Missä kuljet, ketä ajatuksissasi kannat -
ajatteletko koskaan aamua pohjoisessa nousevaa.
Vesi sanoja kuljettaa, rannoilta rannikolle, merelle luovuttaa, rantaan uuvuttaa.
ajatteletko koskaan aamua pohjoisessa nousevaa.
Vesi sanoja kuljettaa, rannoilta rannikolle, merelle luovuttaa, rantaan uuvuttaa.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kauniisti kirjoitat. Minä mies meren rannalla ajattelen usein naista joen rannalla.
Kuulen aaltojen kuiskivan nimeään ja tunnen jokaisessa pisarassa kosketuksensa.
Jos et ole vielä polttanut siltoja takanasi, niin kerro se hänelle.
Tai rakenna uudestaan sillat kerran palaneet.
Rakkaudessa ei ole hyvä luovuttaa liian helpolla.
Olen kulkenut pitkän tien ja kaiken jälkeenkin yhä kaipaan ja ajattelen sinua. Miten voit, mistä nykyisin haaveilet, miten täytät päiväsi. Haluaisin kertoa sinulle niin paljon, jakaa kaikki tarinani, mutta toiveeni on turha. Et koskaan ota yhteyttä. Ja joskus on luovutettava tekojen tasolla, vaikkakaan ei ajatuksissa.
Niin paljon asioita, joita minun olisi pitänyt tehdä silloin. Niin paljon sanoja, jotka kertoa - onko siksi ihmekään että jäin yksin kaipaamaan? Mutta en koskaan uskaltanut kuvitella, että luopuisit kenestäkään vuokseni. Koin olevani vain jonkinlainen ajatuksiesi pakopaikka ja jätit hiljaisuuteen. Lupasit asioita, joita et toteuttanut, enkä kokenut olevani sinulle tärkeä.
Miten paljon minua oikeasti halusitkaan - en tiedä. Ja minä hölmö rakastan sinua yhä kuten silloinkin. Kuin Otsu, joka turhaan etsii Musashiaan.
Meren rannalla mies olen. Olin onnelinen, varmalla tasaisella tavalla, aamun ensimmäisestä hetkestä yön viimeiseen. Kaikki se varmuus, loiste ilmistäsi, häipyi välimatkaan ja aikaan. Silti, en koskaan unohda sinua.
Joskus kun elämä koettelee liikaa ja uupuu, niin liekki palaa heikommin, mutta se ei sammu. Ei sammu.
Siinä olet oikeassa;) Rakastuminen päättyy kyyneliin, rakastaminen kuolemaan.
Se luonnonlaki siis lienee kuten loittonevat planeetatkin auringosta ja talvi koittaa kun valo hetkeksi vähenee, mutta synkimmälläkin hetkellä on toinen kuin aamun sarastus horisontissa. Ja kas! Niin palaa aurinkokin takaisin yölliseltä matkaltaan.
Pläähhh.. Yäkkss.. Mitä imelää siirappia ja suorastaan potaskaa on tännekin väsätty. Kuka tälläseen sontaan nykyään uskoo??? Oikeesti, voi tsiisus, mitä shaissee..heheheheheee...
Cum grano salis, ystäväiseni. Cum grano salis. ;)
Puun ja kuoren välissä olin silloin. Puun ja kuoren. Osaamatta tehdä valintoja. Osaamatta lähteä tai jäädä.
Nyt vasta tunnen vapauden. Elänyt viimeiset vuodet kuin sumussa ja peläten elämää. Lähdin löytääkseni itseni, ja sen olen tehnyt, mutta ikkunani takana on yhä etelä. Joen takana. En ole unohtanut heitä, sinua.
Rakkaus ja pelko. Kaksi totuutta jotka kumoavat toisensa. Jos pelkää ottaa ratkaisevan askeleen kohti rakkautta menettää sen. Ja jos rakastaa ei pelkää mitään.
Luottamus. Luottaminen. Se on aina ollut minulle se vaikein askel. Päästää joku lähelleen. Antautua ja luottaa, että on turvassa. Se on se Normandian maihinnousu.
