-Länsimaiset tutkijat ovat joskus listanneet noin kolme miljoonaa erilaista hindulaisissa kirjoituksissa mainittua jumalaa, sanoi Amrita. -Mikä on kiitettävän uutteraa mutta ei kovin mielekästä, sillä minä luulen, että joku keksii joka päivä vähintään yhden uuden inkarnaation jollekin jumalalle. Joskus minusta tuntuu, että teillä länsimaalaisilla ihmisillä on ehkä vähän turhankin suuri tarve tilastoida ja luokitella ja hallita kaikkea mahdollista, myös silloin kun se on selvästi mahdotonta.
-Olet oikeassa, Sergei nauroi. -Mutta kolme miljoonaa jumalaakin on minusta jo aika paljon. Meillä on vain yksi jumala. Tai oikeastaan kaksi. Tai oikeastaan kome, miten sen nyt laskee. Minä en itse asiassa taida tietää, miten se pitäisi laskea.
-Ei tuokaan nyt niin kovin selvältä kuulosta. Mutta teidän zarathustralaiset uskontonne ovat kyllä kieltämättä aika erilaisia kuin hindulaisuus.
-Zarathustralaiset uskonnot?
-Juutalaisuus, kristinusko ja islamislaisuus, muun muassa. Ne ovat kaikki perineet Zarathustralta tämän Taru sormusten herrasta -tyyppisen idean ikuisesta hyvän ja pahan välisestä taistelusta, maailman jakautumisesta pimeyden ja valon voimiin. Mikä on minusta tavallaan ihan hyvä, mutta mikä johtaa helposti myös tiettyyn turhan pitkälle vietyyn mustavalkoisuuteen. Koska on vain yksi jumala, on olemassa vain yksi suuri totuus, isolla T:llä, eikä lukemattomia pieniä totuuksia pienellä t:llä. Jokaiseen ongelmaan on siis olemassa vain yksi vastaus, yksi ratkaisu. Hindulaisuuden maailmankuva ei ole yhtä dualistinen eikä, jos sallit, yhtä monomaan... monoliittinen, vaan mikä tahansa näkemys on aina oikea jostakin näkökulmasta.
Lukemattomat eri totuudet voivat siis olla olemassa yhtä aikaa vaikka ne olisivat, ainakin näennäisesti, toistensa kanssa täysin ristiriitaisia, koska mitään yhtä suurta totuutta ei ole eikä voi olla olemassa, vaan on vain ääretön määrä erilaisia pieniä totuuksia, joista jokainen näyttää aivan erilaiselta, riippuen siitä millaisesta paikasta sinä sitä katsot.
Intia on hyvin monimutkainen maa, ajatteli Sergei.
Kirjasta Sarasvatin hiekkaa, Risto Isomäki
-Olet oikeassa, Sergei nauroi. -Mutta kolme miljoonaa jumalaakin on minusta jo aika paljon. Meillä on vain yksi jumala. Tai oikeastaan kaksi. Tai oikeastaan kome, miten sen nyt laskee. Minä en itse asiassa taida tietää, miten se pitäisi laskea.
-Ei tuokaan nyt niin kovin selvältä kuulosta. Mutta teidän zarathustralaiset uskontonne ovat kyllä kieltämättä aika erilaisia kuin hindulaisuus.
-Zarathustralaiset uskonnot?
-Juutalaisuus, kristinusko ja islamislaisuus, muun muassa. Ne ovat kaikki perineet Zarathustralta tämän Taru sormusten herrasta -tyyppisen idean ikuisesta hyvän ja pahan välisestä taistelusta, maailman jakautumisesta pimeyden ja valon voimiin. Mikä on minusta tavallaan ihan hyvä, mutta mikä johtaa helposti myös tiettyyn turhan pitkälle vietyyn mustavalkoisuuteen. Koska on vain yksi jumala, on olemassa vain yksi suuri totuus, isolla T:llä, eikä lukemattomia pieniä totuuksia pienellä t:llä. Jokaiseen ongelmaan on siis olemassa vain yksi vastaus, yksi ratkaisu. Hindulaisuuden maailmankuva ei ole yhtä dualistinen eikä, jos sallit, yhtä monomaan... monoliittinen, vaan mikä tahansa näkemys on aina oikea jostakin näkökulmasta.
