Siis oon neljätoista täytän viistoista ja oon raskaana. Jos tahotte tietää vähän taustoi niin tässä on:
Mun uskontooni kuuluu se, että mennään nuorina naimisiin ja tällei. (En kerro mistä uskonnosta on kyse,ettei semmoset rasistit valtaa tätä keskusteluu...)
Mun tuleva mieheni on vähän niinkuin päätetty jo, ei mitenkään virallisesti mutta vanhemmat on päättäny että meen naimisiin ja saan lapseni tuttavaperheen pojan (19v.) kans, ja juttu on jo aikalailla sovittu pojan ja sen vanhempien kanssa (poika oli muutenkin ihastunu muhun ja sen vanhemmat tykkää musta kanssa)
Ite en tästä pojasta välitä, kuuluu samaan uskontokuntaan ja jne. mutta ei vaan synkkaa ja se on kauheen omistushaluinen ja niin edelleen. Tavallaan me seurustellaan, mutta se on ykspuolista, ite oon suhteessa vaan että vanhemmat ois tyytyväisiä. (Ne on tosiuskovaisia, jos nyt karkaisin tästä jutusta niin voi olla että ne kieltäis mut tyttärenään, tällaista tapahtuu mun suvussa)
No sekin voiolla jo aika ongelmallista, mutta ei siinä viel kaikki. mulla on yks sellainen "poikaystävä" (17 v.), jonka kanssa en oo siis virallisesti sen kans koska oon "kihlattuni" kanssa, mutta siis oon ihastunut siihen ja se muhun, ja siitä se juttu alko kun yhen kerran kun olin "kaverillani" kylässä, ja me päädyttiin sänkyyn.
ei meillä tieteskää ollu mitään ehkäisyä, ei siinä vaiheessa tullu mieleen, oltiin vähän maisteltu niitten vanhempien alkoholijuomia ja muutenkin vähän liian keskittyny puuhaan.
Sitte jäi kuukautiset pois, mutten vielä siitä huolestunu. Myöhemmin tuli pahoinvointia ja tällaista, ja päätin ihan mielenrauhakseni tehä raskaustestin, mutta se näyttikin postitiivista! Heitin testin menemään ettei kukaa vaan näkis sitä, enkä uskaltanu kertoa siitä. (Koska kaikki sais tietää että oon pettäny "kihlattuani" koska en oo ollu sen kanssa kertaakaan) Tein testin vielä pari kertaa ja aina se näytti positiivista....
Nyt on noin viidennellä kuulla menossa (laskettuna siitä hetkestä jolloin raskaus sai alkunsa noin 21 viikkoo) , ja maha pömpöttää jo kivasti. ihmiset luulee vaan et oon lihonu. löysin tän palstan vasta, joten tahoin purkaa tänne ongelmiani.. Tietty on varmaa niitä, jotka alkaa heti huutelemaan että "trolli! trolli!", mutta toivottavasti on niitäki jotka uskoo mua.
Kellekkään kaverille en voi kertoo, koska ne on joko vanhempieni tuttuja (=juoruaa) tai sitten en luota niihin tarpeeks. En oo uskaltanu mennä mihinkään neuvolaan tai mtn, ettei kukaan sais tietää, enkä nyt oikeen tiiä mitä tehä.
Pakkohan mun on joskus jotain sanoa, viimeistään kun ne huomaa vatsakummun ja sikiön liikkeet... Jos ne on sokeita niin ainakin sitten kun synnytys käynnistyy...
Mun uskontooni kuuluu se, että mennään nuorina naimisiin ja tällei. (En kerro mistä uskonnosta on kyse,ettei semmoset rasistit valtaa tätä keskusteluu...)
