Menet pyytämään apua ensiavusta haluten Halikkoon, et saa lähetettä sinne, vaan passituksen putkaan.
Samana vuorokautena käyt psykiatrian poliklinikalla, siten ettet edes tajua mitä sinulle on kerrottu, tulet ulos ja jäät kaupungille harhailemaan, suostumatta tulemaan kotiisi tai edes vanhempasi luokse, ollen ilman lääkkeitäsi. Vanhemman asiaa hetken ajatellen ja soittaen Halikkoon ja poliklinikalle, saa hän neuvon mennä lapsensa kanssa ensiapuun hakemaan lähetettä hoitoon. Siellä viksut hoitajat ja lääkäri eivät uskoneet että potilaalla voi olla mitään - vaikka oma vanhempi oli mukana kertomassa toisen avun tarpeesta.
Kommentit apua puudettäessä oli ”eihän hänellä voi olla mitään, kun on tunti sitten päässyt poliklikalta. Mikä nyt on ongelma.” Ym.
Tunnin kinastelun lopulla potilas hermostui ja lopputulos oli että pakkohoitolähetteellä hoitoon mutta PUTKAAN odottamaan ambulanssia. Putkassa hän odotti useamman tunnin ajan hoitoon pääsyä.
Nyt kuuluukin kysymys ensiavun henkilökunnalle :
Tiedättekö mikä on 2 tyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö? Toivotteko itsellenne/omaisellenne tälläistä kohtelua? Luuletteko että ketään haluaa Halikkoon ilman syytä? Onko putka mielestänne oikea hoito mielenterveyspotilaalle? Olisiko voitu välttää potilaan agressiivisuus teidän käytöksellänne?
Tarvitseeko tapahtua jotakin peruuttamatonta ennen kuin hoidontarve huomioidaan?
Eikä tälläinen käytös ole edes epätavallista käytöstä ensiavussa. Toinen tälläinen tapaus: Tukuhenkilö meni potilaan kanssa pyytämään apua ensiavusta. Silloinkaan ei apua herunut vaan tukihenkilön hermostuessa joutui hän putkaan ja potilas jäi yksin. Missäköhän voi tosiaan olla vika kun potilaat/ asiakkaat hermostuvat ensiavussa.
Lisäksi mietityttää psykiatrian poliklinikan käyttäytyminen puhelimessa, potilaan soittaessa jatkohoitopaikkaa ollessaan Halikossa ja ilman aikaisempaa hoitokontaktia poliklinikkaan. Yleensä pitäisi kannustaa masentunutta toimimaan oma-aloitteisesti, mutta mutta!!! Kommenti hänen soittaessaan oli ” Ei keskustella sinun kanssasi vaan pyydä hoitohenkilökuntaa soittamaan.” Viksua ja kannustavaa eikö? Hoitajalle oli ilmoitettu että pidämme palaverin ja soitamme 5pv päästä. Hienoa antaa potilaan odottaa ja miettiä koska mahdollisesti saa ajan jatkohoitoon. Soitto onneksi tuli nopeammin.
Lisäksi toinen tökerö keskustelu: Asiakas soitti ja kysyi että koska mahdollinen lähetteestä johtuva aika olisi. Tuli vastaus ” palaveri on silloin ja katsotaan sitten saako ajan heti vai joutuuko odottamaan kuukaudenkin.” Tietysti avuntarve kysenalaistettiin ja asiakkaalle jäi epävarma tunne hoitoonpääsystä. Epävarmuuden saattelemana meni hän aloittamaan hoitonsa ensimetrit muualla. Tässäkin tapauksessa hoitoaika tuli kuitenkin nopeasti.
Puhelinkäyttäytymisessä olisi paljon korjattavaa ja niille ketkä vastaavat aikojen antamisesta olisi pari kysymystä. Miten toivoisitte teille/ läheisellenne vastattavan puhelimessa? Miltä tuntuisi saada itsellenne/ läheisellenne tällaista kohtelua?
Tässä seuratessani on tullut myös esille sellainen seikka että psykiatrian poliklinikalla ei lääkäri kuuntele potilaan tuntemuksia lääkkeiden vaikutuksista eikä kohtele häntä tasavertaisesti esim. taustaa joka vaikuttaa hoitoon. Potilaslaki kieltää syrjinnän: rotuun ihonväriin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, ikään, varallisuuteen, syntyperään tai muuhun vastaavaan seikkaan perustuvan erottelun.
