Eli meillä esikoinen oli rauhallinen ja ns.helppo lapsi, joten nyt nuorimmaisen kanssa olen ihan ihmeissäni.
Vauva-aika oli suht helppoa, kunnes oppi 1-vuotiaana kävelemään. Niihin aikoihin alkoi myös aivan valtava oma tahto ja temperamentti. Kaiken pitäisi mennä just niinkun hän haluaa tai tulee kamalat itkupotkuraivarit.
Ulkona tykkää olla, kävelee pitkin pihoja. Yhtäkkiä saattaa sielläkin saada raivarin ja heittää pipon päästään ja aloittaa kiukuttelun, siis aivan yhtäkkiä enkä aina edes tiedä syytä. Ja juu... sisääntulosta puhumattakaan. Joka ikinen kerta kannan karjuvan lapsen sisälle.
Sisällä taas rauhoituttuaan leikkii nätisti, mutta ei kestä yhtään vastoinkäymisiä. Hermostuu heti jos ei kaikki onnistu heti ja jos toinen ei tee kuten hän haluaa.
Onko tällainen normaalia? Olen jo miettinyt että onko hänellä jokin hermostosairaus tms.
Vauva-aika oli suht helppoa, kunnes oppi 1-vuotiaana kävelemään. Niihin aikoihin alkoi myös aivan valtava oma tahto ja temperamentti. Kaiken pitäisi mennä just niinkun hän haluaa tai tulee kamalat itkupotkuraivarit.
Ulkona tykkää olla, kävelee pitkin pihoja. Yhtäkkiä saattaa sielläkin saada raivarin ja heittää pipon päästään ja aloittaa kiukuttelun, siis aivan yhtäkkiä enkä aina edes tiedä syytä. Ja juu... sisääntulosta puhumattakaan. Joka ikinen kerta kannan karjuvan lapsen sisälle.
Sisällä taas rauhoituttuaan leikkii nätisti, mutta ei kestä yhtään vastoinkäymisiä. Hermostuu heti jos ei kaikki onnistu heti ja jos toinen ei tee kuten hän haluaa.
Onko tällainen normaalia? Olen jo miettinyt että onko hänellä jokin hermostosairaus tms.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.