Lukemattomat eri totuudet voivat siis olla olemassa yhtä aikaa vaikka ne olisivat, ainakin näennäisesti, toistensa kanssa täysin ristiriitaisia, koska mitään yhtä suurta totuutta ei ole eikä voi olla olemassa, vaan on vain ääretön määrä erilaisia pieniä totuuksia, joista jokainen näyttää aivan erilaiselta, riippuen siitä millaisesta paikasta sinä sitä katsot.
Intia on hyvin monimutkainen maa, ajatteli Sergei.
Kirjasta Sarasvatin hiekkaa, Risto Isomäki
Vastaukset 25
Vanhimmat
Rakkaus ei ole koskaan ristiriidassa totuuden kanssa sillä se on itse totuus ja totuus on, että Jumala on rakkaus.
However, it is Bram Stoker's 1897 novel Dracula that is remembered as the quintessential vampire novel and which provided the basis of modern vampire fiction. Dracula drew on earlier mythologies of werewolves and similar legendary demons and "was to voice the anxieties of an age", and the "fears of late Victorian patriarchy".The success of this book spawned a distinctive vampire genre, still popular in the 21st century, with books, films, video games, and television shows. The vampire is such a dominant figure in the horror genre that literary historian Susan Sellers places the current vampire myth in the "comparative safety of nightmare fantasy"
Sutena silmiensä takana
kuola suupielistä valuen
juosta jolkottaa sysimustan sielunsa syövereissä.
Yksin yössä lampeen katsahtaa
sen tummaa pintaa kavahtaa
jossa kuu toistaa itseään.
On ruumiinsa kaikukoppa
verettömän sydämen
hiljaisuuden tuskanhuutoon
metsä ei vastaa, metsä ei vastaa.
On lammen pinta hiljainen
se kerran toimi peilinä tyhjän ihmisen
silmiensä takana
susi tietää sen.
Pysähtyy aika ja kuukin jatkaa kulkuaan.
Väkivalta on suunnatonta. Siispä edelleen kohti päämäärää. Mars!
http://www.youtube.com/watch?v=9W9kZNznmwI
Kohdata pienuutensa. Ja tämä on vasta alku!
Entä sitten? Onko se totuus?
Miten aloitus liittyy narsismiin tai narsistiseen persoonallisuushäiriöön?
Aloitus liittyy narsismipalstalla velloneeseen taisteluun siitä, ketkä ovat narsisteja ja miksi, ketkä uhreja ja miksi.
Ja siihen historialliseen tosiasiaan, että joustava ihminen voi vaihtaa näkökulmaa ihan pelkän uteliaisuuden vuoksikin jo pelkästään. Toisen housuihin voi asettautua olematta se toinen itse, mutta voiko toisen housuihin asettautua olematta se toinen itse.. Tai jotain yhtä mystistä venkulointia :)
Jokatapauksessa itse olen ollut kauankin tuota mieltä, että ihmisellä voi olla se musta ja valkoinen vaikka yhtä aikaa olemassa ja päällekkäin, ilman että ne kumoutuvat tai välttämättä edes sekoittuvat harmaaksi. Olen myös huomannut, että jos ajattelee niin, on vaarassa teilautua yleispäteväksi "narsistiksi". Omasta mielestäni minua on mustavalkoisesta ajttelusta syyttänyt ihminen, joka on itse syyllistynyt minua enemmän hyvin tiukkaan mustavalkoiseen ajatteluun.
Aloitus liittyy ehkä enemmän elämään ylipäätänsä ja siihen, että elämän suhteen niitä todellisia näkökulmia saattaa olla enemmänkin yhtäaikaisesti vallalla, joista jokainen on yhtä oikea tai väärä. Narsismiin se liittyy vain ja ainoastaan siten, että tietyllä tapaa vääränlaisesta narsismista vapaat yksilöt määrittelevät vääränlaisesta narsismista yhdenlaista totuutta, jonka seurauksena on vain yhdenlaisia ihmisiä. Uhreja.
