Olemmeko me todellakin todistetusti aivot? Missäs se meidän tietoisuutemme muuten luuraa?
Jos me olemme aivomme, niin milläs sitten perustelet sen dokumenttiohjelman (johon joku jo viittasi aikaisemmin jossain viestissä täällä palstalla),joka tuli jokin aika sitten televisiosta. Näin sen ohjelman itse ja niin on moni muukin nähnyt.
Siinähän naisihmiselle tosiaan tehtiin sellainen leikkaus missä hän oli kliinisesti kuollut. Eli sekä hänen sydämensä oli pysähdyksissä että aivotoiminta sammutettu täysin. Korvissa oli vielä jotkin skannerit jotka pitivät niin äänekästä meteliä, että olisi ollut mahdotonta kuulla niiden läpi. Tämä kyseinen nainen pystyi kuitenkin kertomaan herättyään tarkastikkin mitä lääkärit olivat keskustelleet leikkauksen aikana (AIVOTOIMINTA OLI TÄYSIN PYSÄHDYKSISSÄ SEKÄ SYDÄN TÄYSIN PYSÄYTETTYNÄ). Hän pystyi myös kuvailemaan leikkauksessa käytettyjä välineitä kiitettävällä tarkkuudella. Lääkärit totesivat tästä asiasta, että mielenkiintoinen juttu, mutta heidän tiede ei pysty selittämään millään kyseistä asiaa. Kuinka siis voidaan rehellisesti ja silmää räpäyttämättä todeta, että aivoista löytyy kaikki edellä luettelemasi toiminnot/asiat ja pääpiirteissään koko vastaus ihmisestä ja hänen olemuksestaan? Tässä ei aivoteoria logiikka kyllä toimi ollenkaan.
Jos me olemme aivomme, niin milläs sitten perustelet sen dokumenttiohjelman (johon joku jo viittasi aikaisemmin jossain viestissä täällä palstalla),joka tuli jokin aika sitten televisiosta. Näin sen ohjelman itse ja niin on moni muukin nähnyt.
Siinähän naisihmiselle tosiaan tehtiin sellainen leikkaus missä hän oli kliinisesti kuollut. Eli sekä hänen sydämensä oli pysähdyksissä että aivotoiminta sammutettu täysin. Korvissa oli vielä jotkin skannerit jotka pitivät niin äänekästä meteliä, että olisi ollut mahdotonta kuulla niiden läpi. Tämä kyseinen nainen pystyi kuitenkin kertomaan herättyään tarkastikkin mitä lääkärit olivat keskustelleet leikkauksen aikana (AIVOTOIMINTA OLI TÄYSIN PYSÄHDYKSISSÄ SEKÄ SYDÄN TÄYSIN PYSÄYTETTYNÄ). Hän pystyi myös kuvailemaan leikkauksessa käytettyjä välineitä kiitettävällä tarkkuudella. Lääkärit totesivat tästä asiasta, että mielenkiintoinen juttu, mutta heidän tiede ei pysty selittämään millään kyseistä asiaa. Kuinka siis voidaan rehellisesti ja silmää räpäyttämättä todeta, että aivoista löytyy kaikki edellä luettelemasi toiminnot/asiat ja pääpiirteissään koko vastaus ihmisestä ja hänen olemuksestaan? Tässä ei aivoteoria logiikka kyllä toimi ollenkaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onko ihminen todella tietoinen olio.
Voiko olla niin että ihminen luulee olevansa tietoinen ja käyttäytyy täsmälleen kuin tietoinen mutta ei olekaan. Mistä eron tietää ???
Näinkin ovat jotkut tutkijat ajatelleet... Siis että tietoisuus olisikin vain jokin aivotoiminnasta aiheutuva sivutuote. Eli oikeastaan tietoisuus olisikin ainoastaan tekemistemme ja kokemistemme tarkkailua, ei todellista vaikuttamista niihin. Tietoisuus olisikin vaikutelma, joka tekemisistämme syntyy hetkeä sen jälkeen, kun olemme jo tehneet jotain. Siihen kuitenkin liittyisi illuusio tekemisen kontrollista ja sen tarkkailusta tapahtumahetkellä.
