Helteinen unikeonpäivä oli ehtinyt jo illansuuhun, kun linja-autollinen Lounais-Suomen porukkaa majoittautui hotelli Fregatiin viitisentoista km ennen Kostamusta.
Rajanylitys oli Vartiukssa ja het tuli vanha kunnon meininki -kaikki pakaasit mukaan ja läpivalaisuun!
Auto tukittiin myös tarkasti ja ryhmäviisumilaiset laitettiin numerojärjestykseen, niinkuin pitääkin...
Matkan pituus ja helle teki tehtävänsä ja niinpä hotellissa nautitun illallisen jälkeen simahdin petiin, ehdin telkusta etsiä sentään musiikkiakanavan, jonka sitten suljin aamuyöstä havahduttuani.
Hiljaista oli muutenkin, viimeiset pari pihapöydissä istujaa häipyi jo aikaisin.
Hotelli on pieni, huone ahdas ja kuuma, mutta siisti.
Alueella on useampia mökkejä myös, mökkikylänä taidetaan mainostaakin.
Järvenranta (Kontokkijärvi?)on ihan vieressä, vesi kirkasta suolammen tummaa, mutta laiturin päästä näkyy uppotukkeja ja muuta roinaa ja kauempana uimassa käyneet sanoivat saaneensa samalla mutakylvyn.
Paikan omistaja on kuulema rouva Kettunen, ja niinpä aamulla, kun aikaisin lähden ympäristöä tutkimaan, tapaan pihalla häkissään ketun. Ei tunnu kivalta, mutta siellä se nuori ketunpoika venyttelee ihan ok näköisenä...
Viereisessä aitauksessa neljä kania...
Vahtikoirakin alueen portilla on ketjussaan, mutta häntä en häiritse.
Alue vaikuttaa mukavan rauhalliselta, vieressä omakotitaloja.
Pihassa on koivu, johon on kiedottu kymmeniä rusettinauhoja, ilmeisesti jotain romanttissävyistä tarkoitusta sillä kai on, oli kylttikin juurella, mutta kun en osannut tulkita!
Vielä vähän unisina lähdetään majapaikasta kohti Kostamuksen keskustaa, jossa pieni sightseeing ennen kauppojen aukeamista.
Ortodoksikirkolla käydään, se on aika uusi ja kauniin turkoosiksi ja sineseksi maalattu.
Lähellä on iso postitoimisto, josta halukkaat opastetaan ostamaan postimerkit ( hyvä juttu näin alkumatkasta) ja kortteja.
Ja sitten aukeaa jo kauppakeskuskin, saadaan eväät päivän matkaa varten, yli sata km edessä kohti Kalevalaa (ent.Uhtua).
Menemme Jyskyjärven kautta, koska Vuokkiniementie on huonommassa kunnossa.
Rajanylitys oli Vartiukssa ja het tuli vanha kunnon meininki -kaikki pakaasit mukaan ja läpivalaisuun!
Auto tukittiin myös tarkasti ja ryhmäviisumilaiset laitettiin numerojärjestykseen, niinkuin pitääkin...
Matkan pituus ja helle teki tehtävänsä ja niinpä hotellissa nautitun illallisen jälkeen simahdin petiin, ehdin telkusta etsiä sentään musiikkiakanavan, jonka sitten suljin aamuyöstä havahduttuani.
Hiljaista oli muutenkin, viimeiset pari pihapöydissä istujaa häipyi jo aikaisin.
Hotelli on pieni, huone ahdas ja kuuma, mutta siisti.
Alueella on useampia mökkejä myös, mökkikylänä taidetaan mainostaakin.
Järvenranta (Kontokkijärvi?)on ihan vieressä, vesi kirkasta suolammen tummaa, mutta laiturin päästä näkyy uppotukkeja ja muuta roinaa ja kauempana uimassa käyneet sanoivat saaneensa samalla mutakylvyn.
Paikan omistaja on kuulema rouva Kettunen, ja niinpä aamulla, kun aikaisin lähden ympäristöä tutkimaan, tapaan pihalla häkissään ketun. Ei tunnu kivalta, mutta siellä se nuori ketunpoika venyttelee ihan ok näköisenä...
Viereisessä aitauksessa neljä kania...
Vahtikoirakin alueen portilla on ketjussaan, mutta häntä en häiritse.
