Muutin uuteen kaupunkiin. Odotin innolla uusia tyyppejä ja kaikkia opiskelijabileitä yms. No, luokallani on vain muutaman tyyppi, joista suurin osa on tästä kaupungista kotoisin ja heillä on jo omat kuviot. Mihinkään suurempiin opiskelijatapahtumiin heitä ei saa kutsuttua, kun koti ja oma muru kiinnostaa enemmän.
Alkaa masentaa todella huolella, koska olen yrittänyt ehdottaa yhteisiä menoja yms yhteistä tekemistä, mutta jostain syystä tyypit haluavat vain nököttää kotona ja olla tutustumatta uusiin ihmisiin. No, eihän kenelläkään ole velvollisuutta lähteä mihinkään, kurjaa vaan kun jouduin tällaiseen opiskelijaryhmään jotka eivät halua remuta tai olla kovin sosiaalisia ylipäätään.
Onneksi minulla alkaa uusi harrastus parin viikon sisällä, toivottavasti sieltä löytyisi ystäviä. En minä yksinkään halua loputtomasti olla eikä ole parisuhdettakaan...
Alkaa masentaa todella huolella, koska olen yrittänyt ehdottaa yhteisiä menoja yms yhteistä tekemistä, mutta jostain syystä tyypit haluavat vain nököttää kotona ja olla tutustumatta uusiin ihmisiin. No, eihän kenelläkään ole velvollisuutta lähteä mihinkään, kurjaa vaan kun jouduin tällaiseen opiskelijaryhmään jotka eivät halua remuta tai olla kovin sosiaalisia ylipäätään.
Onneksi minulla alkaa uusi harrastus parin viikon sisällä, toivottavasti sieltä löytyisi ystäviä. En minä yksinkään halua loputtomasti olla eikä ole parisuhdettakaan...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Up.
Melko ikävä tilanne sinulla. Itsekkin opiskelin vielä vuosi sitten toisella paikkakunnalla ammattikoulussa, jossa oli opiskelijasuntoloita ja erilaisia harrastusmahdolliksuuksia mm. uimahalli, ampumarata ja yleinen vapaa-ajanviettopaikka.
Onnistuin jossain vaiheessa saamaan pari kaveria omalta luokaltani, joiden kanssa tuli oltua myös vapaa-ajalla tekemissä. Kyseiset henkilöt asuivat myös keskenään samassa solu-asunnossa ja olivat ilmeisesti tunteneet toisensa jo muutaman vuoden. Jossain vaiheessa huomasin, sen että he eivät vapaa-ajallaan halunneet koskaan tehdä muuta kuin olla omassa solu-asunnossaan pelaamassa tietokone- ja konsolipelejä. Aina kun koulupäivä päättyi, niin äkkiä vain omaan solu-asuntoon pelaamaan eivätkä he poistuneet sieltä koko loppupäivänä mihinkään kuin korkeintaan viemään vaatteitaan pyykkikoneeseen. Heitä ei koskaan kiinnostanut lähteä mihinkään harrastusjuttuihin, vaikka sitä toisinaan ehdotin. Toisella heistä on tosin aspergerin syndrooma ja melko rajottuneet sosiaaliset taidot, joten ehkä on jossain määrin ymmärrettävää että hän ei viihdy missään isossa kaveriporukassa eikä välttämättä kiinnosta hankkia mitään laajaa kaveripiiriä. Toinen kaveri taas ehkä sattuu vaan luonnostaan sellainen "erakkomainen".
Olisin toki voinut lähteä yksinkin näihin harrastusjuttuihin, mutta huomasin tämän kavereideni yksipuolisen vapaa-ajanviettotavan niin myöhään (vasta viimeisenä lukuvuotena), etten todennäköisesti olisi enää pystynyt niissä tutustumaan kehenkään, koska kaikki olivat jo ehtineet verkostoitua jo ensimmäisen lukuvuoden aikana. Näin jälkikäteen asiaa ajateltuani masentaa paljon se, ettei minulle jäänyt kyseisestä koulusta mitään isoa sosiaalista verkostoa. Siitä tosin en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni kun en heti silloin ensimmäisenä vuonna mennyt niihin harrastusjuttuihin vaan tyydyin vain näihin kahteen kaveriin. Pidän heidän kanssa vieläkin silloin tällöin yhteyttä eli parempi sekin kuin ei mitään, mutta myönnän silti olevani kateellinen niille muille luokkalaisilleni, jotka, onnistuivat siellä sen 3 vuoden aikana hyvin verkostoitumaan, ja saivat sieltä paljon hyviä kavereita.
Alotin viime viikolla iltalukion ja toivon mukaan siellä pystyisi paremmin verkostoitumaan. Ketjun alottajallekkin suosittelen jonkin harrastuksen aloittamista kavereiden hankkimiseksi jos koulussa se ei tunnu onnistavan. =)