Lääkäri katsoo hoitoa antaessaan kaiken johtuvan pelkästään päihdeongelmasta ilman että edes perehtyy potilaan taustaan. Hän ei varmasti ole selvittänyt mistä potilaan päihdeongelma on saanut alkunsa vaan tuomitsee heti masennuksen johtuvan pelkästään alkoholista, mutta todellisuudessa ongelma on lähtenyt jostaan aivan muusta. Potilaalla on myös oikeus hyvään hoitoon ja häntä on kunnioitettava, mutta lääkäri toteaa että ”älä ainakaan mee kaljakauppaan kun lähdet täältä” kun potilas oli hermostunut lääkkeiden huonosta vasteesta. Miksi potilasta ei kuunneltu heti? Lopputulos oli että hänet lähetettiin Halikkoon josko siellä sentään pystyttäis tekee lääkitykselle jotain kun täällä häntä ei kuunneltu.
Samana vuorokautena käyt psykiatrian poliklinikalla, siten ettet edes tajua mitä sinulle on kerrottu, tulet ulos ja jäät kaupungille harhailemaan, suostumatta tulemaan kotiisi tai edes vanhempasi luokse, ollen ilman lääkkeitäsi. Vanhemman asiaa hetken ajatellen ja soittaen Halikkoon ja poliklinikalle, saa hän neuvon mennä lapsensa kanssa ensiapuun hakemaan lähetettä hoitoon. Siellä viksut hoitajat ja lääkäri eivät uskoneet että potilaalla voi olla mitään - vaikka oma vanhempi oli mukana kertomassa toisen avun tarpeesta.
Kommentit apua puudettäessä oli ”eihän hänellä voi olla mitään, kun on tunti sitten päässyt poliklikalta. Mikä nyt on ongelma.” Ym.
Tunnin kinastelun lopulla potilas hermostui ja lopputulos oli että pakkohoitolähetteellä hoitoon mutta PUTKAAN odottamaan ambulanssia. Putkassa hän odotti useamman tunnin ajan hoitoon pääsyä.
Nyt kuuluukin kysymys ensiavun henkilökunnalle :
Tiedättekö mikä on 2 tyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö? Toivotteko itsellenne/omaisellenne tälläistä kohtelua? Luuletteko että ketään haluaa Halikkoon ilman syytä? Onko putka mielestänne oikea hoito mielenterveyspotilaalle? Olisiko voitu välttää potilaan agressiivisuus teidän käytöksellänne?
Tarvitseeko tapahtua jotakin peruuttamatonta ennen kuin hoidontarve huomioidaan?
Eikä tälläinen käytös ole edes epätavallista käytöstä ensiavussa. Toinen tälläinen tapaus: Tukuhenkilö meni potilaan kanssa pyytämään apua ensiavusta. Silloinkaan ei apua herunut vaan tukihenkilön hermostuessa joutui hän putkaan ja potilas jäi yksin. Missäköhän voi tosiaan olla vika kun potilaat/ asiakkaat hermostuvat ensiavussa.
Lisäksi mietityttää psykiatrian poliklinikan käyttäytyminen puhelimessa, potilaan soittaessa jatkohoitopaikkaa ollessaan Halikossa ja ilman aikaisempaa hoitokontaktia poliklinikkaan. Yleensä pitäisi kannustaa masentunutta toimimaan oma-aloitteisesti, mutta mutta!!! Kommenti hänen soittaessaan oli ” Ei keskustella sinun kanssasi vaan pyydä hoitohenkilökuntaa soittamaan.” Viksua ja kannustavaa eikö? Hoitajalle oli ilmoitettu että pidämme palaverin ja soitamme 5pv päästä. Hienoa antaa potilaan odottaa ja miettiä koska mahdollisesti saa ajan jatkohoitoon. Soitto onneksi tuli nopeammin.
Lisäksi toinen tökerö keskustelu: Asiakas soitti ja kysyi että koska mahdollinen lähetteestä johtuva aika olisi. Tuli vastaus ” palaveri on silloin ja katsotaan sitten saako ajan heti vai joutuuko odottamaan kuukaudenkin.” Tietysti avuntarve kysenalaistettiin ja asiakkaalle jäi epävarma tunne hoitoonpääsystä. Epävarmuuden saattelemana meni hän aloittamaan hoitonsa ensimetrit muualla. Tässäkin tapauksessa hoitoaika tuli kuitenkin nopeasti.