En otaa kantaa... Itse en ainakaan halua ajatella näin, koska pidän tätä turhan deterministisenä näkemyksenä ihmisyyteen. Sitä paitsi tämä on minusta melkein enemmän filosofian ja teologian kuin varsinaisen aivotutkimuksen kysymys. Jo pelkkä "tietoisuus" on monella tapaa paljon monimutkaisempi käsite, kuin mitä arkiajattelussa usein ajatellaan.
No jo on taas monimutkaista pyörittämistä. Kyllähän asioista saa vaikeita kun niistä tällä lailla pyörittäen tekee. Se on sitä psykiatriaa itseänsä.
Juu, olen kyllä kyseisestä ohjelmasta ja sen sisällöstä tietoinen, mutta en valitettavasti sitä itse ole nähnyt enkä siksi voi sitä kommentoida tarkemmin. Tässä tilanteessa olisi tärkeintä tietää, onko kyseessä yksittäinen tutkimus vai onko asiaa tutkittu laajemminkin. Psykologiassa kun on osapuilleen kaikkea tutkittu niin monta kertaa, että suunnilleen kaikkia maailman ilmiöitä on ainakin yksi tutkimus tukenut - jo ihan sen takia, että kun tehdään tarpeeksi monta tutkimusta, jo tilastollisen todennäköisyyden mukaan joku niistä antaa "vääriä positiivisia" tuloksia.
Siis sattuman oikusta (tai pahimmassa tapauksessa tutkijan vilpillisyyden takia) ollaan saatu tuloksia, jotka tukevat väitettä, joka oikeasti ei pidä paikkaansa. Esim. telepatia on joissain tutkimuksissa saanut tukea, toisissa taas ei... Jne. Yleensäkin väitteen uskottavuus tieteessä määräytyy pitkälti sen mukaan, kuinka monta tutkijaa on saanut samanlaisia tuloksia.
Nykyään tehdäänkin paljon ns. "meta-analyyseja", joissa tutkitaan aikaisempia tutkimuksia. Meta-analyysit ovat ikäänkuin uusia tutkimuksia, mutta niissä tutkimusyksikköinä ovat ihmisten sijasta muut tutkimukset. Meta-analyysissä siis kootaan tuloksia jopa sadoista aikaisemmista tutkimuksista ja niiden pohjalta rakennetaan tilastollisilla analyyseillä jonkinlaista yhteenvetoa.
Tieteessä myös esiintyy yleisesti niin sanottu "kirjoituspöytävaikutus" (file-drawer effect), millä tarkoitetaan sitä, että julkaisuun päätyvät vain jotenkin todella mullistavat tutkimustulokset. Oletetaan, että 40 tiedemiestä tekee tutkimusta telekinesiasta, mutta vain yksi (jo vaikka ihan sattuman kaupalla) saa positiivisia, siis telekinesiaa tukevia, tuloksia. Luultavasti hän lähettää oman tutkimuksensa tulokset tiedelehteen ja muut tutkijat jättävät pettyneenä omansa kirjoituspöydän laatikkoon (tai nykyään koneen kovalevylle), jolloin kukaan ei välttämättä saa niistä tietää. Ja kun todella monelle tutkijalle käy näin, voi olla, että tiedelehtiin ilmaantuu kymmenen telekinesiaa tukevaa tutkimusta, jolloin telekinesiaa aletaan pitää todellisena ilmiönä, vaikka kirjoituspöydän laatikoista löytyisi 400 tutkimusta, joissa on vastakkaisia tuloksia.
Näistä syistä (tutkimusten paljous ja kirjoituspöytävaikutus) olisikin tärkeää tietää, onko kyseessä yksittäinen tutkimus vai onko asia saanut enemmänkin tukea. En itse tästä tapauksesta tiedä...
Ja juuri edellämainituista syistä: ei, me emme ole todistetusti aivot. Tieteessä emme voi sanoa TODISTETUSTI yhtään mitään. Juuri epäilyn ja perustellun kritiikin kautta tieteessä tapahtuu edistystä; joku epäilee aiempia tuloksia ja tekee uuden tutkimuksen, jossa kumoaa aiemmat tulokset. Tai sitten aiemman tutkimuksen tehnyt puolustautuu kritiikiltä etsimällä uutta näyttöä tai täydentämällä teoriaansa.
