Oma pelaajan "urani" alkoi noin kaksi vuotta sitten, kun voitin PAF:lta parikymmentä euroa. En ollut pelaillut sitä ennen muutakuin satunnaisesti RAY:n hedelmäpelejä pikkukolikoilla. Voittaminen oli mukavaa, ja päätin tallettaa kympin PAF:lle, josta voitinkin sitten 80 euroa. Olin iloinen "ilmaisesta" rahasta ja tallettelin aina silloin tällöin kympin tai pari, ja lopulta olinkin noin tuhat euroa voitolla. Pidin aina kirjaa, minkä verran olen tallettanut ja nostanut pois. Jossain vaiheessa onneni kääntyi (väistämättä) ja olin enää 500e voitolla, sitten nollassa, tänä päivänä olen noin 600 euroa tappiolla. Ei ehkä kuulosta paljolta, mutta henkisesti tämä tuntuu käsittämättömän pahalta. Opiskelijalle tuo on kuitenkin melkoinen summa. Lähes jokaisen pelikerran jälkeen päätin, että se oli viimeinen kerta. Jonkun tekosyyn varjolla kuitenkin päästin itseni aina pelaamaan. Joskus jäädytin pelitilini Pafilla hetkeksi, mutta se ei estänyt mitään; talletin rahani muille ulkomaalaisille casinoille. Juuri se on kaikista tuskallisinta, kun petän ITSELLENI tehdyt lupaukset. Nyt olen ollut pari viikkoa pelaamatta, ja ensimmäisen kerran luulen rehellisesti, että päätökseni lopettamisesta pitää. Vain aika näyttää.
Pelit vetävät niin voimakkaasti puoleensa. Usein ajattelin, että "nyt pelaan tämän 50 euroa, häviän tai en, aivan sama, ei minua harmita". Mutta kas kummaa, kun rahat pelitililtä loppuivat, harmitti aivan järjettömöästi. Ja tottakai lähes aina talletin lisää rahaa voittaakseni häviöt takaisin. Ja hävittyäni nekin, harmitus oli kahta kauheampi.
Tosiaan, tuo häviämäni 600 euroa ei kuulosta paljolta, se on itseasiassa aika vähän 2 vuoden pelailun ajalta. Mutta sehän tässä pelottaa, että alan pelaamaan isommilla summilla tai opintolainoilla. Joskus sitä havahtui todellisuuteen, kun pelasi 10e kierroksia jotakin slottia. "Mitä ihmettä minä teen rahoilleni." Olen ollut miinuksella jo kauan, ja haaveissa on ollut, että pääsisin vielä plussan puolelle ja sitten lopettaisin. Todellisuudessa, olisin varmasti pelannut vielä silloinkin. Nyt kuitenkin tyydyn tähän muutaman sadan euron tappioon, joka ei ole edes monenkaan työpäivän palkka.
Voittaminen on ihan mukavaa, mutta häviäminen monin verroin tuskallisempaa. Monta kertaa on mennyt sata euroa kankkulan kaivoon. Mitä kaikkea opiskelija olisi niilläkin rahoilla tehnyt. Toivon, että joku kaltaiseni lukisi tämän viestin, ja ottaisi opikseen ja lopettaisi pelaamisen. Jos luet tätä ja olet vielä ehkäpä voitolla, LOPETA HETI. Todennäköisyys, että olet vielä vuoden päästä voitolla, on marginaalisen pieni. Ajattele järjellä.
Pelit vetävät niin voimakkaasti puoleensa. Usein ajattelin, että "nyt pelaan tämän 50 euroa, häviän tai en, aivan sama, ei minua harmita". Mutta kas kummaa, kun rahat pelitililtä loppuivat, harmitti aivan järjettömöästi. Ja tottakai lähes aina talletin lisää rahaa voittaakseni häviöt takaisin. Ja hävittyäni nekin, harmitus oli kahta kauheampi.