Puhelinkäyttäytymisessä olisi paljon korjattavaa ja niille ketkä vastaavat aikojen antamisesta olisi pari kysymystä. Miten toivoisitte teille/ läheisellenne vastattavan puhelimessa? Miltä tuntuisi saada itsellenne/ läheisellenne tällaista kohtelua?
Tässä seuratessani on tullut myös esille sellainen seikka että psykiatrian poliklinikalla ei lääkäri kuuntele potilaan tuntemuksia lääkkeiden vaikutuksista eikä kohtele häntä tasavertaisesti esim. taustaa joka vaikuttaa hoitoon. Potilaslaki kieltää syrjinnän: rotuun ihonväriin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, ikään, varallisuuteen, syntyperään tai muuhun vastaavaan seikkaan perustuvan erottelun.
Lääkäri katsoo hoitoa antaessaan kaiken johtuvan pelkästään päihdeongelmasta ilman että edes perehtyy potilaan taustaan. Hän ei varmasti ole selvittänyt mistä potilaan päihdeongelma on saanut alkunsa vaan tuomitsee heti masennuksen johtuvan pelkästään alkoholista, mutta todellisuudessa ongelma on lähtenyt jostaan aivan muusta. Potilaalla on myös oikeus hyvään hoitoon ja häntä on kunnioitettava, mutta lääkäri toteaa että ”älä ainakaan mee kaljakauppaan kun lähdet täältä” kun potilas oli hermostunut lääkkeiden huonosta vasteesta. Miksi potilasta ei kuunneltu heti? Lopputulos oli että hänet lähetettiin Halikkoon josko siellä sentään pystyttäis tekee lääkitykselle jotain kun täällä häntä ei kuunneltu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä siellä rahaa on! Rahaa on miljoonittain mielipuolisiin hankkeisiin, mutta ei mielipuoliimme. Ne odottaa, että se hullu menee junan alle, tai hirttää ittensä. Ei maalailiittolainen johtajalääkäri kuule ihmisestä välitä! Katso mitä puuhaa kelassa Hyssälä tai Loimaalla pikkujohtaja!
Muistakaa kuitenkin, että kokoomukselaisethan siinä asiassa ovat vallassa! Ei keput välitä ihmisistä, mutta kokoomus mielellään hävittäisi köyhät, sairaat ja sosialistit.
hyvä kommmunisti pyrkii aina kapitalismiin!!
Eipä pystynyt Halikkokaan auttamaan asiaa. Avun saantiin sielläkin on kiinni lähettävästä lääkäristä. Jos potilaan tiedoissa on painotettu päihteiden käyttöä niin sama peli tuntuu jatkuvan Halikossa. Lähetteessä luki itsetuhoiset ajatukset, mutta asiaa ei otettu miitenkään huomioon kotiutuksessa. Loimaalla puolestaan lääkärin kanssa keskustellessani mainittiin että läheinenkin voi olla paikalla, mutta kas kummaa asiasta ei ennen ole mainittu potilaalle.
Loimaalla mättää niin mieleterveyspalveluissa, terveyskeskuksessa sekä opettajisto ja päivähoitohenkilöstökin on osin aivan kädetöntä! Muuttakaamme pois! Täällä kun jyllää idioottien valta, ollaan sen ja sen tuttuja niin saadaan virka ja ammattitaito on aivan surkeaa.
Heippa! Ei teitä valittajia kukaan jää kaipaamaankaan. Eikö yksilöllä ole mitään vastuuta itsestään, vaan kaikki pitää yhteiskunnan hoitaa?
aivan totta, ottakaa yhteyttä sos- j terv. ministeri P. Risikkoon hän kuuntelee
Muissa paikkakunnissa loimaan palveluita on kehuttu hyviksi.. Käykääpä nyt vaikkapa forssassa..
Forssa on täynnä ammattilaisia ja palvelu on tosi hyvää. Mutta on melko vaikeaa lähteä loimaalaisena apua hakemaan naapurikaupungista.
Loimaan terveyspalvelut kyllä uuden johtajan mukana on hyvin hanskassa ja täytyy muistaa että ei Roomaakaan rakennettu päivässä. Hyvät suunnitelmat ja edistys on huima. Omalääkärijärjestelmä romukoppaan ja selkeitä uusia ja avoimia ohjeita. Terveysjutut täällä varmaan tulee luonnistumaan. Ja kun on koulutettu porukka ja virat täynnä ja halu tehdä vaikeaa työtä, niin ei voi muuta kuin toivottaa voimia ja jaksamista vaikeassa työssä. Kunpa osaisimme antaa heille joskus myös kiitosta!