Eli... Epäilylläsi edistit juuri tiedettä! Mainiota! :) Kysymyksesi on muutenkin ihan aiheellinen, mutta ikäväkseni minun on sanottava, että tällä hetkellä ei tietääkseni ole ketään, joka siihen osaisi kovin suurella varmuudella vastata.
Tällä hetkellä kaikki tulokset viittaavat siihen, että ajatukset, tunteet, toiminnat, havainnot, päätökset yms. kognitiiviset toiminnot syntyvät aivoissa. Sitä en tiedä, onko kaiken takana vielä jokin kaikesta riippumaton tietoisuus. Tällä tietoisuudella täytyy kuitenkin olla vähintään hyvin tiiviit yhteydet aivotoimintaan, sillä kuinka muuten pelkästään aivoihin vaikuttavilla muutoksilla voitaisiin aiheuttaa muutoksia tajunnantasossa ja tietoisuuden tilassa. Esimerkkinä psykoaktiiviset aineet (huumeet, alkoholi...) sekä aivovammat, jotka aiheuttavat muutoksia sekä ajatuksissa, tunteissa, toiminnassa että tietoisuuden tilassa.
Kuinka tämä olisi mahdollista - että kemialliset aineet ja fyysiset vammat muuttavat tietoisuuden tilaa (esim. ruumiistapoistumiskokemus voidaan käynnistää kemiallisesti) tai kognitiivisia toimintoja - elleivät nämä prosessit olisi ainakin melkoisen vahvasti riippuvaisia aivotoiminnasta?
Mutta edelleen... Voihan siellä kaiken taustalla olla jokin biologisista toiminnoista riippumaton tietoisuus... Mutta se lienee enemmän teologian kuin aivotutkimuksen heiniä.
Tämä keskustelu lähti kuitenkin liikkeelle kysymyksestä, "kuinka voimme tietää, että aivoilla on yhteyttä mielenterveydenhäiriöihin". Vastaukseni oli, että totta kai on, aivoilla on yhteyttä kaikkeen, mitä ajattelemme, tunnemme ja teemme (tästä on jo hyvin, hyvin paljon aivokuvaustutkimuksilla saatua tietoa - näistä tutkimuksista voin kertoa paljon enemmänkin, jos joku on kiinnostunut). Tähän voinen vielä lisätä, että eri mielenterveydenhäiriöihin on havaittu aivokuvaustutkimuksilla liittyvän erilaisia aivotoiminnan muutoksia.
Otetaan esimerkiksi vaikkapa masennus.
Satoja masennuspotilaita verrattaessa satoihin verrokkeihin on havaittu, että masennukseen liittyy usein ylikorostunutta toimintaa aivojen syvissä osissa (tarkemmin sanoen nk. "limbisessä järjestelmässä") ja alentunutta toimintaa etuotsalohkoissa. Tämä on sinällään ihan järkeenkäypää, koska tutkimukset tällä hetkellä viittaavat siihen, että limbinen järjestelmä on keskeinen tunteiden kokemisessa ja etuotsalohkot puolestaan toiminnan, ajatusten ja tunteiden hallinnassa. Eli limbisen järjestelmän yliaktivaatio johtaa liiallisen voimakkaisiin (tässä tapauksessa negatiivisiin) tunteisiin, joita etuotsalohkot eivät pysty enää kontrolloimaan. Etuotsalohkojen aliaktivaatio saattaisi liittyä myös masennukseen usein liittyvien keskittymis- ja muistivaikeuksien syntyyn.
MUTTA! Ennen kuin kukaan ehtii tästä vetää tulkinnan, että masennus ja muut mielenterveyden häiriöt "syntyvät aivoissa", minun täytyy vähän toppuutella. Tällä hetkellä kun ei käsittääkseni varmasti tiedetä kumpi on ensin: mt-häiriö vai aivotoiminnan muutos. Koska oikeastaan kaikki näkemämme, kokemamme ja jopa ajattelemamme aiheuttaa muutoksia aivoissamme (Kyllä, aiheutin juuri aivoissasi muutoksen kirjoittamalla tämän viestin, jota nyt luet...), on aivan yhtä mahdollista, että mt-häiriö aiheuttaa aivojen muutokset - että ensin onkin masennus, joka sitten aiheuttaa aivomuutoksen.
Eli ei useinkaan ole varmuutta, onko kyseessä "masennuksesta johtuva aivotoiminnan muutos" vai "aivotoiminnan muutoksesta aiheutuva masennus".
