Tukeva munkkiaamiainen

Minä aloitan aina aamuni kunnollisella aamutikillä.

Neljä Poutun ryynimakkaraa mansikkahillolla ja aamupäivä menee piereskellessä.

Tämä munkkiaamiainen näyttäisi olevan erittäin suosittu keskusteluavaus. Heti useampi henkilö lähti pohtimaan omaa aamiaistaan rakentavassa ja informatiivisessä hengessä. Ja avauksen lukijoiden määrä on häkellyttävän suuri. Mutta kuinka on, onko aamulla nautittu hillomunkki parempi kuin hilloton? Ja mikä hillo on munkissa parasta? Oletko luumuhillon ystävä, vai viekö kielesi mansikka, mustikka vai vadelmahillo? Nämä ovat päivän kuumia kysymyksiä.

Herra Ondrei P. toteaa aloittavansa aamun roimalla aamutikillä. Se on aina paikallaan ja jälkiruoaksi maistuu varmasti munkki, jos toinenkin. Herra Gutanen taas on ryynimakkaran ystävä. Mansikkahillo on hieman yllättävä kyytiläinen, mutta sopii varmasti. Suolikaasuja voi tietysti hieman vähentää, kun muistaa pureskella makkaroissa olevat ryynit kunnolla. Mutta jos suolikaasu on tullakseen-tulkoon niin, että verhot heiluvat. On parempi päästää ilmat kunnolla ulos, kuin pidätellä suu supulla.Suu supussa oleminen kuuluu näet sievisteleville neitokaisille, ja sitähän ei Herra Gutanen varmaankaan ryynien ystävänä ole. Ryynimakkara on totista miesten muonaa.

Mää syän aamust aina pullapitkon. Mää juan kahvii 6 kuppia ja sitte sen Otso leipomon pulla pitkon.Simmotti mää teen.

Mahtava kommentointi energiaa antavasta aamiaisesta jatkuu. Pullapitkokin käy, kyllä vaan, tukevasta aamiaisesta. Sen avulla voi työskennellä ahkerasti, mikä taas auttaa talousahdinkoon joutunutta maatamme pääsemään ylös ja uudestaan vientivetoiseen budjettiin. Hieno homma!

Ihanaa aloittaa aamu täytekakulla. On hyvä, jos heti aamulla on iloinen mieli. Mikä saa iloisemmaksi kuin kuuden munan mansikkakakku runsaalla kermavaahdolla. Sen jälkeen on iloinen puoleenpäivään asti. Kokeile itse niin huomaat!

Totta totisesti minä sanon teille, että ehdotus on aivan ihana. Herra Ondrei P. totisesti tietää ison munan salaisuudet yleisesti ja erityisesti aamiaisen laitossa. Strutsinmunakakku, mikä suuremmoinen yllätys aamulla! Mukaan reilusti mansikkahilloa, miksei karhunvattujakin, niitä suuria ja meheviä, ja paljon kermavaahtoa. Ja kupponen kuumaa. Kas, siinähän se. Kuka vielä panee paremmaksi?

Ainoa oikea hillo munkissa on omenahillo. Mummo teki niitä ja siksi painankin nyt pohjaan asti eli 120 kiloa.

Herra Ondrei P. tietää kokemuksesta, kuinka hyvältä tuntuu pohjaan asti painaminen. Herra Korvo Ontiolla ei ole hätäpäivää. Hillomunkkeja aamiaiseksi. Voiko ihanammin päivän enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää.

aamu alkaa aalla elikkäs iv a.
eihän aamulla pääse kone käyntiin ellei ota kunnon ryyppyä.

Niillähän minäkin. Oikein ison tytön munkeilla! Oikein sellaisilla pystymunkeilla!

Tämä maittavaan aamiaiseen liittyvä keskustelu lienee palstan kaikkien aikojen ylivoimaisesti suosituin ja ennen kaikkea rakastetuin. Syy on ilmeinen. Kuinka ihanalta munkki maistuukaan aamiaisella! Kuinka paljon se antaakaan elämäiloa ja sen myötä terveyttä ja hyvinvointia!