Ei pelko ja rakkaus silti sulje täysin toisiaan pois. Rakkaudessakin on pelon varjo: pelko menettämisestä. Pelko hylätyksi tulemisesta.
Ja jälkiviisaus on kurjin matkakumppani mitä voi olla, mutta joskus huomaakin palanneensa elämässä tavallaan alkuruutuun kuin Monopolissa. Kun yksi polku on kuljettu loppuun ja todettu umpikujaksi niin on aika kokeilla toista ja miettiä, ketkä nyt haluaa mukaansa, keistä ei halua luopua.
Hoitaisitte omat asianne ihan elävässä elämässä, ettei tänne tarvitse naukumaan tulla. Oikeasti nämä tekstinne on niin sitä ittiään eli shaissee, niin kuin tekin olette :D
Hei naikkonen, hyppäisit sinne jokeesi, niin loppuisi tuo paskan jauhaminen tai hypätkää molemmat. Liika on liika siirapissakin. Menee maku, tekee mieli vetäistä vessanpytystä alas moinen sekasotku =P
Ei ole pakko lukea. ;)
Pieni siirappi sopii tänne oikein hyvin, kun tämä on muutenkin niin surrealistinen paikka.
Pitääkö jauhaa. Vai pidätkö itseäsi niin pätevänä kirjoittajana, että sinun on pakko tuoda itseäsi noinkin paljon esille. Narsistinen ainakin olet, se paistaa teksteistäsi hyvin esille :) :)
Miksette oikeasti hoida henkilökohtaisia asioitanne ihan tuolla elävässä elämässä. Vai oletteko varattuja, että pitää salassa asioita ja "rakkautta" hoitaa??? Huvittavaa, kun kerran puhelimet ja sähköpostikin on keksitty.
Kyllä. Sitähän minä. Narsistinen, siirappinen naikkonen, maailman lahjakkain, kaunein, upein, älykkäin, viisain, ihanin, rakastettavin kirjoittaja ja miljuunaromaanien laatija, joka tienää triljoonia dollareita ihan vain tässä istuessaan ja nämä rivit kirjoittaessaan.
Ja nyt takaisin koloosi trolli. :P
Pieniä sieluja jotka onnettomassa elämässään eivät kestä edes onnesta lukemista;) Se sallittakoon heille. Minä kirjoitan rakkaudesta, minä puhun rakkaudesta koska se on ainoa asia maailmassa joka voi tehdä pysyvästi onnelliseksi. Ja koirat saavat haukkua sillä matkalla;) Matkalla kohti häntä joka kuuluu kohdata.
Oikea asenne. Ei elämä ole niin vakavaa, kun sen oikein oivaltaa. ;)
Ja karavaani etenee...
Naurattaa lähinnä joutua näin kiivaan hyökkäyksen kohteeksi. Syyt täällä kirjoittamiseen kun ovat jokaisen omia. Jokaiselle sallittakoon kirjoitusrauha.
Tais palikka kolahtaa. Kirjottaisit näitä juttujas vaikka päiväkirjaas tai johonkin muualle. Ne on oikeasti niin surkeita, että pahaa tekee. Maailma tulee toimeen ilman sun hengentuotoksiakin ja etkä itsekkään ole niin tärkeä ettei sua ilman tulis täälläkin toimeen. Sun jutut on niin pure thick bullshittiä. Ja tänne tosiaan saa muutkin kuin SINÄ kirjoittaa omia mielipiteitä ja SAA vapaasti arvostella sun juttujas. Kestä pilkkakin, kun tänne kerran haluat itseäs purkaa. Tämä on vapaa foorumi meille kaikille.
Rakas päiväkirjani Suomi24
Niin kuin sade maahan lankeaa ja aalto sinervä rantaan raukeaa,
niin mieleni minun tekevi, sormeni kirjoittelevi,
siirappisia säkeitä vallan harmillisia haukuttuja.
Niin vainottuna nyt vaellan, ah kuin Aktaion! Sotakoirien louske kannoillani.
Mi' lienee tämä maa, jossa sanat vain haavoittaa saa?
Mistä kirjoittaisin ma, jot' en syntiin niin suureen lankeais?