Ajatellaanpa nyt asiaa vaikkapa psyykenlääkkeiden kannalta... Jos masennus aiheuttaa aivotoiminnan muutosta, lääkityksellä voimme hoitaa muutoksen, mutta masennuksen aiheuttaneet tilanteet (esim. perhesuhteet, kriisit jne.) jäävät. Tällöin siis hoidettaisiin vain oiretta, ei syytä. Tämän takia lääkkeet eivät useimmiten ole yksinään riittävä hoitomuoto, vaikka ne oiretta ehkä helpottavatkin. Jos itse syytä ei poisteta, ei potilas voi lopettaa lääkkeiden käyttöä - syyn edelleen ollessa olemassa, häiriö hyvin luultavasti uusiutuisi.
Edelleenkin kannatan moniulotteista ajattelua. Hyvin luultavasti kyseessä ovat sekä biologiset, sosiaaliset että psykologiset tekijät; aivojen rakenteessa ja -toiminnassa saattaa piillä alttius mt-häiriölle, mutta mt-häitiötä ei silti ikinä synny, elleivät sosiaaliset ja psykologiset tekijät sitä laukaise.
Hei tämähän on aivologiaa! Yhtä jaarittelemista koko tarina.
Hei sinähän pyörittelet mukavasti asioita edestakaisin (johan siinä asiaatuntematon henkilö hämääntyy). Kerrot varmoista tieteellisistä tutkimuksista joiden lopputulos on "saattaa olla"!!! Enhän minä uskalla tämän kirjoituksen luettuani mennä psykiatrin vastaanotolle joka saattaa tietää mikä minua saattaa vaivata, mutta silti kirjoittaa varman päälle lääkereseptin ikäänkuin tietäisi asiasta jotakin. Asiahan on ihan sama kuin menisin ensiapuun ja minulla olisi jalka poikki ja kirurgin diagnoosi olisi, että kädessäni saattaa olla jotain vikaa. Ja perkule vielä alkaa leikkelemään täysin kunnossa olevaa kättäni.
On se niin ihanaa, kun minut taas ymmärretään väärin... Tällä foorumilla näkee aika selkeästi, kenellä kirjoittajista on akateemista koulutusta ja kenellä ei. Jo siitä, että osa kirjoittajista ei yhtään tiedä, mistä tieteessä on kysymys. Luullaan, että tiede on asioiden todistamista ja tosiasioiden etsimistä, mutta sitä ei ole yksikään maailmaa tutkiva tiede - ei fysiikka, ei kemia, ei biologia, ei somaattinen lääketiede, ei mikään - koskaan. Yksinkertaisesti siitä syystä, että varmaa ja aukotonta tutkimusta ei ikinä voi tehdä mistään.
Tiede on tuen etsimistä asioille. Tällä hetkellä kaikki tutkimukset tukevat aivotutkimuksen tuloksia. Täysin varmasti ei niitä voi ikinä tietää - kuten ei voi tietää missään muussakaan tieteessä. Varmasti ei tiedetä yhtään mitään ydinvoimasta, evoluutiosta, syövistä, aurinkokunnasta, jne. jne. - jotkut asiat ovat vain paremmin perusteltuja kuin toiset. Ja aivojen toiminnan peruslinjoista on melkoisesti näyttöä... Jota ei välttämättä ole tv:n tiededokkarissa esitetyllä yksittäisellä tapauskuvauksella (sanon "välttämättä", koska en tunne tapausta tarkemmin).
Kehotan tutustumista tutkimusmenetelmiin, metodologiaan ja tilastotieteeseen... Voin tietenkin täälläkin alkaa selostamaan induktion ongelmasta ja hypoteettis-deduktiivisesta päättelystä, mutta se alkaa jo mennä aika kauas "mielenterveys"-foorumin aiheesta...
...kysyisit vaikka mieluummin, kun on jotain epäselvää tai jotain jäi ymmärtämättä. Selitän ihan mielelläni ongelmakohtia auki, jos minulta niitä kohteliaasti kysytään. Taitaa tuo vanha sanontakin jo kertoa, ettei kysyvä tieltä eksy, joten... Mikä meni vähän ohi?
Mutta eikös tuloksien pitäisi ratkaista joka asiassa eikä tilastojen?