Diplomi-insinööri O.Pällinkutkan rivien väliin piiloitettua salavihjettä seuraten kokeilin eilen aamulla viineriyllätystä. Söin aamiaiseksi viisi suosikkileipomoni ihanaa, uunituoretta ja vielä paistolämmintä viineriä. Kyytipojaksi keitin pannullisen väkevää kahvia. Kuinka ihana-arominen olikaan olohuoneessani tuoksu. Olin kattanut olohuoneen ison pirttipöydän kauniiksi tuomalla kimpullisen syysorvokeita kaunistukseksi. Mutta ne viinerit, juuri kolmeen tuntiin aamaisen jälkeen en tarvinnut mitään ylimääräistä einettä! Vasta puolenpäivän jälkeen oli lounaan aika. Mutta se onkin taas toinen tarina, tosin ihana sekin!

Diplomi-insinööri O. Pällinkutkan aamuiset munkintikkaukset käyvät ihan kateeksi. Moni diplomi-insinööri kykenee tikkaamaan kolmekin munkkia yhdellä kahvikupillisella suuhunsa. Se on ankaran harjoittelun salaisuus ja metodin tietää vain aito teekkari!
Sillä, voih, itselläni menee samaan toimintoon vartin verran. Mutta voi tätä ilonpäivää! Löysin suosikkileipomostani satukakun! Sen tikkauksesta nautin melkein tunnin, sillä se ei vähäinen ollut kooltaan, pikemminkin valtaisa! Ja kaksi pannullista kuumaa kahvia. Netistä luin, että kakussa oli yli 2500 kaloria. Mikä voimalataus kerrassaan! Ja melkoinen satu kyseessä!

Kontion leipomosssa leivotaan rauman parhaimmat munkin ja muut leivokset :)

No tulihan se mainos sieltä reilusti kun vähän potkittiin.

Aamulla herätessäni minua kohtasi kauhea yllätys. Olin kadottanut autoni navigaattoriin ohjelmoidun osoitteen parin kadunkulman päässä olevaan suosikkileipomooni. En siis löytänyt sinne, vaikka matkaa on kilometrin verran. Palasin nälissäni kotiini ja löysin jääkaapistani vain valmiiksi tehtyjä ruissämpylöitä, joissa oli välissä kinkkua, juustoa ja salaattia. En koskaan syö sellaisia, enkä ymmärrä, miten ne olivat jääkaappiini eksyneet. Kovassa aamunälässä minun oli kuitenkin syötävä yksi sellainen. Koville otti, mutta onneksi kahvi oli hyvää. Sen avulla selvisin aamusta.

Päätinkin tänään kokeilla pikku lisäystä. Kuorrutin omenahillomunkin vaniljakermavaahdolla ja aloitin päiväni sillä. On muuten aika hieno ja täyteläinen olo. Ideaa saa vapaasti käyttää.

Maisteri Korvo Ontion pikku lisäys on vallan huikea. Kyllä nyt käy kateeksi. Vieläkin ruissämpylän katkera maku on suussa huolimatta kolmesta pannullisesta kahvia. Toivottavasti saan navigaattorin toimimaan ja löydän taas suosikkileipomoni.

Jotenkin tuntuu, että tänne kirjoittavat elävät jossain fantasioissa. Ainut täysjärkinen taitaa olla herra Ondrei Pällinkutka.

Voi sinua senkin, tohtori J. Pällinkuu. Aina pahalla tuulella! Mutta onneksi elämä on ihanaa. Kävin kaupungilla ja söin aivan maittavan tosca-kakun. Voi että se maistui. Kyllä aamun karu yllätys on taas tipotiessään ja suu messingillä!

Sain autoni navigaattorin navigaattorihuollosta ja löysin taas leipomoni. Aamulla olikin heti oikein juhla-aamiainen, 6 isoa ja läämintä possumunkkia ja pannullinen kuumaa kahvia. Ei onnistunut sen jälkeen normaalien housujen pitäminen, vaan piti laittaa jalkaan verryttelyhousut. Oh hoh, onpa kylläinen olo. Viisi munkkia taitaa sittenkin olla hyvä perusannos aamulla.