Puspusikäväkultahyvääyötärakasvihaansinuakirjoitatschaisseesoitalaitaviestigallupgalluphalihali*virtuaali*miesnainentyttöpoikatöissäkaupassasiellätäällätuollaIKÄVÄ!
Kas niin katuu kirjoittaja tämä ja hymyillen päänsä painaa,
anteeksi pyytää sormet ristissänsä, silmää iskee ja katoaa.
Rajusti hyökkäävät varmaan ne jotka ovat epäonnistuneet rakkaudessa. Katkeruus sydämessään arvostelevat siitä kirjoittavia. Mitä muuten kirjoitteluuni tulee, niin siihen on uskonut jopa kustantaja aikoinaan;) (Googlaa Seitsemäs Sade:) Nämä vihakirjoittavat ovat sosiaalisen median vitsaus;)
-Rakkaus on ainoa järkevä teko- Levine
Ai, sä oot se sama vinkuja, joka jossain chatissa niin ylevästi sätit toisia ihmisiä. Mä luulin sua pikkasen fiksummaksi, mutt oletkin ihan tavallinen paskiainen kuin me muutkin. Et kovin kummonen ole kun pitää tuolla kirjan kirjoittamisellakin jatkuvasti retostella. Kuulostais fiksummalta, ett joku toinen kehuis sun kirjaa, kuin itse sitä mainostat. Ai, niin se sun tavaramerkki unohtui eli *hymy*
Hymy, sinä ilmeisesti sitten se joka sielläkin katkerana kommentoi minua. Aivan sama siellä ja täällä;) Kirjoitin tämän ketjun koska nainen joen rannalla sen niin kauniisti aloitti. Upeaa että löytyy vielä kaiken katkeruuden joukosta sellaisia ihmisiä;) Sinulle koira joka rätkytät toivon jotain hyvää elämääsi joka poistaisi tuon katkeruuden;) Ja Hymy
Tässä teille molemmille lepyttelymusiikkia. Ei mulle elämään mitään hyvää tule, kun ei koskaan ennenkään mitään ole tullut. Siinä se syy tämän huonosti koulutetun koiran rätkytyksiin. Jännä että vertasit mua koiraan, ei ole ensimmäisenä kerta ja tuskin on viimeinenkään että mua koiraksi puhutellaan. Noh, tämä kapinen piski jättää teidät suosiolla rauhaan ja vetäytyy nurkkaansa. Joten tässä se luvattu musiikkipläjäys:
http://www.youtube.com/watch?v=tim4VzHUUyQ
Pannahinen, tuli vielä kirjoitusvirhe tuohon. No, jospa sekin suotais vanhalle piskille anteeksi. Olen huonosti koulutettu, joten tekevälle ja hosuvalle sattuu. Piti lukeman "ei ole ensimmäinen..." . Nyt tämä piski kerää vanhat luunsa ja häipyy teitä häiritsemästä. Arvon herrasväki on hyvä, estradi on jälleen teidän.
Rauha maahan nyt kaikille. Ei tämä niin vakavaa ole.
Minä vain olen jäänyt kiinni kirjoittamiseen, kun se on kaikki mitä minulla on jäljellä. Ajankulua. Yritystä löytää joku mielenrauha ja ymmärtää kaikkea tapahtunutta.
Ihan turhaahan tämä on. Täysin turhaa. Toiset kai katsovat saippuasarjoja telkkarista ja toiset kirjoittavat niitä.
Hei, ei se ole sama asia. Ne jotka katsovat saippuasarjoja, katsovat toisten elämää. Ne jotka kirjoittavat omastaan, rakentavat sitä.
Mieluummin katson saippuasarjoja, ne ovat mielenkiintoisempia kuin mun oma elämä ja aina voi kääntää kanavaa, jos juoni ei kiinnosta.... Harmi ettei tuo toimi omassa elämässä. Ennen luin kirjoja paljonkin, nykyään sekään ei enää kiinnosta. Olen kyllästynyt kaikkeen, jopa itseeni. Ehkä joku päivä mitta täyttyy ja...Mutt kirjoita sinä elämästäsi, jos se muita kiinnostaa.