Mitäs merkittäviä tuloksia teidän ammattikunta psykiatria on nyt sitten saanut aikaiseksi tässä lähimenneisyydessä? Mites näiden eri sosiaali ongelmien ratkaiseminen on onnistunut teiltä (ne joiden parissa työskentelette: esimerkkeinä koulumaailman hyvinvointi, huumeiden käytön lopettaminen/vähentäminen, väkivaltarikollisuuden vähentäminen sekä itsemurhien vähentäminen)?
Hei muuten! Mainitset aivovamman. Olen lukenut jutun Helsingin kuukausiliitteestä vuosia sitten, jossa aivovammainen, liikkumaan kykenemätön henkilö sai lääkäreiltä diagnoosin vihannes. Lääkärit sanoivat, että tämä kyseinen henkilö ei tule ikinä tuntemaan isäänsä ja äitiänsä. Siitä huolimatta kaksikymmentä vuotta tämä kyseinen henkilö kirjoitti kirjan tietokoneen avulla. Hän kertoi esimerkiksi hänelle tehdyistä kivuliaista tutkimuksista (tutkimukset tehtiin hänelle kun hän oli vauva). Ei osoittautunut silläkään kertaa asiantuntijoiden tutkimus oikeaksi.
Mitenkäs ruumiistapoistumis kokemus muuten käynnistetään kemiallisesti? En ole koskaan kuullutkaan tällaisesta tavasta aiheuttaa ruumiistapoistumis kokemus. Kuka sieltä ruumiista nyt sitten poistuu? Kuka/mikä se oikein on kuka/mikä tietää poistuneensa ruumiista ja tulleensa sitten takaisin siihen. Kirjoitteleehan täällä palstoilla ihmiset irtautuneensa ruumiistaan ilman mitään kemiallisia systeemejä. He kertovat juuri nimenomaan sen ihmisen osan olleen irti ruumiista joka havaitsee/havainnoi ja voi liikkua ilman kulkuvälinettään eli kehoa, on tietoinen siitä että on irti ruumiistaan. Mitäs tämä nyt sitten oikein on?
Kyllä tämä nyt viittaisi täysin siihen, että jokin aivoteoriassa mättää ja pahasti. Ei sille nyt kerta kaikkiaan mahda mitään.
Tämä koko aivojuttu on muuten saanut jo niin paljon tieteellistä tukea, että sitä opetetaan nykyään mielenterveysalan ammattilaisten lisäksi ainakin kaikille lääkäreille, erityisopettajille ja tietääkseni varsin paljon myös luokanopettajille. Kaikille ei kovin syvällisesti, mutta kuitenkin... Nuo ammattikunnat nyt ensimmäisinä tulevat mieleen, mutta kai niitä muitakin on. Eli aika laajassa käytössä nämä näkemykset ovat.
No näihin kysymyksiin minäkin toivoisin asiantuntijakunnan vastaavan. Tämäntyyppiset tapahtumat todellakin herättävät ison kysymyksen siitä, onko tämä ihminen jotain muuta kuin meidän annetaan ymmärtää auktoriteettien kertomana.
Mukavaa saada asiallisia kysymyksiä. Näihin vastailen ihan mielelläni. Sitä paitsi monet kysymyksesi ovat ihan osuvia ja kaikkea muuta kuin yksinkertaisia. Hyvä, että ajattelet näitä asioita, etkä noin vain niele itsestäänselvyyksinä! :) Yritän vastailla parhaan tietoni mukaan...
Ensinnäkään... En ole psykiatri eikä psykiatria muutenkaan ole "ammattikuntani". Tiedän kuitenkin sen verran mielenterveystyön tilanteesta, että voinen vastata kysymykseesi sosiaalisia ongelmia koskien...
No, psykiatrit nyt joutuvat työskentelemään lähinnä yksilön, ei yhteisön, ongelmien parissa. Kun henkilö joutuu psykiatrien kanssa tekemisiin, hän on jo usein kokenut monia noista mainitsemistasi sosiaalisista ongelmista ilman että psykiatreilla on ollut mahdollisuutta vaikuttaa asiaan. Psykiatrit astuvat kuvaan siinä vaiheessa, kun näitä ongelmia yritetään hoitaa. Ja tutkimukset viittaisivat tämän hoidon yleensä auttavan - ei toki jokaista (eihän syöpähoitokaan pelasta jokaista potilasta), mutta niin suurta osaa, että on parempi hoitaa kuin jättää oman onnensa nojaan.
