Eihän sellainen saarnamies, jolla ei ole ns. karismaa ja joka saarnaa Jumalansanaa hillitysti, sekä vailla kiihkoa ole "hyvä saarnamies".
Seurakuntalaiset kaipaavat,jos ei muuten niin ainakin alitajunnassaan
sellaista julistusta, joka vakuttaa ihmisen tunne-elämän herkimpiin alueisiin!
Taas saarnaaja,joka tuntee ihmismielen ja on hyvä manipuloija, osaa saarnata
niin , että se tuntuu luissa ja ytimissä!
Hän aliottaa saarnansa tuomion julistuksella. Herättää kuulijoissaan kovaääni-
sellä syntiseksi syyttelyllä ja tuomion julistuksella, valtavan synnintunnon ja hädän, että ollaanko tässä nyt kuitenkin tullut niin paljon syntiä tehtyä, että voi joutua jopa sinne huonommalle puolelle?
Kun kuulijat on saatettu siihen tilaan , että joukossa vallitsee ahdistus ja jo-
pa alkaa itkun tyrskettä ja voivottelua kuulua kuulijoiden keskuudessa saar-
naaja on saavuttanut tavoitteensa numero yksi!
Tämän jälkeen saarnaaja kehoittaa itkunsekaisella äänellä kuulijoitaan tekemään parannuksen ja katumaan syntejään! Saarnamies alkaa tästä eteen päin muuttaa saarnaansa lempeämpään suuntaan.Hän alkaa saarnata pelas- tuksen sanomaa. Julistamaan ihmisten syntejä anteeksi.
Tästä eteenpäin kuulijoiden käyttäytyminen muuttuu. Itku loppuu ja muuttuu Herran ylistykseksi! He voivat saavuttaa jopa ns. HURMOSTILAN! Kuulijat
tuntevat taas kerran olevansa sillä oikealla taivastiellä. (itkuhan tunnetusti aut--
taa siihen, että ahdistus katoaa!)
Saarnamies sai taas yhden "sulan lisää hattuunsa",VAI SAIKO????
pelastuta ei enää ole
Seurakuntalaiset kaipaavat,jos ei muuten niin ainakin alitajunnassaan
sellaista julistusta, joka vakuttaa ihmisen tunne-elämän herkimpiin alueisiin!
Taas saarnaaja,joka tuntee ihmismielen ja on hyvä manipuloija, osaa saarnata
niin , että se tuntuu luissa ja ytimissä!
Hän aliottaa saarnansa tuomion julistuksella. Herättää kuulijoissaan kovaääni-
sellä syntiseksi syyttelyllä ja tuomion julistuksella, valtavan synnintunnon ja hädän, että ollaanko tässä nyt kuitenkin tullut niin paljon syntiä tehtyä, että voi joutua jopa sinne huonommalle puolelle?
Kun kuulijat on saatettu siihen tilaan , että joukossa vallitsee ahdistus ja jo-
pa alkaa itkun tyrskettä ja voivottelua kuulua kuulijoiden keskuudessa saar-
naaja on saavuttanut tavoitteensa numero yksi!
Tämän jälkeen saarnaaja kehoittaa itkunsekaisella äänellä kuulijoitaan tekemään parannuksen ja katumaan syntejään! Saarnamies alkaa tästä eteen päin muuttaa saarnaansa lempeämpään suuntaan.Hän alkaa saarnata pelas- tuksen sanomaa. Julistamaan ihmisten syntejä anteeksi.
Tästä eteenpäin kuulijoiden käyttäytyminen muuttuu. Itku loppuu ja muuttuu Herran ylistykseksi! He voivat saavuttaa jopa ns. HURMOSTILAN! Kuulijat
tuntevat taas kerran olevansa sillä oikealla taivastiellä. (itkuhan tunnetusti aut--
taa siihen, että ahdistus katoaa!)
Saarnamies sai taas yhden "sulan lisää hattuunsa",VAI SAIKO????
pelastuta ei enää ole
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tässä on yksi opetuksen puutteen osoitus. Ei tunneta erilaisia virkoja. Evankelista saarnaa eritavalla kuin opettaja.
Kun on vain saarnaajia, eikä lahjan luonnetta tunneta, niin syntyy tuontapaista vertailua ja luullaan, että jokaisella saarnalla pitäisi olla samanlaiset loppuseuraukset.
Niin ei raamatun mukaan ole, vaan jokainen tekee työtä lahjallaan, jos sellainen on ja Jumala on kutsunut ja valtuuttanut, siis ihmisten sijasta.
Se kaava, se kaava! Kyllähän me sen vihneen kanssa tiedämme mistä on kysymys. - Vuosikymmenien kokemuksella.
Jumalan kutsussa mainitaan kaksi asiaa: Saarnatkaa parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Kastakaa kaikki kansat minun opetuslapsikseni ja opettakaa kastettuja Jumalan sanalla.
Lahjat ovat moninaiset kuten veli mainitsi. Tavoite on kaikilla sama: Että he uskoisivat, ja vapaiksi tulisivat.
Kun Jeesuksen rakkaus, (elämän neste viinipuun rungosta oksaan), saa vapauttaa ihmisen voimavarat pelosta, syyllisyydestä ja itsensä vahtaamisesta kohti lähimmäisiä, niin silloin alkaa tapahtumaan suuria asioita. Me alamme julistamaan toisillekin sitä Jumalan rauhaa, jonka me itse olemme saaneet Herraltamme Jeesukselta Kristukselta.