Mun tuleva mieheni on vähän niinkuin päätetty jo, ei mitenkään virallisesti mutta vanhemmat on päättäny että meen naimisiin ja saan lapseni tuttavaperheen pojan (19v.) kans, ja juttu on jo aikalailla sovittu pojan ja sen vanhempien kanssa (poika oli muutenkin ihastunu muhun ja sen vanhemmat tykkää musta kanssa)
Ite en tästä pojasta välitä, kuuluu samaan uskontokuntaan ja jne. mutta ei vaan synkkaa ja se on kauheen omistushaluinen ja niin edelleen. Tavallaan me seurustellaan, mutta se on ykspuolista, ite oon suhteessa vaan että vanhemmat ois tyytyväisiä. (Ne on tosiuskovaisia, jos nyt karkaisin tästä jutusta niin voi olla että ne kieltäis mut tyttärenään, tällaista tapahtuu mun suvussa)
No sekin voiolla jo aika ongelmallista, mutta ei siinä viel kaikki. mulla on yks sellainen "poikaystävä" (17 v.), jonka kanssa en oo siis virallisesti sen kans koska oon "kihlattuni" kanssa, mutta siis oon ihastunut siihen ja se muhun, ja siitä se juttu alko kun yhen kerran kun olin "kaverillani" kylässä, ja me päädyttiin sänkyyn.
ei meillä tieteskää ollu mitään ehkäisyä, ei siinä vaiheessa tullu mieleen, oltiin vähän maisteltu niitten vanhempien alkoholijuomia ja muutenkin vähän liian keskittyny puuhaan.
Sitte jäi kuukautiset pois, mutten vielä siitä huolestunu. Myöhemmin tuli pahoinvointia ja tällaista, ja päätin ihan mielenrauhakseni tehä raskaustestin, mutta se näyttikin postitiivista! Heitin testin menemään ettei kukaa vaan näkis sitä, enkä uskaltanu kertoa siitä. (Koska kaikki sais tietää että oon pettäny "kihlattuani" koska en oo ollu sen kanssa kertaakaan) Tein testin vielä pari kertaa ja aina se näytti positiivista....
Nyt on noin viidennellä kuulla menossa (laskettuna siitä hetkestä jolloin raskaus sai alkunsa noin 21 viikkoo) , ja maha pömpöttää jo kivasti. ihmiset luulee vaan et oon lihonu. löysin tän palstan vasta, joten tahoin purkaa tänne ongelmiani.. Tietty on varmaa niitä, jotka alkaa heti huutelemaan että "trolli! trolli!", mutta toivottavasti on niitäki jotka uskoo mua.
Kellekkään kaverille en voi kertoo, koska ne on joko vanhempieni tuttuja (=juoruaa) tai sitten en luota niihin tarpeeks. En oo uskaltanu mennä mihinkään neuvolaan tai mtn, ettei kukaan sais tietää, enkä nyt oikeen tiiä mitä tehä.
Pakkohan mun on joskus jotain sanoa, viimeistään kun ne huomaa vatsakummun ja sikiön liikkeet... Jos ne on sokeita niin ainakin sitten kun synnytys käynnistyy...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin, synntytys, tällä hetkellä se ei tunnu todelliselle, vaikka hokisin itelleni: Mä synnytän vielä joskus, en vaan usko sitä, mutta synnytän silti, ja tajuan että se on edessä, mutta jotenkin sitä ei niin paljoa viitsi murehtia...
en tiedä onko se tyttö vai poika, en tiedä siitä mitään, välillä tunnen kun se liikkuu.. Onko abortti enää mahdollinen? Pelottaa, etten voi luopua siitä.. kun se on mun vauva...
mihin vaan katson niin siellä on ongelmii. Joko teen abortin ja kuolen henkisesti, tai sitten en tee sitä ja kuolen sosiaalisesti.
Mihin mä meen? mun vanhemmat ei enää hyväksy mua kun lapsi on syntyny, "poikaystävä"kään ei varmaan ota mua (ja oonhan vasta neljätoista, tai viistoista kun se syntyy), ei sen vanhemmat suostuis, "kihlatun" vanhemmat raivostuu... Omat ei hyväksy... onko silloin joku paikka johon voi alaikänen mennä? jos pidän lapsen, niin voiko joku ottaa sen multa pois?
Pelottaa jo nyt, etten voikaan huolehtia lapsesta tai en pärjää tai jotain...