Jos inhimillistä näkökulmaa yrittäisi ympätä tähän yhteyteen, lopputuloksena olisi varmaankin uhriuden liettyminen käsitteenä, johon ei voisi puhtaalla omalla tunnolla yksin nojata ja turvautua.
Jokin maaperä siinä kuitenkin on, että uhrit ottavat itseensä kovin herkästi kokien kaiken uhrien itsensä syyllistämisenä. Itse aikoinani reagoin hyvinkin voimakkaasti siihen, että minussa olisi narsistisia piirteitä :) Mutta onhan noita. Ihmissuhteiden uhrina otan kuitenkin nykyisin vastuun siitä, että minä itse valitsin suhteen. Valitsin menetelmät, joita käytin, enemmän tietoisesti tai tiedostamatta. Ja valitsin myös lähteä.
Ajatus näkökulmasta on mielestäni tärkeä silloin, kun on joustamattoman ihmisen kanssa tekemisissä. Miten voin itse nähdä asian niin kuin toinen näkee? Mikä on toiselle niin tärkeää hänen näkökulmassaan, että hän ei voi sitä vaihtaa? Ja onko asia minulle itselleni mahdollisesti yhtä tärkeä vai voisinko joustaa enemmän ja antaa olla.
Olen syyllistynyt monesti samaan, kuin mitä olen kokenut, että minua kohtaan on syyllistytty. Olen ollut tietyllä tapaa niin jäykästi puolustusasemissa, että ihan yhtä lailla toinen on voinut kokea tilanteen mittavammaksi kuin mitä se on oikeasti ollut, että pohjalla on jotakin, josta ei saa kiinni, koska pinta on panssaroitu ja ansoitettu. Olen vaatinut, että minut hyväksytään ja minua ymmärretään, mutta kuinka monesti olen osoittanut toiselle, että hyväksyn hänet ihmisenä siitä huolimatta, että hänen mielipiteensä on eriävä omastani.. Olenko reagoivuudessani ollut liian äkkijyrkkä ja ehdoton..
Miettimistä välillä riittää, näkökulmien paljoudesta asiaan puhumattakaan..
"Ja siihen historialliseen tosiasiaan, että joustava ihminen voi vaihtaa näkökulmaa ihan pelkän uteliaisuuden vuoksikin jo pelkästään. Toisen housuihin voi asettautua olematta se toinen itse, mutta voiko toisen housuihin asettautua olematta se toinen itse"
Siis voi asettua narsistin housuihin pelkän uteliaisuuden vuoksi??? Jotenkin minulle vieras ja kuvottava ajatus sen jälkeen kun olin ollut sen uhrina monta vuotta. Minun mielestä narsistin housuihin voi asettautua kenties vain toinen narsisti, tavalliselle ihmiselle se on aika mahdotonta koska ei täysin voi koskaan ymmärtää narsistin logiikkaakaan, sittenkin kun jo tietää miten narsistit toimivat.
Mutta voiko toisen housuihin asettautua olematta se toinen itse
Itse en vielä ajattelua lähtisi tuomitsemaan miksikään, teot taas ihan suvereenisti. Siltikin.. Empatia on hyvin rajallinen työväline toisen ihmisen motiiveja kuvailtaessa. Ja avoimuus taas ei monestikaan ole kannattavaa monissakaan ihmissuhteissa.
Aina pahaa tehnyt ihminen ei ole se pahan ilmentymä itse. Ajatus johon väistämättä tavalla tai toisella törmää, koska ajatuksen kannattaja on ollut vastaanottamassa sitä pahaa itse. Siksi näkökulmia ja housuja, vinkkeleitä ja päähineitä.
Aivan :) Se on valinta. Mutta se on myös valinta jos haluaa ymmärtää mitä siihen omakohtaiseen, toisen taholta kohtaamaansa empaatittomuuteen kätkeytyy.