Tämän hetkinen psykiatrinen hoito on siis tutkimuksien mukaan parempaa kuin ei hoitoa ollenkaan... Mutta ainahan asioita voisi toki parantaa...
Suomen psykiatrien mahdollisuudet ennaltaehkäisevään työhön ovat varsin pienet - etenkin nykyisen huutavan resurssi- ja henkilökuntapulan aikana. Mainitsemasi sosiaalisten ongelmien ratkaisut taitavat lähinnä olla päättäjien käsissä ja riippuvat pitkälti eduskunnassa, KELAssa, sosiaali- ja terveysministeriössä, opetusministeriössä yms. tehtävistä sosiaalipoliittisista päätöksistä. Esim. viinan hinnan alentaminen tuskin on kovin hyvä ratkaisu päihdeongelmien ratkaisemiseen...
Ja sitten aivovammat... Ensinnäkin aivovammat korjaavat paljon itse itseään. Aivoilla on kyky organisoida ja järjestellä toimintojaan uudestaan niin, että ehjät alueet ottavat vaurioituneiden tehtäviä siten, että kadonneet toiminnot saattavat palautua ajan myötä. Etenkin niinkin pitkässä ajassa kuin 20 vuodessa. Yleensäkin ottaen aivovammat ovat pahimpia heti vammautumisen jälkeen, mutta alkavat usein melko nopeasti kuntoutua - etenkin jos henkilö saa kunnollista neurologista kuntoutusta.
Sitä paitsi yhden ihmisen kokemuksista ei edelleenkään voi päätellä mitään yleisestä tilanteesta. Tuskin kukaan enää kiistää, että tupakointi on haitallista terveydelle. Silti minäkin tunnen pappoja, jotka ovat eläneet 90-vuotiaiksi ja silti vetäneet topan norttia päivässä kymmenvuotiaasta asti. Poikkeukset vahvistavat säännön... Kyse on edelleen keskiarvoista: tupakoivien keskimääräinen elinikä on lyhyempi kuin tupakoimattomien. Silti molemmista ryhmistä löytyy poikkeuksia: 10-vuotiaina kuolevia tupakoimattomia ja 90-vuotiaina kuolevia ketjupolttajia. Samoin varmasti löytyy aivovammaisia, jotka kuntoutuvat täysin ja aivovammaisia, jotka eivät kuntoudu ollenkaan - suurin osa on jossain siellä välissä.
Ruumiistapoistumiskokemuksesta... Ensinnäkin, kyseessä on "kokemus" - ei varmaan kukaan osaa tällä hetkellä sanoa, poistuuko ruumiista todella jotain vai onko kyseessä esim. jonkinlainen hallusinaatio tai sekavuustila. LSD:n ja muiden psykedeelisten huumeiden käyttö saattaa aiheuttaa joillain henkilöillä ruumiin rajojen häviämisen kokemuksen ja tunteen ruumiin katoamisesta tai ruumiista irtautumista. Sama vaikutus on useilla dopamiinin eritystä lisäävillä lääkkeillä - esim. monet Parkinsonin taudin hoitoon käytetyt lääkkeet aiheuttavat skitsofrenian kaltaisia oireita, joihin myös tämä kuuluu.
Mitäs vielä kysyit... Niin, tilastoista! Tilastoilla en tarkoittanut sitä, mitä kadunmiehelle tulee mieleen tilastoista - siis taulukoita ja diagrammeja. Tarkoitin tilastollista laskentaa, jota käytetään esim. kaikissa luonnontieteissä, lääketieteessä ja yhteiskuntatieteissä tehtäessä johtopäätöksiä tuloksista. Kun tutkitaan useampaa kuin yhtä tai muutamaa ihmistä/eläintä/kasvia/luonnonilmiötä/yhteiskuntaa, siis etsitään yleisiä lakeja ja sääntöjä, ei luotettavia johtopäätöksiä voida tehdä ilman tilastollisia menetelmiä. Tieteellisessä tutkimuksessa on aina olemassa riski, että tehty päätelmä onkin virheellinen, koska tutkittaviksi valikoituu vain osa kaikista mahdollisista yksilöistä. Esim. jos tutkitaan Suomen kuusien keskimääräistä pituutta ja valitaan tutkimukseen satunnaisesti 100 kuusta eri puolilta Suomea, voihan olla, että kaikki satunnaisesti valitut kuuset ovat sattuman oikusta alle metrin mittaisia taimia. Tällöin tuskin voitaisiin perustellusti väittää, että Suomen kuuset eivät kasva yli metrin mittaisiksi.
