Mahdatko tunnistaa itsesi tästä..?
Muutama vuosi takaperin sait aviomiehesi kiinni pettämisestä. En tiedä olitko osannut epäillä, mutta tuolloin luit miehesi puhelimesta tekstiviestin, joka ei jättänyt mitään arvailujen varaan. Soitit minulle, useastikin, mutta en halunnut puhua kanssasi. Olin tapaillut miestäsi muutaman kuukauden, mutta jo kyllästynyt toisena naisena olemiseen, siitäkin huolimatta, että miehesi väitti rakastuneensa minuun. Kyllä minäkin hänestä kovasti pidin, mutta jotenkin tiesin, ettei hänellä olisi rohkeutta jättää sinua ja yhteistä poikaanne.
Poikanne takia en loppujen lopuksi suostunut sinunkaan kanssasi puhumaan, koska ymmärsin, että miehesi valehteli sinulle siitä, mitä loppujen lopuksi oli hänen ja minun välilläni tapahtunut. Hän luultavasti kaunisteli asiaa sinulle, että olin vain joku epätoivoinen nainen, joka roikkui hänessä kiinni.
Pyysit viestillä jättämään miehesi ja perheenne rauhaan. Tiedoksesi, että miehesi halusi aina tavata minut - minä en koskaan ehdottanut tapaamista hänelle. Hän vei minut syömään, elokuviin, yökerhoihin, esitteli työkavereilleen jne. Hän vei minut kotiinne, kun olit työmatkalla ja vietimme yön vuoteessanne. Kun ymmärsin, että kaiken tuon hän oli jättänyt kertomatta ja keksinyt vain jonkin valheen, jolla välttää totuuden, annoin olla. Ajattelin, että jos hän noin kovasti haluaa vielä kanssasi yrittää, miksi minun pitäisi sotkea välejänne enää yhtään enempää. "Olkoon niin, että uskot hänen valheensa ja ehkä vielä löydätte yhteisen onnen", ajattelin. Astuin sivuun ja hyvästelin miehesi lyhyellä sähköpostiviestillä.
Sen jälkeen en miestäsi ole tavannut. Kerran sattumalta näin teidät kaupungilla. Miehesi jätti sinut ja poikanne auton kyydistä kävelykadulle. Juoksitte kesäsateen alta ostoskeskukseen suojaan. Hymyilin teille. Tuskin olisit hymyillyt takaisin, jos olisit tiennyt kuka puun alla seisoi.
Muutama vuosi takaperin sait aviomiehesi kiinni pettämisestä. En tiedä olitko osannut epäillä, mutta tuolloin luit miehesi puhelimesta tekstiviestin, joka ei jättänyt mitään arvailujen varaan. Soitit minulle, useastikin, mutta en halunnut puhua kanssasi. Olin tapaillut miestäsi muutaman kuukauden, mutta jo kyllästynyt toisena naisena olemiseen, siitäkin huolimatta, että miehesi väitti rakastuneensa minuun. Kyllä minäkin hänestä kovasti pidin, mutta jotenkin tiesin, ettei hänellä olisi rohkeutta jättää sinua ja yhteistä poikaanne.
Poikanne takia en loppujen lopuksi suostunut sinunkaan kanssasi puhumaan, koska ymmärsin, että miehesi valehteli sinulle siitä, mitä loppujen lopuksi oli hänen ja minun välilläni tapahtunut. Hän luultavasti kaunisteli asiaa sinulle, että olin vain joku epätoivoinen nainen, joka roikkui hänessä kiinni.
Pyysit viestillä jättämään miehesi ja perheenne rauhaan. Tiedoksesi, että miehesi halusi aina tavata minut - minä en koskaan ehdottanut tapaamista hänelle. Hän vei minut syömään, elokuviin, yökerhoihin, esitteli työkavereilleen jne. Hän vei minut kotiinne, kun olit työmatkalla ja vietimme yön vuoteessanne. Kun ymmärsin, että kaiken tuon hän oli jättänyt kertomatta ja keksinyt vain jonkin valheen, jolla välttää totuuden, annoin olla. Ajattelin, että jos hän noin kovasti haluaa vielä kanssasi yrittää, miksi minun pitäisi sotkea välejänne enää yhtään enempää. "Olkoon niin, että uskot hänen valheensa ja ehkä vielä löydätte yhteisen onnen", ajattelin. Astuin sivuun ja hyvästelin miehesi lyhyellä sähköpostiviestillä.
Sen jälkeen en miestäsi ole tavannut. Kerran sattumalta näin teidät kaupungilla. Miehesi jätti sinut ja poikanne auton kyydistä kävelykadulle. Juoksitte kesäsateen alta ostoskeskukseen suojaan. Hymyilin teille. Tuskin olisit hymyillyt takaisin, jos olisit tiennyt kuka puun alla seisoi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuota,miks kirjoitit tän viestin, jos kaikki jo ohi?