Se on vaikeaa ja monesti jää vain arvausten ja oletusten tasolle, jolloin sitä ehkä jatkaa niin kauan kuin henkilökohtaista mielenkiintoa jaksaa syystä tai toisesta asiaa kohtaan tuntea. Toisaalta, olen nyt tällä hetkellä sitä mieltä, että sekin on tavallaan aika narsistista :D
*no, aikansa kutakin*
"missä piileskelet jumala, ootko sisälläni vai ulkopuolella...vai kaiken takana" -hector-
Sun kirjoituksiasi on aina mukava lukea, senkin positiivari-määbää =)
Kiitos kamu :)
Jumaluuteen liittyvä ihminen on jumaluudessaan ja jumalattomuudessaan aina yhtä mielenkiintoinen hänkin. Itse pidän eniten ihmisistä, joilla on jumala tai jumaluuksia, vähemmän pidän jumalasta, jolla on vaan liuta niskuroivia ihmisiä, joita rankaista..
Sori, jos olen käsittänyt väärin koska en lukenut aloituksen ajatusta kovinkaan ajatuksella.
Mutta sellainen ajatus heräsi, että onko näkökulmat uskointoihin tarkoitettu aasinsillaksi narsismiin ja persoonallisuushäiriöön? Riippuuko näkökulmasta, pitääkö esim. nph:ta normaalina vai epänormaalina?
Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole uskonasia. Eikä se oikeastaan ole mielipideasiakaan.
On ihan yksiselitteistä mielestäni se, että jos toinen ihminen on vailla omaatuntoa, empatiaa ja manipuloi ja käyttää toista ihmistä hyväkseen ym, niin se on paha asia ja tällainen ihminen toimii väärin toisia kohtaan.
Niin nph ei siis mielestäni ole uskonasia, näkökulma-asia eikä mielipideasia vaan ihan tutkittua tietoa ja fakta, miten nph käyttäytyy ja käyttää toisia ihmisiä hyväkseen. Eikä sekään mistä nph johtuu ole näkökulma-asia, mielipideasia tai uskonasia vaan sitä kai tutkitaan ja vielä ollaan epävarmoja, johtuuko se lapsuudenkokemuksista vai perinnöllisistä syistä vai molemmista. Tietääkseni. Ymmärtääkseni.
Tai otetaan sen verran "takaisin" että mielipideasia se tietysti voi olla, jonkun mielipide voi tosiaan olla että narsismi on hyvä ja ihannoitava asia, mutta minun MIELIPIDE siihen on, että sellainen ihminen on itse mätä sisältä.
Periaatteessa uskontoa voi pitää aasinsiltanakin, äärimmäisen pitkänä sellaisena.
Uskonto liittyy kuitenkin kulttuuriin, jonka osanen ihminen on. Miten päin mikäkin muokkautuu ja miksi..
Yksi näkökulma on henkilökohtainen näkökulma ja se on ihan riittävä silloin kun se ihmiselle itselleen riittää.
Mulla on vaan äärimmäisen paha taipumus (edelleen) rönsyillä joka suuntaan :)
Mutta mitä tulee normaaliin ja epänormaaliin.. niin äärimmäisen laajalla rajauksella kaikki mitä ihminen tekee on inhimillistä ja sitä kautta normaalia. Siitä sitten asteittain suppeuttamalla niihin omiin rajoihin ja siihen mitä ovat omat rajat suhteessa toisiin ja keihin toisiin tai mitä ovat toisten rajat suhteessa minuun ja keitten toisten.
Mutta joo.
Lainaukseksi olisi hyvin riittänyt pelkkä näkökulma osio mutta mielestäni kirjailija oli luonut hienon esimerkinomaisen dialogin, jota en itse henkilökohtaisesti omassa mielessäni liittänyt mitenkään siihen, onko henkilöllä oleva narsistinen persoonallisuushäiriö uskonasia vai ei. Jokatapauksessahan ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa sen mukaan miten itse kokee tulevansa toisten kanssa toimeen ensisijaisesti ja toissijaisesti pakosta.
Mielestäni tuota ei nyt voi käsittää väärin tuota aloitusta. Koska taidan olla sitä mieltä, että tuon saa itse kukainenkin käsittää siltä omalta kannaltaan. Asia, joka tekee minun mielestäni keskustelusta mahdollisesti mielenkiintoistakin.