Alue vaikuttaa mukavan rauhalliselta, vieressä omakotitaloja.
Pihassa on koivu, johon on kiedottu kymmeniä rusettinauhoja, ilmeisesti jotain romanttissävyistä tarkoitusta sillä kai on, oli kylttikin juurella, mutta kun en osannut tulkita!
Vielä vähän unisina lähdetään majapaikasta kohti Kostamuksen keskustaa, jossa pieni sightseeing ennen kauppojen aukeamista.
Ortodoksikirkolla käydään, se on aika uusi ja kauniin turkoosiksi ja sineseksi maalattu.
Lähellä on iso postitoimisto, josta halukkaat opastetaan ostamaan postimerkit ( hyvä juttu näin alkumatkasta) ja kortteja.
Ja sitten aukeaa jo kauppakeskuskin, saadaan eväät päivän matkaa varten, yli sata km edessä kohti Kalevalaa (ent.Uhtua).
Menemme Jyskyjärven kautta, koska Vuokkiniementie on huonommassa kunnossa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
..jatkuu, kunhan ehdin !!
Jos haluut kirjoitella matkakertomuksia niin www.saimaanseutu.info ottaa vastaan....
No kiitos, mutta ei kiitos!
Pitäisi lauserakennetta ja kielioppia miettiä ja välimerkit oikein laittaa etc.!
Täällä tuo tajunnanvirtatyyli ja huono muisti ja asiavirheet ei ehkä haittaa...
.. ja matka jatkuu.
Kostamuksen kadut ovat leveitä ja viheralueella erotettu leveistä kevyenliikenteen väylästä - tämä johtunee kaupungin suomalaisrakentajista!'
Paikka on todella hiljainen ja autio näin kesälomien aikana, vaikka kyllä kauppakeskuken vieressä oleva tori nopeasti täyttyy perheenemännistä, jotka hakevat vihanneksia.
Ajamme eteenpäin ja näemme tien varrella monia kaksikerroksisia kahden perheen puutaloja, ajan tummuttamia, mutta suoranurkkaisia.
Ne on ennen sotia rakennettu silloisten metsätyömiesten asunnoiksi ja ovat olleet huipputasoa aikoinaan, om kuulema ollut vesiklosetitkin ( ylhäältä alas, ja lopun voi kuvitlla!).
Nykyisin paikallisia metsiä hakkaa ruotsalainen Sweetwater, Ikean tarpeisiin.
Metsäistä kyllä maosema onkin ja järvenrantoja ei näy kuin pienet pilkahdukset joskus puiden lomasta.
Lietmajärven rannalta löytyisi majoituspaikaksi motelli Skandinavia, mutta me etenemme suunnitelman mukaan kohti jyskyjärveä.
Tie muuttuu melkoisen kuoppaiseksi, mutta kun on kuivaa niin hyvin bussilla menee.
Ja maisemissa lukuisia soita pystyynkuivuneine ja mustuneine puineen..
Mitä aukeampi suoalue, sitä kauniimpi mielestäni.
Välillä tiheää metsikköä, puskia ja aika ohuita puita, komeammat puut lie jo kaadettua aikoja sitten...
Liikenne on vähäistä eikä eläimiä näy ollenkaan; ei ole auton alle jääneitä niinkuin meillä tien varsilla eikä peuroja pelloilla, ainoat linnutkin joita havaitsen ovat korppeja.
Mustia kantorykelmiä välillä luulen/toivon karhuksi...
Vettä näkyy melkoisesti, suolampia ja isompien järvien poukamia ja jokia.
Aika ankeita maisemia tavallaan, mutta ihanan rauhallisia ja erämaantuntuisia.
Kiitoksia kivasta nojatuolimatkasta, kaikesta on apua siellä "suuressa tuntemattomassa"!
Ja miksiköhän se nin tuntematon on? En todella ymmärrä, miksi ei Suomen puolella ole juuri mitään tietoa naapurista. Jos lähikylässä putoo neula heinäsuovaan, on siitä lehdessä pitkät tarinat, mutta naapurin kiinnostavatkin tapahtumat ovat meille ilmaa. Tie poikki tai korjattu, uusi kauppa avattu tai palanut kivijalkaan, ollaan todella "ulkona" naapurin iloista ja suruista.
Lehdistön tehtävähän oli kai ennen vanhaan avata maailmaa, nyt on ehkä "rahavallan pillit soimassa" ?