Hei akateemiset toverit!

Minulla on ollut tapana syödä aamiaiseksi kolme rasiallista Juhlapöydän konvehteja. Asia on nähkääs niin, ettei asuintaloni lähistöllä ole leipomoa mistä voisin hakea munkkeja! Saan niitä kyllä lounasaikaan työpaikkani lähellä olevasta konditoriasta

Minullapas onkin tapana syödä aamupalaksi jonkun naapurn katti. Nyt on vaan vähän päässyt nälkä hiipimään tykö, kun katit eivät tule sateen vuoksi edes aamukuselle pihamaalle. No, kaipa se päivä vielä paistaa tänne Samppusten puskiinkin ja katit alkavat taas liikkumaan. Tosin ovat kummasti viime aikoina katit vähentyneet, jostain kumman syystä.

Kattien maailmanlaajuinen vähentyminen Samppusten puskista on huolestuttava ilmiö. Puskat saavat myös aikaisempaa vähemmän typpilannoitetta kattien aamukusien ehtymisen vuoksi. Itse olen ratkonut saman ongelman siirtymällä syömään aamiaikseksi rusinasoppaa. Keitän sitä sunnuntaisin ison kattilallisen, enkä tässä tapauksessa tarkoita kattilallisella mitää katteihin liittyvää. Viikko siinä menee kivasti nautiskellessa, siis rusinasoppaa.

Ai mitä syödä aamupalaksi? Oman muijan mehukasta pillua. Sitä kun nuolasee oikein huolella ja sitten tökkää mulukun sisään niin kyllä unenrippeet karisee silmäpielistä. Joskus toki voi tarjoilla aamupaa toisinpäin siten että herää siihen kun muija ottaa poskeen, se vasta onkin lempeä herätyskello jos mikä:) Ei munkkeja eikä nunnia paljoo tartte ei.

Hei, toi on hyvä juttu! Kerros nyt vielä osoittees ja se, ett milloin et oo itte kotona??

Hyi kuinka pahan makuinen aamiainen. Munkki maistuu paremmalle. Ja kolme munkkia on yliveto maultaan verrattuna johonkin, sanonko mihin. No en sano.

No niin. Valmistaudun tässä herkulliselle aamupalalle. Kunhan tuo Love Master 2000 nyt ensin lähtisi töihinsä. Niin päästäis asiaan.

Jos nyt pysyttäisiin vaan noissa leipomoiden tekemissä tortuissa ja kakkusissa.

Juu, on se hyvä pysyä tortuissa, mutta kakkua en halua. Kuinkas vanhaa torttua sulla on tarjolla ja missä? Kattos kun jos on liian vanhaa, niin voi olla vaikka homeessa ja liian uudesta voi tulla vaikka kakkua. Mutta kyllähän sen kypsää tulisi olla.

Luin lehdestä, että Alamossa tai missä se nyt oli, on munkkiluostari! Mikä ihana yllätys. Päätin heti muuttaa sinne. Uskon, että siellä on parempi elämä kuin täällä Raumalla munkkipattona. Täällä on elämä epävarmaa. Viikko sitten tapahtunut autoni navigaattorin viritysjousen löystyminen oli lähes katastrofi, enkä enää löytänyt suosikkileipomooni, vaan eksyin matkalla. Mutta munkkiluostarissa tuskin voi eksyä. Aamiaiseksi munkkeja, samoin päivälläkin varmasti munkki tai pari. Kumpa pääsisin munkkiluostarin leipomoon töihin. Taidanpa heti ottaa selvää onnistuuko.

Käväisin Vaasasta tullessani Porissa kun en viitsinyt kiertää kauempaa. Söin siellä munkin johon oli laitettu vadelmahilloa. Mutta ei oltu suodatettu niitä siemeniä pois. Jouduin sitten koko matkan kotiin päin kaivelemaan hammastikulla niitä kiviä pois hampaitten välistä ja kovimmat sahaamaan rautaisella hammaslangalla halki ennen kuin sain viimeiset pois. Yrittääkö Porilaiset hammaslääkärikolleegat saada lisää asiakkaita vai miksi ne siemenet oli siellä munkissa.