Tosiaan, tuo häviämäni 600 euroa ei kuulosta paljolta, se on itseasiassa aika vähän 2 vuoden pelailun ajalta. Mutta sehän tässä pelottaa, että alan pelaamaan isommilla summilla tai opintolainoilla. Joskus sitä havahtui todellisuuteen, kun pelasi 10e kierroksia jotakin slottia. "Mitä ihmettä minä teen rahoilleni." Olen ollut miinuksella jo kauan, ja haaveissa on ollut, että pääsisin vielä plussan puolelle ja sitten lopettaisin. Todellisuudessa, olisin varmasti pelannut vielä silloinkin. Nyt kuitenkin tyydyn tähän muutaman sadan euron tappioon, joka ei ole edes monenkaan työpäivän palkka.
Voittaminen on ihan mukavaa, mutta häviäminen monin verroin tuskallisempaa. Monta kertaa on mennyt sata euroa kankkulan kaivoon. Mitä kaikkea opiskelija olisi niilläkin rahoilla tehnyt. Toivon, että joku kaltaiseni lukisi tämän viestin, ja ottaisi opikseen ja lopettaisi pelaamisen. Jos luet tätä ja olet vielä ehkäpä voitolla, LOPETA HETI. Todennäköisyys, että olet vielä vuoden päästä voitolla, on marginaalisen pieni. Ajattele järjellä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
niin se menee...pelit vie mukanaan...aina välillä tulee suuria voittoja ja sitä rupeaa ahneeksi, että jos vielä enemmän saisi.
Sitten sitä toteaa, että olet menettänyt ne kaikki ja vähän enemmänkin.
MUTTAKUN ET OSAA LOPETTAA!!!
itse tulin järkiini pitkän pitkän peliuran jälkeen toteamalla että olisin niillä rahoilla saanut jo kämpän...
Että vituttaa...sairas mikä sairas.
Nyt päivä kerrallaan ja vaikeaa on.
TSEMPPIÄ SINULLE!!!!
Miten sit pääsit eroon pelaamisesta.. kyselen vaan siksi kun miesystävälläni on pelieiippuvuus ja minun hermo meinaa mennä kokonaan hänen kanssaan. En lainaa rahaa mutta muualta hän saa.
Jep se on semmonen "heroiini" tuo peli riippuvuus. Nytten ollut 2 vk pelaamatta , tosin sen takia ettei ole ollut varaa. Seuraava palkkapäivä kolkuttelee jo ovella ja taas casinon sivut aukeaa ::((
F. M. Dostojevski. Peluri.
http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/fm-dostojevski-peluri/441761
Voi, että kun mä voisin auttaa sua ja mun miesystävää, meidän suhde kaatuu pelaamiseen ja siihen, että hänen kaikki rahat menee peleihin ja sit tietty välinpitämättömyys mua kohtaan aiheuttaa sen,että luulen hänellä olevan muita naisia.
Alkuperäiselle kirjoittajalle haluaisin kertoa, että itse aloin pelaamaan nelisen vuotta sitten ja silloin alussa kanssa tuntui pahalta kun olin hävinnyt 500€. Nyt neljä vuotta myöhemmin olen yhteensä 30,000€ tappiolla, luottotiedot on menneet ajat sitten ja muutenkin elämä on retuperällä. Mutta 500€ häviäminen ei tunnu ei tunnu enää niin kauhealta kuin alussa joten kaikki on suhteellista.
Moi,
ajattelin pistää tähän oman tarinani pikaseen kun kerrankin tästä aiheesta täällä kirjotellaan.
Ite alotin nettipokerin peluun 2005 jossa kerran voitin samana iltana kahdesta eri turnauksesta yhteensä n. 2000eur. Normaalisti pelailin rinkipelejä ja suhteellisen alhaisella tasolla joten voitto tuntui hyvältä ja siitä kierre varmaan lähtikin. Sen ekan vuoden aikana pelasin 2000eur voittoni ja vielä 4000eur päälle jotka menivät luottokortilta koska palkka oli kädestä suuhun tasoa.
Sitten piti kiristää vyötä ja koittaa olla purkamatta turhautumistaan tyttöystävään vaikka 4000eur velka painoikin takaraivossa.
