Tunteita,

Monenlaisia syviä, kepeitä,...lämpimiä, joskus äkäileviä.. läikähtelevät, niitä katson kuin kuvia, puhallan pois. Ajatuksen tasolla piiloutuvat, kuriin tottuneet... ohenevat. Lähentyminen vain voi pintaan nostaa lempieä, luottamus tärkeää. Lauhkeina silti mukana kulkee, miltään tuskin silmät sulkee.

mä tykkäisin, et tiet johtais vaikka roomaan vaihteeksi.
Lähtisitsä käymään roomassa mun kanssa. Lupaisin jakaa eväsleipäni kanssasi.
Laitettais väliin tomaattia ja juustoa, ehkä kinkkua myös. Sit hiukan mustapippuria ja öljyripaus. Pohjan vois paahtaa ja juuston myös. Päälle sopis vaikka oreganoa. Sä voisit tuoda juomat.

P Surullisia tunteita nyt, vaikka tunsin hyvää oloa lähelläsi. Ehkä siksi, että katseessasi oli jotain enemmän ja tunnuit niin tutulta, vaikka en tunne sinua. Ihastusta, mutta myös pettymystä. Tietoisia valintoja, realistisia kuvitelmia, mutta kuitenkin epämielyttävää tunnetta, surua tianteesta. Hetkessä elämistä ja pitempää surua. Surua mistä, yksinäisyydestä, rakkauden puutteesta. Kiitos kuitenkin, kosketit, vähän liikaa kuitenkin. Rakkautta janoan, suuta kuivaa..

Ja kunpa kummankin tiet johtaisivat vielä Roomaan.