Sen ymmärrän, että monelle uskonto on henkilökohtainen asia, johon ei ole sanomista, että sikälikin lainaus olisi voinut olla vain tuo loppu niin, että ei kenellekään muodostuisi käsitystä siitä, että siinä on uskonnollisuuteen liittyvä aasinsilta suhteessa siihen, että narsismin huonot "saavutukset" ja tuho eivät olisi totta sellaisen kohdalla, joka niin on kokenut. Eli ei, en halua mitätöidä kenenkään kokemuksia suhteessaan ihmiseen, jonka seurassa on tapahtunut persoonaa ja itsetuntoa väärällä tavalla mullistavia asioita.
Mutta voihan tuon nähdä kyllä aasinsiltanakin jonnekin :D
Kiitos henna tuosta :) Eli en itse tarkoittanut aasinsillaksi, mutta se saa olla sitäkin. Tuo lainauksen uskonnollisuusjutska.
Niin, tuo ^^ oli siis hennalle vastaus, mutta valahtikin tänne asti.
Hmm.. siis että narsistisesti häiriintynyt asettaa itsensä jumalan paikalle-ko..
Muistan, kerro lisää :)
Joustamattoman rakenteen liikkumavara on aina kapeampi. Meinaatko että tämäkin on mahdollisesti, tämä psyykkinen piirre, kytköksissä aivoihin ja niiden toimintaan?
Toisaalta, onhan jumaluuden ja pyhyyden kokemuksetkin, tai taipumus sellaiseen herkkyyteen, yhdistetty ihmisen aivorakenteisiin.
Jossakin ohimennen luetussa.. älkää kysykö missä :D
"Hmm.. siis että narsistisesti häiriintynyt asettaa itsensä jumalan paikalle-ko."
Mutta kun tarkemmin ajattelee niin Jumalan vihollisen toimintaahan se narsistin toiminta enemmän muistuttaa?!!
joustamattomasti yhteydettömässä tilassa itseensä ja näin ollen myös jumalaan. Itse käyttäisin mielummin sanaa inhimillisempään henkeen tai henkisyyteen, mutta tietyllä tapaa jumala kyllä yhdellä sanalla kattaa aika paljon siitä sellaisesta.. jostakin.
Mutta käytössä sana jumala saattaa sitoutua tietynlaiseen uskonnon harjoittamiseen ja uskonnollisuuteen, yhteen institutionaaliseen käsitykseen persoonallisesta jumalasta Jumalana... riippuen aina lukijasta. Ja lukijan jumalasta/jumalkäsityksestä..
Ehkä hieman väsynyt päivä. Jotta jaksaisi ajatella, että mitä yrittää saada ajatelluksi :)
Olen melkoisesti sitä mieltä, että tuohon personifiointiin ja käsitykseen jumalasta ja jumalan vihollisesta, kytkettynä, nph:n toiminnan laadun näkeminen tietoisena, suunnitelmallisena ja äärimmäisen tarkoituksellisena toimintana tietyllä tapaa liittyykin. Näin, pahan ollessa se syy toisen häikäilemättömyydelle,häikäilemätön saa säilyttää ihmisyytensä, sillä vain ihminen kykenee tietoiseen toimintaan, mutta jos nph:n tuhoavaa käytöstä katsotaan vaistomaisena ja intuitiivisena toimintana, tiedostamattoman hallitsemaksi tilaksi, jossa on vaan taito käyttää hyväksi toisen heikkouksia omaksi hyväkseen ikään kuin "lonkalta", ihmisen inhimillisyys katoaa enemmän eläimen kaltaisena olemiseen, joka on sekin lopulta älykkäälle ja analyyttiselle länsimaiselle sivistyneelle ihmiselle se suurempi kauhistus .. ;)
Mieleeni pälkähti sellainen ajatus että jos emme olisi koskaan kuulleet/oppineet/saaneet tietoa Jumalasta/Jumalista......mihin silloin uskoisimme?
I don´t treat the Bible. I don´t trust Disciple!
http://www.youtube.com/watch?v=zOWx5G76pkU
Miksiköhän kirjoitin treat vaikka ajattelin read ... hmm ...