Tilastollisilla menetelmillä määritetään suuruus riskille, että aineisto onkin virheellinen tai vääristynyt. Yleensä tulosten katsotaan tukevan teoriaa, mikäli tilastollisten menetelmien mukaan virheen riski on alle 5%. Yleensä virhepäätelmän riski pyritään saamaan vieläkin pienemmäksi - 1%:in tai 0,1%:in.
Tulokset ovat tietenkin tärkeitä. Mutta jotta tuloksista voidaan tehdä johtopäätöksiä, tarvitaan tilastollisia menetelmiä.
Lisää kysyttävää? Vastailen ihan mielelläni, kun asiallisesti kysellään...
Hei, siis ihan oikeasti! Jos asiat teitä epäilyttävät ja kummeksuttavat, menkää avoimeen yliopistoon tai kansanopistoon ja lukekaa appron verran erityiskasvatusta, psykologiaa, lasten- ja nuorten psyykkistä hyvinvointia tai jotain vastaavaa! Ja lisäksi mielellään perusteet tilastotieteestä (ei ihan välttämätöntä). Silloin tiedätte paremmin, miten asioita on tutkittu ja miten niitä tutkitaan sekä mihin suuntaan tutkimukset viittaavat.
Ainakin minulle yllykkeen tutustua näihin asioihin antoi se, että aivan teidän laillanne rupesin kyselemään itseltäni, mistä me tiedämme näitä asioita.
Ottakaa siis itse selvää! Opiskelkaa appro jotain edellä mainitsemistani aineista vaikka työn ohessa avoimessa, niin tiedätte, miten tähän kaikkeen on päädytty ja mitä muuta on löydetty. Sitten voitte paremmilla eväillä esittää uusia kysymyksiä.
Onnitteluni kriittisestä asenteesta! Se, että kyselette ja epäilette, on erinomainen asia - se on ensimmäinen askel asioiden selvittämiseen. Mikä puolestaan on erittäin fiksua. Tyhmää sen sijaan on puida nyrkkiä väitteille, joista ei niin tiedä, asenteella "vitut, tää mitään totta on!" ilman, että edes yrittäisi selvittää, mistä mikin tieto on tullut.
Kaikkea lukemaansa ei tarvitse uskoa, mutta jos jotain ihmettelee, kannattaa ottaa siitä tarkemminkin selvää...
Tuo on mielenkiintoinen aihe! tietoisuus olet sinä itse, persoonallisuus joka olet henkistä plaatua!Olet täysin aineeton olento jolla on keho!
Sinä olet perusluonteeltasi hyvä!Potentiaalisesti äärettömän kyvykäs!Olet aina ollut olemassa ja jatkat olemista tulevaisuuteen! Ai miksikö et muista edellistä elämää! Jos ajattelet olet vain keho silloin käytössäsi on vain n 5% omista henkisistä voimavaroistasi!On vain tekninen asia että et muista menneitä! Mikäli olet omaksunut tietämättömyyttäsi ajatuksen elät vain kerran, älä ihmettele!Kannattaa tutkia itseään avarammin ja heitä Psykologiat ja Psykiatriat huitsin nevadaan!Ne eivät ole johtanee ihmistä muuta kun alaspäin! Tieteinä ne ovat vain 150 vanhoja ja peruslähtökohdiltaan Herra Wundt:in vääristelemiä!
Ainut asia mitä et voi tehdä et voi kuolla koskaa!
Toki kehon vaihto tulee eteen 60-80 vuotiaana, mutta matka jatkuu ja uusi käyttöön!
Elämäsi saa täysin uuden käänteen kun löydät todellisen ystäväsi eli sinut itsesi!Silloin turhat pelot ja paniikit on historiaa!
Sen jälkeen kaikki vakavuus on elämästä pois ja arvot ovat järjestelty uudelleen!Ei muuta kun purluiskista vaan ja menoksi! Shamaani