Rakkaus jonka me Jumalalta olemme saaneet osaksemme (hän antoi armosta anteeksi kaikki rikoksemme ja syntimme), alkaa kasvamaan meissä hedelmää.
Ja näistä hedelmitä lähimmäisemme sitten tulevat osallisiksi ja kiittävät siitä Jumalaa.
Hyväntekijöitä on maailmassa hyvin paljon. Ihmiset tekevät aivan uskomattomia uhrauksia toisten hyväksi, pyyteettömästi. Kiitos sille kenelle se kuuluu.
Jumalan sana kuitenkin todistaa Raamatussa, että kaikki mikä ei tule uskosta on syntiä. Hämmentävää eikö totta.
Jumala ei mittaa armoa tekojen perusteella kuten me ihmiset helposti laskelmoimme, vaan Jeesuksen Kristuksen teon perusteella. Silloin armosta tulevat osallisiksi ne jotka eivät sitä teoillaan ansaitsisi mitenkään. Tähän Jumalan rakkauteen pahentuivat fariseukset, niin Jeesuksen aikana kun tänäänkin.
Luuk. 15:2 Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat:
"Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan."
Luuk. 15:3 Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:
Luuk. 15:4 "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää?
Luuk. 15:5 Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten.
Luuk. 15:6 Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.'
Luuk. 15:7 Minä sanon teille:
***) samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.
Tuossa Luuk. 15:1-2 puhutaan , Ja kaikki Pulikaanit ja syntiset
tulivat Hänen tykönsä kuulemaan Hänta , 2. mutta Fariseukset ja kirjanoppineet nurisivät ja sanoivat : "Tämä ottaa vastaan syn -tisiä ja syöheidänkanssaan . mitä se on ?
"Tämä ottaa vastaan syntisiä", vert." Jeesuksen sanoja ":
"En minä minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita , vaan syntisiä parannukseen" , Luuk. 5:32. "Kaikki , minkä' Isä antaa minulle , joka tulee minun tyköni , Minä en hetä ulos ", Joh .6:37.
Ja sitten on Lammasten vertaus.
Matt. 9:13 Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: ...
... 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria.' Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."
Mark. 2:17 Sen kuullessaan Jeesus sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. ...
... En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."
Ei se ihan noinkaan mene. Syntisiä me kaikki olemme siitä ei kukaan pääse ohitse pois- selittelemällä.
Toisekseen, ... jos julistaja lähtee siitä että kuuliujoilla ei ole syntiä, niin se ei ole mitään Jumalan sanaa, vaan ihmisoppia.
Lähtökohta on siis aina selvä, jokaisella meistä on geneettinen syntiperimä, eli taipumus hyväksyä ja omaksua kaikkia sellaista joka on Jumalan tahtoa vastaan. Näitä ominaisuuksia voisi luetella tuhansia erilaisia. Yhden haluan tässä yhteydessä kuitenkin mainita, oma suu on aina lähempänä kun kontin suu!!!
Suomeksi sanottuna, viis muista ja muiden tarpeista, kunhan minä itse saan!!!
Jumalalla on valmiina vastaus syntikysymykseen. Jumalan vastaus ei ole itsesäälissä ja itsesyytöksissä rypeminen, se ei ole pelossa syyllisyydessä ja sairaassa häpeässä kieristekeleminen. SE ei ole myöskään itsensä kiduttaminen, ruumiin tarpeista kieltäytyminen, rumiin vaatteisiin pukeutuminen, päälaen paljaaksi ajaminen, eikä mustan kaavun päällepukeminen.
Jumalan vastaus on: USKO HERRAAN JEESUKSEEN NIIN SINÄ PELASTUT JA SINUN PERHEKUNTASI!!!
Joo aivan niin , tämä viimeinen lause olisi kyllä riittänyt .
Sillä aloituksessa oli paljon ihmisoppia ja viisautta
Mutta vähän Jumalan kiitosta ja ylistystä .
Kyllä avaaja tietyllä tavalla on jyvällä asiasta. Jotkut kärjistykset vaan sotkevat kokonaisuutta liikaa.
Kannattaa seurata tarkoin millä kohtaa puhettaan saarnaaja itkee. Jos hän itkee Kristuksen rakkauden kosketuksesta, niin silloin asia on ok. Jos hän itkee itsesäälissä, niin hänellä on paljon tunnistamattomia pelkoja, sairasta häpeää syyllisyyttä ja riittämättömyyttä. Silloin hän on oman vanhurskauden pauloissa vaatien itseltään sellaista mitä hänellä ei ole ja mitä Jumalakaan ei häneltä vaadi. Tuon kiaiken oman tuskansa hän siirtää tiedostamattaan seurakunnan kannettavaksi. Tällaisen saarnan jälkeen ihminen on kuin olisi jokin reppu selässään. Heti alkaa kyräillä tuttuja, mitähän vikaa heissä mahtaa ollakaan!!!
Sen sijaan puhtaan Kristuksen opin kuulijalla ja uskojalla kuormat putoavat, usko vahvistuu, ILO JA RAUHA täyttävät SYDÄMEN. Hymy on herkässä sen jälkeen, ja ihmiset lähellä tuntuvat kaikki rakkaita.