Kumma ettei kukaan ollut keksinyt tehdä silakkamunkkeja. Kommee silakkapihvi munkkikuorrutuksel olis oikeet herrojenki hergguu. Ja tillii sillai välii et tursuis molemmist päist ulos.

Nakkimunkkeja on kyllä tehty. Pitkä Tapolan nakki sisään ja sinappia. Juomaksi Laitilan Rio Cola. Hyvää oli sekin yhdistelmä.

Minun aamu alkaa lasillisella omaa spermaa ja pilsneri. Sen jälkeen on hyvä lähteä ajamaan trukkia satamaan.

Aloitin jälleen tämän ihanan lauantaiaamun rehevällä mansikka-vaniljahillomunkilla.
Kyllä lähti päivä ihan rysähtämällä käyntiin. Naapurin kolli rysäytti mopoautonsa portin kivitolppaan. Eli kaikenkaikkiaan, voiko ihanammin päivän enää alkaa?

Päivällä minulle tapahtui yllätys vailla vertaa. Söin nimittäin yllätysmunkin. Se oli aivan siis mainion makuinen, kuori oli rapea ja sokerinen ja sisältö hilloisa. Luulen, että jonain päivänä syön taas yllätysmunkin. Odotan sitä päivää malttamattomana aivan.

kaverini kertoi että mun kannattaisi siirtyä syömaan hevosen munkkeja. en oo sellaisia syönyt. onko hyviä?

Ne on hevoisen kikkaroita hei. Ei niit voi syödä ne tulee hevoisen pepusta hei!

Aloitin tämän uuden kuun eli lokakuun jälleen tukevasti parilla hillomunkilla ja isolla mukillisella kaffetta. Hyi hitto että voi olla herkullista. Siinä silmät oikein räpsähtää auki ja päivä valkenee vauhdikkaasti.
Ja kakarat yrittää sitten pysyä asiassa eikä muuta aihetta.

Minä söin 4 lämmintä munkkia mieli leipomostani ostettuna, sano. Olivat taivaallisen makuisia, sano häntä ottiatota meinaan.

Voi vltun munkit.

Noita v***n munkkeja en ole vielä maistanutkaan.
Mutta asiaan tänään söin herkkumunkkeja. Kolmella aloitin aamuni. Sisällä oli paksua kermavaahtoa ja ilmeisesti persikkahilloa kun oli niin suussa sulavaa. Kahvi oli jotain Pirkka-sekoitusta, eikä ollut moitittavaa siinäkään.

Korvo Ontio on mun lemppari munkinsyöjä. Korvolla rulaa. Lisää korvoa heti, tai ainakin isommat munkit!

Korvo sedällä on ollut syntymästä saakka, jolloin olin vielä pieni, mieltymys munkkeihin. Ensin äidin munkkeja piti saada imeä melkein tauotta vuoden päivät ja sitten kun kiinteä ruoka aloitettiin, tehtiin munkkisurvos hillolla. Ja päälle vielä silloin tällöin maitoa äidin munkeista. Lukiossa alkoi maistumaan jo tyttöjen munkitkin ja meinasimpa sorttua jopa piirakoihin ja torttuihin mutta sitten kiinnyin tähän nykyiseen. Hän onkin ollut hyvä sijoitus. On kasvanut korkoa jo lähes 100% mutta torttu ja munkit ovat silti hyvässä iskussa. Ja hänkin osaa leipoa ja paistaa oikein maittavia, neljän korvan hillosikoja. Ja aina omena-vaniljatäytteellä. 4 Lastammekin ovat armottomia munkin ystäviä. Vankin poikani teki jopa pro gradun hillomunkkien lyömättömistä ravintoarvoista. Oli ravintotieteiden professorina Turun yliopistolla. Mutta nykyisin Denverin yliopiston dekaanina. Ja sekin on hillomunkkien ansiota. Syökää siis munkkeja jotta tulisitte viisaiksi ja maahan saataisiin rauha.