Oon lukenu hirveesti tietoo lapsen hoidosta ja abortista ja adoptiosta ja kaikista näistä jutuista, raskaudesta ja synnytyksestä, mutta ei ne tiedot sitte tositilanteessa kai auta.
Päivittelen tietoa raskauden edetessä, osii ihanaa jos joku asiallinen ihminen voisi kertoa m inulle neuvoja!!
Abortti ja adoptio on siis vaihtoehtoja, mutta jos on pinikin mahollisuus ettei tarviis, niin oisin ihan superkiitollinen! koska se pieni sikiö siellä mun vatsassa on jo rakas... Itkin youtuben abortion-videolle... Sille missä vauva "puhuu" äidilleen...
Toivon ettette luule että oon joku bilehile jolle vauva ois joku ihku lelu, koska tiedän vastuun ja muun, enkä ikinä oo ollu mikää kauhee bilettäjä, pääasiassa koska sellaset jutut on multa kielletty. Mutta tosiaan "poikaystävän" luona aina välillä juotiin, mutta en polta/käytä huumeita/biletä.
Suht hyvä kuntonen oon, ja vartalo on kehittynyt sen verran että varmaan raskaus ja synnytys sujuu melko hyvin. Ehkä imetyskin. Lapsella ei varmaan tulis olemaan isää, mutta muuten toivon voivani antaa sille hyvän alkupotkun elämään...
niin lisäilyä tulee kun ehin, pyrin siihen että joka viikko uusi "päivitys".
Kiitos kaikista asiallisista vastauksista!
P.s. itse olen sitä mieltä että raskaus ja lapsi on suuri ihme, mutta nyt en kykene iloitsemaan! ai niin muuten, minulla on yksi kaukauínen tuttu, joka asuu ulkomailla tällä hetkellä, eli ei varmaan voisi juoruta kellekkään. jos sähköpostittelen hänelle, mutten usko vastausta tulevan, osoite todella vanha.
Provo mikä provo-
Nyt on aika vitun myöhästä ruveta miettimään mitää aborttia koska se pitäis tehä ennen kolmatta kuukautta raskaana ollessa, ja tosta ymmärsin että olisit viidennellä kuulla. Et voi siis aborttia tehdä enään kai edes lapsen mahdollisen rakenteellisen poikkeavuuden takia (vammaisuus ym.), vaikka siinä tää "mietintä" aika onkin pidempi. Muistan sen menneen umpeen viidennen kuukauden jälkeen.
Joko pidät sen kakaran tai annat adoptioon, siinä sun vaihtoehdot. Sinuna kertoisin aika hiton nopeesti tosta ensinnäkin äitiysneuvolaan jotta osaavat sua sielä auttaa ja kattoa lapsen kunnon ja kehityksen, itseasiassa se olis pitänyt tehä jo aikaa sitten, ja sanon vaan että sinuna antaisin adoptioon sen lapsen koska jos oot niin kyvytön, ettet pysty edes puhumaan ystävillesi asiasta, oot jo viidennellä kuulla etkä tajua ajatella aborttia ja edes keskustelu palstalle kirjotusta jo raskauden alussa, tai ilmoittaa neuvolaan, jossa niillä ei ole minkäänlaista oikeutta kertoa sun vanhemmille, ystäville tai edes opettajalle tai naapurin Sepolle, vaikka kysyisivät asiasta suoraan.
Ja se neuvolassa käyminen sun olis pitänyt tehdä jo raskauden alkuvaiheessa, nyt oot jo periaatteessa sen loppupuoliskolla. Ihan lapsen terveyttä ajatellen. Et ole valmis äidiksi. Sen vaan sanon. Ja senkin että noin paskassa tilanteessa ja sokean uskovaisuuden keskellä juoksisin vaikka mielummin Venäjälle pakoon ja alottaisin oikean oman elämän sielä, kuin jäisin tohon tilanteeseen ja hyväksyisin olevani naisena aina ala-arvonen ja pelkkä synnyttäjä, mikä kaikissa uskonnoissa tulee aina jollakin tavalla ilmi.
