuin aiemmin...ja ne löytyvät tältäkin foorumilta.