Olin oikeassa munkkimentorini suhteen. Munkeista voin todeta, että: Degustibus non est disputantum! ja :Quod scripsi scripsi! M.O.T.

Kuulin melko luotettavan ystäväni maininnan, että hänen autonsa huoltomies oli kuullut yliopistolla työskentevältä vahtimestarilta huhun, että Turun yliopisto olisi myöntämässä raumalaiselle Korvo Ontiolle munkkitieteiden riemumaisterin arvon. Tämä harvinainen arvonimi myönnetään kerrallaan vain yhdelle elossa olevalle tunnetulle munkin asiaa edistävälle ansioituneelle henkilölle. Edellisen kerran yliopisto myönsi arvonimen jatkosodan aikana rintamalla mainioita munkkeja pyörittäneelle keittiöalikersantti Tauno Kuurniolle, jonka munkinpaisto vahvisti joukkojemme moraalia ja puolustuskykyä. Tauno Kuurnio oli arvonimen saadessaan jo yli 40 täyttänyt ikämies ja ikänsä puolesta olisi kuulunut nostoväkeen, mutta jatkoi vapaaehtoisena palvelustaan isänmaan hyväksi. Kuurnio omisti siviilissä pienen munkkeja pastavan leipomon. Saatuaan arvonimen hänet ylennettiin lisäksi ripeästi vääpeliksi asti. Kuurniosta onkin jo aika jättänyt ja nyt tämä arvonimi olisi tulossa Raumalle. Hieno asia K.Ontiolle ja Raumalle.

Kiitos vaan arvostuksesta mutta minulla on jo Munkkikunnan Ritarin arvo ja se riittäköön. Sain sen jo 60-luvun lopulla ollessani Porissa opettamassa leipureita. Siirryttyäni Raumalle, Porista lähetettiin oikein neuvottelukunta perääni ja yritettiin ostaa minut takaisin Poriin. En kuitenkaan langennut houkutukselle sillä Meri-Raumassa syntynyt vaimoni ei olisi sitä sallinut. Ja onneksi uskoin Häntä.
Ja tämä aamu alkoi ihan vaatimattomalla, kookosrasvassa paistetulla omenahillomunkilla. Mutta jotenkin se vaan antaa potkua lähteä aamukävelylle tuonne läheisen merenrantaan.
Ps. Kuulin että joku olisi suunnittelemassa Denverinmunkkia. Ei tarvitse, se on jo olemassa. Se on muuten kuin possumunkki mutta kaksi kertaa pitempi ja siellä on kolme hillotaskua sisällä. Eri hillo joka taskussa. Juhlamallissa on lakkahillo josta on siemenet poistettu käsityönä joten se on vähän kalliimpi.

Itse aloitan aamun kuudella a-oluella ja muutamalla jääkylmällä koskenkorvanapsulla, hyvin lähtee päivä käyntiin.

Meillä on suvussa useita munkkikreivejä. Olen itse kuudennessa polvessa kreivi ja vain ja ainoastaan munkkien takia. Esi-isäni paistoivat aikoinaan munkkeja nuotiotulilla Helsingissä erään niemen notkossa ja vähitellen paikkaa alettiin kutsumaan Munkkiniemeksi. Suvun paras paistaja ylennettiin kreiviksi ihan kuninkaan toimesta. Osa Munkkiniemen kreiveistä on ollut aikansa julkkiksia ja eräästä, Leif Wager nimisestä, tehtiin ihan elokuvakin. Hän olikin munkinpaistaja vailla vertaa ja hänen kolmella kierteellä ja mansikkayllätyksellä varustetut munkkinsa mainion makuisia. Koskaan ei tiennyt, missä näistä kolmesta kierteestä se mansikka oli! Oli se aika yllätys.