Nyt todella toivon koko sydämestäni että tämä on jokin provo sillä en toivoisi tällaista tilannetta kenellekään.. Mutta kaiken varalta; otat HETI huomenna yhteyttä neuvolaan! Heillä on vaitiolovelvollisuus. Selität tilanteesi, he osaavat auttaa. Aborttia et enää saa ellei sikiö ole erittäin vakavasti vammautunut (luulisi sinun tietävän tämän jos olet googlaillut abortista?). SInun tulee päästä mahdollisimman pian ultraäänitutkimukseen jossa selvitetään sikiön vointi, esim juuri jos vauvalla on jokin vakava häiriö jolloin abortti tulee taas kysymykseen.
Huoltajuusasioissa en osaa sinua neuvoa, se selviää neuvolasta. Se tässä on selvää että vauva ei minnekään katoa joten jotain sinun on tehtävä. Kelan tukiin sinulla ei enää taida olla oikeuksia kun et ole vielä käynyt neuvolassakaan :/ Mutta nyt selvität neuvolasi numeron ja puhelinajat! Nyt keskityt tilanteesi selvittämiseen etkä suomi24:ään! Onnea, toivottavasti kaikki selviää :)
joo. Nyt heti otat yhteyttä neuvolaan tai vaikka koulun terveydenhoitajaan. Voit kertoa heille tämän kaiken, ja he ovat varmasti sinun puolellasi, ei tarvitse pelätä.
Suomessa ei myöskään oikein tunneta tällaisia pakko-avioliittoja, vaan sinun pitäisi olla vapaa päättämään elämästäsi itse.
Toivottavasti otat heti yhteyttä ammattilaisiin, mietitte sitä vanhemmille kertomista ja muuta sitten.
on olemassa ensi- ja turvakoteja mm. just tällaisia tilanteita varten.
myös sinut voidaan sinutaa jonnekin senmoiseen paikkaan mistä vanhenpasi eivät sua löydä olet näin suojassa ja tulet saamaan kyllä joitain kelan tukia rohkeasti vain apua hakemaan soita vaikka terveyskeskukseen neuvolaan jos ollet maahan muttaja niin maahanmuu virastoon teidän kielen tulkille:) otahan pian yhteyttä tarvit pian apua.
Sun olis kannattanu harkita aborttia _vähän_ aikasemmin...
Eli menet terveyden hoitajalle ja sitten varaat ajan neuvolaan. Joko kerrot vanhemmillesi tilanteen tai menet ensikotiin. Niitä on isommissa kaupungeissa kuten turku ja helsinki jne... Jos vanhempasi heittäytyvät hankaliksi voit saada myös asua salaisessa paikassa.
Normaali abortti on mahdoton.
Lapsen huoltaja pitää olla 18 vuotta, joten kerro vanhemmillesi. Jos hylkäävät sinut hakeudu sossuun, niin pääset ainakin sijaisperheeseen tai lastenkotiin. Ensikotiin mennään lähempänä synnytystä.
Sinun kannattaisi nyt suorittaa nyt peruskoulu loppuun. Keskustele opon kanssa sen mahdollisuuksista. voisit vaikka tenttiä sitä etukäteen ainakin pakolliset aineet loppuun. Pienen lapsen kanssa sitten loput.
Onnea sinulle !!
Uskon, että synnytys tuntuu nyt hassulta ajatukselta, mutta toimi silti. Voit saada vielä kelankin korvauksen, jos lääkäri osaa toimia oikein.
Ton perusteella mitä kerroit uskonnostasi,oletan sinun olevan muslimi. Jos vanhempasi todella ovat ''harrasuskovaisia'' he eivät tule hyväksymään päätöstäsi pitää lapsi. Sun pitää nyt miettiä haluatko antaa lapsen adoptioon vai pitää, koska abortti ei ole ollut moneen kuukauteen mahdollista kohdallasi. Soitat nyt sinne neuvolaan, ja meet heti juttelemaan sinne ja kerrot tilanteen. Vanhempiasi sun nyt ei tarvi pelätä koska suomessa ei ketään voi avioliittoon pakottaa. Vaikee tilanne vielä noin nuorelle tyttöselle mutta kaikesta selviää :)! nyt tsemppiä ja jaksamista