Tein enemmän töitä ja yritin pelata entistä "tiukempaa" ja tarkempaa peliä. Mutta jossain vaiheessa repsahdin isompiin pöytiin ja 2006 lopulla olin jo 8000eur velkaa joka oli muuttunut lainaksi pankista.
Tässä vaiheessa pelailu oli sellasta että menin isoihin pöytiin short stackina, elikkä 5usd-10usd NL pöytiin minimi kassalla eli 200usd:lla. Ja rahat hävittyä tuli tehtyä uutta talletusta. Joskus kattelin jälkikäteen niitä talletus summia ja päivämääriä ja huomasin kauhukseni että toisinaan talletin 200eur ja pahoina päivinä tallettelin 1200eur päivässä. Siis nyt että kukaan ei ihmettele mistä tuloista sellasia summia voi talletella päivittäin, niin toisinaan voitinkin sieltä jotain, ja kotiutin aina 1000eur - 2000eur kerralla, jotka sitten pikkuhiljaa valuivat takaisin ja korkojen kera. Kunnes kerran voitin yhden viikonlopun aikana 8000eur ja kotiutun koko summan ja sain kaikki velkani maksetuksi. Tämä oli ehkä joskus vuonna 2009. Lupasin itselleni olla pelaamatta ja suljin pelitilit yms.
Eikä aikaakaan kun palasin pöytiin ja jälleen oli uuden luottokortin luotto tapissaan. Siinä ylä- ja alamäkien aikana ihmisellä käy kaikkea mielessä, itsekkin olin jo ajattelut vaikka mitä ikäviä, itsemurhaakin.
Jälkeenpäin oon koittanut ynnäillä yhteen paljon oon tässä n. 5vuoden aikana pelannut nettipokeriin pelkästään ja summa lienee jossain 30 - 50tuhatta euroa!
Ja tämä on siis pelkästään niitä rahoja jotka oon joutunut työstä tienaamaan tai jostain lainaamaan. Tohon kun pistää vielä päälle voitot jotka tuli pelattua niin voi vähintäänkin tuplata ton summan, siis vähintäänkin. Joskus mentiin kovaa ja joskus tultiin kovaa alaskin. Isoimpana tappiona oli pöydistä voittamat 12t eur jotka pistin sileäksi yhdessä illassa kun menin pelailemaan 25d - 50d shortti rinkiä, ja on muuten selvää että pelaajat jotka voittaa isoissa pöydissä niin monet pelaa kimppaan, esim skypen yms. avoimen linjan välityksellä. Joten älä pelaa isoissa!!!
Anyways, nyt melkeen vuoden "kuivilla" eli tämän kuluvan vuoden ja alotin tän vuoden 6000eur miinuksella jonka saan jouluna maksettua enkä enää ikinä palaa nettipokeriin. Kolikkopelit yms muut ei oo koskaan olleet niin mieleisiä että olisin itteni niihin koukuttanu, vaikka joskus niihin kympin laitankin. Sitä en pidä ongelmana, pikemminkin terapiana.
Peliriippuvaisuus on paljon pahempi ongelma mitä yleisesti oletetaan. Voin suht. varmaksi sanoa että kaikki jotka hävii muutaman kuukauden nettopalkkansa pelaamiseen joutuu niin kiperään tilanteeseen että välillä ei tunnu löytyvän valoa edes tunnelin päästä ja silloin seuraamukset voi olla vakavimmista päästä.
Jos hyvät ihmiset tiedätte tuttavapiirissänne peliriippuvaisia, summat joita he sanovat pelaavansa ovat monikertaisia, jopa monikymmenkertaisia!! Jos se on riippuvaisuus on siitä päästävä irti, joten auttakaa sellaisia, vaikkeivat sitä itse pyytäisikään tai tahtoisi!!!!!!!
Kiitos
Tässä kun eksyi tänne lukemaan näitä juttuja niin aika monella näyttää olevan samanlaisia ongelmia kun itsellä.
Ite olen täysin koukussa veikkaamiseen ja siinä sivussa casino peleihin.
Joka kerta kun palkka napsahtaa kuun lopussa tilille niin on hirveät himot päästä pelaamaan ja yhtäkkiä huomaa parin päivän päästä että näin sitä on vaan taas palkan pelannut.