Viimeisimpien aivotutkimusten mukaan ihmisen aivot jakautuvat kuuteen eri osaan, joista jokaisen on toimittava, jos aikoo ajatella järkevästi. Viidennen lohkon toimimattomuus, vallankin jos on kyse alueen luutumisesta, muuttaa ajattelutoimintoja ja mieltymyksiä pahemman kerran. Luuvitonen on pahin sairauden muoto. Tutkimusten mukaan luuvitosesta kärsivillä on vaikea hahmottaa tosielämän realiteetteja. Makuaisti on myös turtunut, jolloin tällainen luuvitosesta kärsivä ihminen ei esimerkiksi ymmärrä maukkaan sokerimunkin todellista arvoa. Hilloymmärrys on kerrassaan tipotiessään. Se on kyllä valitettavaa, ellei vallan sitäkin ikävämpää, mistä nöyrä osanottomme.

Vaikuttaa siltä, että muutamalla viimeisellä kirjoittajalla on vaikea munkkivajaus ja siitä johtuva ilon puute elämässä. Eihän tuollaisia komentteja muuten ymmärrä. Siihen on kuitenkin olemassa tuttu ja turvallinen lääke. Munkki poskeen ja menoksi. Suosikkileipomosta tietysti!

Uusi tervamunkki on aivan ihana. Siinä on taikinaan sekoitettu tippa aitoa hautatervaa ja voi sitä hillon ihanuutta! Karhunvatukkahilloa! Miehekästä! Murr murr! Kävin poikaystävieni kanssa maistelemassa uutuuksia eräässä toisessa suosikkileipomossa ja myyjä heti oivalsi, mikä meitä raavaita miehiä ilahduttaa. Hän toi meille jokaiselle ihanan ison, aivan uunituoreen tervamunkin.Voi sitä ilon naurua, mikä leipomossa raikui kun syödä mussutimme näitä uuden ajan tuotteita. Olimme aivan villillä tuulella ja jätimme kahvinkin väliin ja joimme kaikki mansikkalimpparia. Kyllä Ondrei P. olisi viihtynyt miehekkäässä joukossamme. Hän olisi todennut, että salesti natsaa!

Herra Ondrei P kuuluu varmaankin niihin jotka pudottivat ekalla vankilareissulla saippuan suihkussa lattialle. Ja sen perintönä peräaukko kutkaa vieläkin. Se on paha juttu kun siihen mieltyy niin kuin Ondreille on käynyt. Täällä siviilissä kun on vaikea saada pamppua aunukseen niin kuin putkassa. Täällä kun ei tarvitse kokeilla korvikkeita.
Hillomunkkia ja Pauligin Presidenttiä kermalla ja sokerilla antaa niin muhevan olon.
Ondrein olisi pitänyt uskoa kokenutta kaveripiiriään ja ostaa sinne linnareissulle se narusaippua. Ehhehheh.

Noniin lapset. Riita poikki, hiekkalaatikolla täytyy leikkiä nätisti eikä tyhmiä saa puhua.

Ondrei haaveilee nykyisin vain pikkudonitseista suklaakuorrutuksella.

Mnu nuoruusvuosinani munkit leipoi laivakokki ja naiset löydettiin Rion ja muiden maiden kuppiloista. Mm Perussa sai naisen viikoksi yhdellä Rexonalla ja ei tarvinnut vanhaa ottaa.
Mutta Ondrei taitaa olla sellainen viteopelipoika joka katselee "torttuja" PC:n ruudulta ja talouspaperille löytyy käyttöä.
Menisit joskus naistentansseihin ja pistä vaikka banaani taskuun jos ei muuten irtoa.
Ja gyl Kontion munkit ova herkullisia. Joka muuta väittää, puhuu nimbali sontaa et suus o peräpukamat.

Nyt tämä sekunda perämies keskustelee itsensä kanssa. IP:osoitteen mukaan. Aika sairas mieli.

