Mitä sanoo laki, kumpi voimassa.
Terveenä yli kymmenen vuotta sitten tehty vai dementoituneena tehty uusi testamentti.
Terveenä yli kymmenen vuotta sitten tehty vai dementoituneena tehty uusi testamentti.
dementikon uusi ja vanha testamentti
sinne meni
11258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Aika arpapeliä veikkailla kun ei tiedä yksityiskohtia. Periaate tietysti on että uusin testamentti on voimassa oleva, mutta kyllä tuo lappunen voi kaatuakkin jos näytöt testamentintekijän sairauden tilasta on selvät.
Onko dementia diagnotisoitu viimeistään viimeisimmän testamentin tekoaikaan?
Riidan alaisena on tiedossani viimeisin testamentti, vaikka k.o. henkilöä ei elinaikanaan kertaakaan todettu sairaskertomuksissa, tai lääkärinlausunnoissa dementoituneeksi, mutta vanhuksen kuoltua sitä yritetään kaikin mahdollisin mielikuvituksen keinoin todistaa, että näin olisi mukamas ollut.
Vuotta ennen annettu dg. Kiistaton, aivokuvat ym.
Suusanallinenkin tieto vanhasta testamentin sisällöstä on, ei perijäläl.
Testamentissa on 2 todistajaa, jotka todistavat henkilön olevan täydessä ymmärryksessä. Mikä heidän mielipiteensä kunnosta?
Onkohan se vanha testamentti tallessa? Jos hävitetty niin luonnollisesti sitä ei saa enään voimaan mitenkään. Uutta voi sitten aikanaan yrittää perilliset saada nurin vedoten vanhuksen terveydentilaan, tuomioistuin sitten ratkaisee homman lääkärintodistusten perusteella, tai ehkä hoitava lääkäri haastetaan oikeuteen todistajaksi.
"tuomioistuin sitten ratkaisee homman lääkärintodistusten perusteella, tai ehkä hoitava lääkäri haastetaan oikeuteen todistajaksi"
Tätä lukiessa ei voi muuta kuin hymyillä. Hoitanut lääkäri todistamaan itsensäkin kirjoittamaa sairaskertomusta vastaan. Näinkin on tapahtunut, joskaan ei oikeudessa. Tämä "todistelun" kuultua ei voinut muuta todeta, kuin että "rahalla saa ja hevosella pääsee", eli rahalla on ostettavissa millainen todistelu tahansa myöskin lääkäriltä.
Aiemmin kirjoitetuissa sairaskertomuksissa ei välttämättä oteta kantaa siihen onko henkilö kykenevä tekemään testamenttia, siksi ehkä lääkäri haastetaan oikeuteen kertomaan näkemyksensä.
"Aiemmin kirjoitetuissa sairaskertomuksissa ei välttämättä oteta kantaa siihen onko henkilö kykenevä tekemään testamenttia"
Jos vedotaan vainajan kykenemättömyyteen tehdä testamentti dementian tai alzheimerin taudin perusteella, niin pitäisihän sairauden näkyä myös sairaskertomuksessa jossain kohtaa. Mutta ei ole, vaikka esim. muutamassa lomakkeessa on vastaavat ruudut, mihin olisi pitänyt laittaa rasti, jos k.o. sairaus olisi ollut. Sairaskertomukset oli kuitenkin yli 10 vuodelta. Myöskään lääkitystä ei ollut.
"siksi ehkä lääkäri haastetaan oikeuteen kertomaan näkemyksensä"
Miten lääkäri voisi todistaa muuta, mitä vanhusta koskeneessa sairaskertomuksissa luki. Miten yleensäkään voisi edes muistaa todella pitkän aikaa taaksepäin? Hyvin erikoista todistaa sairaskertomusta vastaan n. 15 vuotta vanhasta ajasta lähtien. Näin lääkäri kuitenkin teki, "luonnollisesti" ilman valaa. Asia ei ollut oikeudessa, muussa todistelutilaisuudessa kylläkin, josta on pöytäkirja ja todistelu myös äänitteenä. Näkemys onkin sitä, mistä hänelle maksetaan, ei muuta!
Kyllä dementtiaa tai alzheimeriakin sairastava voi olla kykenevä tekemään testamentin, ratkaisevaan on se ymmärtääkö hän mitä on tekemässä. Viisainta olisi pyytää testamentiin liitteeksi lääkärinlausunto tästä kyvystä silloin kun lappua tehdään. Mutta on noita lääkäreitä nähty sitten jälkeenpäinkin todistamassa sitä mikä oli testamentin tekijän tila tekohetkellä.
Kaikesta päätellen hän on ymmärtänyt oikein hyvin, koska on itse ollut aloitteen tekijä, sanellut testamentin sisällön ja muistanut sen tehneensä sisältöä myöten vuosia vuosia vielä senkin jälkeen, ilmeisesti elämänsä loppuun saakka.
Jos testamentin tekijä ei ymmärtäisi, että mitä on tekemässä, niin näinkö se ei selkenisi testamentin allekirjoitustilaisuudessa kahden ulkopuolisen todistajan läsnäollessa. Todistajat kuitenkin keskustelivat tuossa tilaisuudessa hyvän aikaa testamentin tekijän kanssa, jossa oli edellytys siksikin tiedostaa vielä paremmin, että varmasti tiesi, mitä oli halunnut, eli minkä sisältöisen testamentin allekirjoitti.
Onhan se erikoista muutenkin, että kukaan vainajan hänen luonaan käynyt omainen (toistakymmentä ihmistä) ei huomannut vanhuksen olleen dementoitunut, tai esim. alzheimeria oireileva. Eikö lääkärikin olisi tehnyt suuren virheen, kun ei ehdottanut esim. edunvalvojaa, ei merkintöjä mihinkään lääkärinlausuntoihin. Vanhus oli sentään käynyt saman lääkärin vastaanotolla yli 40 kertaa, "eikä lääkäri havainnut vieläkään", että yksin vastaanotolleen tullut vanhus onkin dementoitunut, sairastaa alzheimerin tautia tai vastaavaa. Miten hän osasikin mennä oikeana päivänä, oikeaan aikaan, löysi aina lääkärin, hoiti itsenäisesti asioitaan pankissa, kaupassa, ulkoili yksin ymv. Erikoinen vanhus:)
Mistä ihmeestä tuo "viisaus ja tieto" kykenemättömyydestä ja tiedostamattomuudesta testamentin tekoon pulpahtaa esille vasta vanhuksen kuoltua ja varsinkin henkilöille, jotka eivät tätä vanhusta tavanneet laisinkaan ainakaan elämänsä viimeisen 10 vuoden aikana.
kYLLÄ LAKIMIES EI ALA TEKEMÄÄN JOS HUOMAA ETTEI HENKILÖ YMMÄRRÄ. jOS YMMÄRTÄÄ JA KERTOO JOTTA HALUAA NE JA NE ASIAT SIIHEN. JOS HUOIMENNA EI MUISTA NIIN EI SE YMMÄRRYSTÄ VIE! KAKSI ERI ASIAA YMMÄRTÄÄ JA MUISTAA!