Esikoisen syntymä ei ollut mikään helppo, imukupilla jouduttiin auttamaan, tuntui ettei minua kuunneltu kipujeni kanssa, niinkuin mieskin sanoi traumaattinen kokemus, eikä tiedä haluaako tulla toiseen synnytykseen mukaan.. Rakkaushan ei synny lapseen kaikilla heti, mutta minulta se vei 2vuotta että tosissani kykenin sanomaan rakastavani lastani ja tekemään kaikkeni hänen eteensä.
Mutta asiaan, eli meille on syntymässä muutaman kuukauden päästä toinen lapsi, tekisin ihan mitä tahansa ettei minun tarvitsisi synnyttää, pelkään kauheasti. Päivisin en juurikaan ajattele koko asiaa, mutta joka ilta tulee mieleen, hengitys muuttuu raskaammaksi ja tuntuu, että koko kroppa tärisee. Olen menossa keskustelemaan synnytyspelosta, mutten usko sen auttavan. En edes tiedä mitä synnytyksessä eniten pelkään, ehkä sitä kipua, ehkä sitä ettei minua oteta tosissaan? Esikoisen synnytys kesti yhteensä n. 10h ponnistus 50min(eli ei siis mitenkään kauhean pitkä), mutta se kummittelee mielessä koko ajan. 4vuotta meni, että edes uskalsin ajatella toista lasta, juurikin tuon synnytyksen takia ja nyt kadun, että olen tässä tianteessa. Toivon vain koko ajan,että raskaus jatkuu ja jatkuu, ettei minun tarvitse synnyttää. Lapsen saanti on ihana asia, enkä sitä kadu ollenkaan, mutta tuleva synnytys pistää pään sekasisin. En tiedä kuinka pelossani olen kun synnytys oikeasti on lähellä. Joudun vielä 3kk kärsimään ja ahdistumaan tästä tilanteesta, kunnes koittaa se huipun kauheus. Pelkään myös, että traumaattinen synnytys lisää masennuksen riskiä(mikä tuli esikoisen synnytyksen jälkeen) ja sitä etten kykene rakastamaan lasta niinkuin haluaisin, vaikkei se lapsen vika olekkaan!
Pitkä purkautuminen, mutta en tosiaan tiedä mitä teen. Tiedän, että synnytystä pelkääviä on monia ja tahtoisinkin tietää kuinka olette selvinneet synnytyksestä ja raskaana olosta.
Mutta asiaan, eli meille on syntymässä muutaman kuukauden päästä toinen lapsi, tekisin ihan mitä tahansa ettei minun tarvitsisi synnyttää, pelkään kauheasti. Päivisin en juurikaan ajattele koko asiaa, mutta joka ilta tulee mieleen, hengitys muuttuu raskaammaksi ja tuntuu, että koko kroppa tärisee. Olen menossa keskustelemaan synnytyspelosta, mutten usko sen auttavan. En edes tiedä mitä synnytyksessä eniten pelkään, ehkä sitä kipua, ehkä sitä ettei minua oteta tosissaan? Esikoisen synnytys kesti yhteensä n. 10h ponnistus 50min(eli ei siis mitenkään kauhean pitkä), mutta se kummittelee mielessä koko ajan. 4vuotta meni, että edes uskalsin ajatella toista lasta, juurikin tuon synnytyksen takia ja nyt kadun, että olen tässä tianteessa. Toivon vain koko ajan,että raskaus jatkuu ja jatkuu, ettei minun tarvitse synnyttää. Lapsen saanti on ihana asia, enkä sitä kadu ollenkaan, mutta tuleva synnytys pistää pään sekasisin. En tiedä kuinka pelossani olen kun synnytys oikeasti on lähellä. Joudun vielä 3kk kärsimään ja ahdistumaan tästä tilanteesta, kunnes koittaa se huipun kauheus. Pelkään myös, että traumaattinen synnytys lisää masennuksen riskiä(mikä tuli esikoisen synnytyksen jälkeen) ja sitä etten kykene rakastamaan lasta niinkuin haluaisin, vaikkei se lapsen vika olekkaan!
Pitkä purkautuminen, mutta en tosiaan tiedä mitä teen. Tiedän, että synnytystä pelkääviä on monia ja tahtoisinkin tietää kuinka olette selvinneet synnytyksestä ja raskaana olosta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minun synnytyspelkooni auttoi se, että kävimme mieheni kanssa läpi kaiken mikä pelotti, mitä en halunnut ja mitä halusin. Yksi vino sana tai vähättely kätilöltä ja mies laittaa hänet vaihtoon. Kun tiesin ettei mieheni ylitse ajeta niin tiesin että hän pitää minun puoliani ja hyvin meni! Ja pidä huoli että henkilökuntakin tietää toiveesi!
Itse en ole synnyttänyt tai edes raskaana, mutta synnytyspelko multa kyllä löytyy. Jonkun mielestä itsekästä tai ei, mutta itse olen ajatellut että jos joskus saan lapsen, se syntyy luultavasti keisarileikkauksella.
Uskoisin jokaisen pelkäävän synnytystä, ainakin jonkinverran. Jos ensimmäinen synnytys on ollut vaikea, pelko saatta olla kauhunomaista. Synnytyspelosta keskusteleminen auttaa varmasti! Silloin myöskin otetaan huomioon pelkosi seuraavassa synnytyksessä. Pyydä parhaat kivunlievitykset, ne nopeuttavat synnytystä, kun vähemmällä kivulla olet rennonpi. Jokainen synnytys on erilainen. Ensimmäinen synnytys on varmasti vaikein, mutta seuraava voikin olla aivan erilainen kokemus. Minä olen synnyttänyt kahdesti ja lapsillamme on reilusti ikäeroa. Voi sanoa synnytysten olleen tyystin erilaisia. Jälkimmäinen oli tosi nopea, mitään kivunlievitystä ei keritty antaa. Kaikki kävi niin nopeasti, etten kerinnyt muuta ajatella kuin keskittyä täysillä ponnistuksiin.
Haluan rohkaista sinua, kaikki menee varmasti hyvin. Synnytyspelkoasi hoidetaan kun kerrot siitä täysin rehellisesti, silloin myös saat parhaan mahdollisen avun kipujen lievitykseen.Stemppiä sinulla ja onnea toisen pienokaisen johdosta !