Loppukuun sitä sitten kituuttelee ja on pelaamatta sekä toistelee itselleen että ens kuussa en pelaa . Kunnes jälleen sama kierre jatkuu.
Välillä kyllä on vedot osunut hyvinkin kohdalleen, mutta sitä seuraavana päivänä laittaa entistä suuremmat panokset isojen voittojen toivossa.
Yleensä vielä sattuu niin menemään että sieltä yksi peli menee väärin ja haluaa saada hyvitystä uudella vedolla, ajatellen että kyllä se nyt osuu.
Minulla kokemusta peliongelmaisesta miehestä, josta nyt sitten erosin vihdoin puolentoista vuoden auttamisyritysten jälkeen. Soitin peluurin, uhkailin, kiristin, rakastin, itkin, hain apua, tein kaikkeni, kunnes tajusin, että minä en voi asialle tehdä mitään jos hän ei itse halua. Lähti kyllä apua hakemaankin kerran A-klinkalta ja kaikki näytti jo ihan hyvältä, mutta sitten tuli taas retkahdus. Miehen persoonallisuus muutui, hänestä tuli etäinen, kylmä, välinpitämätön jne. Valehtelu oli pahinta ja henkinen sekä myös fyysinen hylkääminen, seksikin loppui. Mies sai kaiken tarvitsemansa henkisen "hyvän" peleistä, siinä ei enää puolisoa tarvittu mihinkään paitsi ostamaan kaapin täyteen ruokaa ja tankkaamaan autoa.. surullista!
Eron jälkeen mies muuttui vielä ylimielisemmäksi, vihelteli ja oli onnellisen oloinen, kun "pääsi eroon" minusta, minähän olin vain este pelaamiselle. ei ollut mies köyhä ja kipeä. Osoitteemme on vielä sama, hän ei ole vielä vakituista asuntoa saanut, joten niitä pikavippifirmojen kuoria tulee postilaatikosta päivittäin. On huono omatunto siitä, millaisessa jamassa mies on tällä hetkellä, mutta rehellisesti sanottuna en halua edes tietää.
Pelurin kanssa on äärimmäisen vaikeaa ja raskasta elää, kun persoonallisuus muuttuu, elämä on täynnä valheita ja syytöksiä ja koko elämä pyörii pelaamisen ympärillä sitä peitellen. Olen tyytyväinen päätökseeni, mutta kaipaan sitä pelaamatonta miestä kovasti. Hänessä ei ollut mitään vikaa, pelit veivät minulta miehen.. :(
Tuntui tosi pahalta lukea tota viestiä.. Tunnistan itsestäni kaiken tuon.. itselläni on noin 10 vuoden peli "ura" takana ja siinä samassa olen kusettanut myös 10 vuotta.. loin itselleni kaksois elämän.. niin suuri kusetukseni oli.. sanoin entiselle kihlatulleni (tyttäreni äiti) että tein ns. hämärä hommia joissa saattaoi käydä joskus huonosti ja joskus tulla paljon käteistä.. jäin kiinni pelaamisesta vuosipäivänämme 1,5 vuotta sitten menetin siinä perheen ja jäin asunnottomaksi.. duunikin meni alta.. pahinta kuitenki oli ystävien ja perheen halveksunta ja syytökset.. kaiken sen pahan olo ja pettymyksen keskellä onnistuin kuitenki menemään GA:n kokouksiin ja sain hirviöni kuriin.. vuosien lykkäyksen jälkeen suomen armeija otti minut hoitaakseen ja elämä alkoi hymyillä.. puolen vuoden nakki teki ihmeitä.. kunnes luulin jo päässeeni eroon pelaamisesta ja näyttäneeni kaikille.. olimme eksän kanssa lähentyneet armeijassa oloni aikana ja luulin että voisin saada etnisen elämäni takaisin.. paha kolaus ymmärsin vihdoin että menetettyä ei saa takaisin ja eikä millään tuntunut olevan väliä olin taas samassa jamassa.. ja tässä sitä taas ollaan pelkään että saan häädön minä päivänä hyvänsä.. eksäni antaa minun jo nyt hädin tuskin nähdä tytärtäni jos olen taas asunnoton hän tuskin antaa minun nähdä lastani enää.. olen kurkkuani myöten täynnä tätä P¤¤¤¤¤ mutta en vaan saa itseäni kuriin.. tuntuu siltä että en selviä tästä yksin.. en ole paha mutta kuten sanoit pelit vievät miehen.. 