Identiteetti ei näytä olevan mikään itsestäänselvyys nykyään. Samoin ylä-ja alapään toiminnot menevät helposti sekaisin, näköjään. Tämä keskustelu nimittäin käsitteli munkkeja ja munkin syöntiä, kunnes edellä kommentoineet toivat keskusteluun oman erikoisen näkökulmansa. Mutta asiaan; söin tänään munkin ja jos ollaan tarkkoja, toisenkin. Olivat toisen suosikkileipomoni mainioita luumunkkkeja. Niitä parempia ovat vain sen ykkössuosikkileipomoni munkit , jotka kuvainnollisesti vievät kielen mennessään. Mutta koska osa ottaa asiat aina konkreettisesti ja tosissaan, on lisättävä vielä, ettei kieli katoa suusta mihinkään. Ettei kukaan syyttäisi vihapuheeksi kieltä vastaan.....

Euroshopperin suklaakääretorttu on hyvää ja perkeIeen halpaa. Sitä kun vetäsee lidlin 2€.n kahvin kera niin namnam sitä iloa mikä tulee kun tietää että rahaa jäi jopa ryyppäämiseenkin.

Hain tuossa aamulla jälleen suoraan leipomosta uunituoreet hillomunkit. Niitä sitten koiran kanssa nautittiin tuossa tuossa ganalin varrella. Tavallinen termoskaffekin oli tosi hyvää munkkien kera. Harvoin näkee niin leveää hymyä shaefferin naamalla.

Mikä heIvetin pelle tuo Perämies II oikein on? Onks se oikeasti joku skitso kun kattoo noita aiempia kommentteja?

Tänään olikin melkoinen aamiainen. Kaikki 5 lastani tulivat käymään ja antoivat kukin isällensä tämän lempijyrsittävää eli munkin. Siinä sitä sitten oli aika vääntäminen mutta hyvää oli. Kiva päivä.

Olen harkinnut vakavasti siirtymistä ruisleipäaamiaiseen. Kaupasta löysin maukkaan, Ruisriivattu nimisen leivän. Päälle olen harkinnut juustoraastetta ja juomaksi talkkunajauhosta vedellä lantrattua juomaa. Olisi meinaan terveellistä ja kivaa vaihtelua aamuisin.

Söin aamulla suosikkileipomostani ostamaani riivattua leipää, johon laitoin päälle raastettua juustoa ja lihahakkelusta. Aamiainen oli väkivaltainen, mutta hyvä. En pidä rauhallisista aamiaisista kuten piispanmunkki tai pumpernikkeli. Aamiaisessa pitää olla repimista ja raivoa.

Tosi on Ja riivatun valmistamat raivokkaat pierut ovat ihan jotain muuta Suomenruotsalainen piudee...

Vuoden 2012 virallinen munkki on vielä valitsemtta. Antaisin tänä vuonna ääneni omenamunkille. Edellisen vuoden virallinen munkki oli luumumunkki. Mikä on sinun ehdotuksesi?

Odotan nyt sitä lakkahillomunkin ilmestymistä markkinoille. Jos siitä siivilöidään siemenet pois, se voi olla ihan mukillisen kahvia kanssa menevä tuote.
Odotan mielenkiinnolla kuka tuon nimimerkin taas kaappaa.

Yksi tärkeimmistä munkkinautintoon vaikuttavista asioista on munkin tuoreus. Paras ei ole juuri uunista ulos tullut munkki, vaan noin tunnin päästä siitä. Munkki on vielä lämmin, mutta ei enää kuuma. Aromiaineet ovat parhaiten tallella ja munkin kuoressa on pieni rapeus, mutta sisältä munkki on ihanan pehmeä. Mitä mieltä sinä olet? Seuraava katsaus voisi käsitellä kuivahtaneen munkin tuomaa pettymystä.

Suoraan rasvasta nostettu munkki on jopa vaarallinen. Se hillo voi polttaa kielen ja makuaisti kärsii. Olen nykyisin lisännyt pintasokeriin hiukan vaniljasokeria ja kardemummaa. Ja kyllä sellainen rapea munkki on hyvää. Kuten myös Wienermunkki.

Minä ja ystäväni juomme hillomunkin kera iltapäivä kahvit, mutta Rauman Lidlistä tulee liian usein vadelmahillomunkki ilman sitä hilloa, joten on vaihdettava ostopaikka toiseen, missä munkista löytyy myös hilloa.