1vuosi pelaamatta ja sorruin.. teit oikean ratkaisun kun lähdit! peluri on aina peluri ja vaikka se kuinka yrittää muuttua tarvitsee se aina tukea ja huolenpitoa.. sortumisen riski on aina olemassa ja pelurin ei osaa käsitellä vastoinkäymisiä vaikka pelaaminen loppuisikin.. lisäksi täytyy muistaa että pelurin luonne ja käyttäytymismallit ovat täysin kieroon kasvaneet.. itse teininä pelaamisen ja kusettamisen aloittaneena on h¤¤¤¤tin vaikeeta lopettaa pelaamisen lisäksi kusettaminen.. myös pelurina egoni on suunnaton eikä se kestä kolhuja.. olen siis joka suhteessa kasvanut kieroo ja teidän että minun täytyy oppia elämään aivan uudella tavalla.. oppia ja kasvaa ihmisenä.. en vain tiedä miten pystyn siihen yksi toiki vertaistuki ryhmistä on apua mutta tämä on minun murheeni ja minun on siitä selvittävä.. tunnen tien mutta mistä saan voimaa kulkea sen.. huh... tulipahan pohdiskeltua.. tästä saa tuskin kukaan selvää muutta ei se mitään kirjoitinkin tämän itselleni.. Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.. voimia kaikille..
itse pelailen kolikkopelejä sen satasen eesstä kuukaudessa ja joskus jotain saakin mutta kolikot on helppo survoa takas ellei osta niillä kartonkia tupakkaa tai tankkia löpöä. pitkävetoa pelailen sen satasen-200 euron edestä kuukaudessa, joskus tulee jotain ja joskus menee kaikki. laittaa se silti vituttaa vaikka tienaan käteen 3500-5000 riippuen kuukaudesta että niitä kolikkopelejä tulee hakattua, mutta kun on paljon tien päällä niin ne toimii hyvin ajantappo automaattina, ne on vaan kalliita sellasia.
mun puolesta ne voisi poistaa joka paikasta muta ray saa rahat ja suurin osa rahoista tulee peliriippuvaisilta ja itseni luokittelen niihin vaikka summat eivät ole tuon isompia
Siskoni on pelannut koko ikänsä, kohta jää eläkkeelle.
Kaikki ylimääräiset rahansa on lahjoittanut Veikkaukselle.
Onneksi on ollut töitä joilla pelaamisensa rahoittaa. Toivottavasti pysyy tässä kuosissa elämänsä loppuun saakka.
Välillä voittaa isojakin summia, mutta eihän ne rahat pitkässä juoksussa hänelle jää.
Älkää edes aloittako pelaamista jos yhtään tekee mieli kasvattaa pelaamiseen laitettavia summia. Mutta jos pysyttelette aina samoissa pienissä summissa, tuskin silloin olette pelihimoisia.
En jaksa pitkästi kirjoittaa, mutta kerron sen, että olen pelaamisellani menettänyt työni, omakotitalon, 10 vuotta kestäneen parisuhteen (ei lapsia) ja auton. Tällä hetkellä pelivelkaa 10000 euroa. Yritän sinnitellä eteenpäin, päivä kerrallaan.
Tsemppiä kaikille! Olette vielä elossa, joten aina on uutta toivoa. Laittakaa koneet kiinni, sulkekaa tilit, sulkekaa internet - tehkää mitä vain ja kaikkenne, että homma pysyy kontrollissa. Fiilis siitä, että onnistuu tekemään jotain asian eteen, palkitsee ja kannustaa yrittämään lisää.
Te PYSTYTTY siihen, pe**ele!