että kaks vuotta kirjoittelua täälä ja kaikki ihan turhaan ja koko elämä pilalla tän vuoksi :( :(
Kauheeta aatella
no ei voi mittään
51727
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Kyllä kaikki vielä muuttuu hyväksi,ei tämä juttu jää tähän
Uskot siis enempi näihin kirjoituksiin
Kuin suoraan yhteyteen
Älä välitä! Siinä vastapuolessa se vika on kun ei ymmärrä miten uskollinen ja tosissasi olet.
mutta kyllä se ymmärtää
Ei se sitten mennyt hukkaan eikä ole elämä pilalla!
Kyllä aika kauheeta, kaks vuotta, huh huh
"Kyllä aika kauheeta, kaks vuotta, huh huh"
Ei välttämättä, jos kaivattu on ollu kaiken tuon arvoinen!
Ton 2v ois voinu käyttä paljon huonommin, huonossa suhteessa jonkun alkoholistin tai määräilevän väkivaltaisen ihmisen kanssa.
Tai ollu jo useampia epäonnistuneita suhteita sen 2v. aikana ja kaikista jääny vaan paha mieli?
Hyvää kannattaa odottaa!
sillä voi pilalle mennä koko elämä. Nyt taidat liioitella.
Tule mun viekkuun,mä pidän sua hyvänä ja mennään peiton alle lämpöiseen nukkumaan.aamulla on jo paljon parempi olla....ja tämä toteutuu vielä :)
Nyt on parempi mieli
Tää on ollu hyvin mielenkiintoista aikaa jo itsetutkiskelunkin kannalta.
yli .. ...:)
itseasiassa on jo yli.
: )))
Kohta yli 2 v kaipausta täälläkin, mitään hyötyä siitä ei tosin ole ollu. Hän on edelleenkin lähellä mutta minusta niin kaukana. Josko muistaakaan mua enää tavanneensa, saati sitten mun nimeä. Jätin kyllä muistoksi jotain itsestäni, mutta lienee tuokin "muisto" jo roskiksessa... Välillä tunnen vihantunteita koko miestä kohtaan. Sai prkl mut ihastumaan ja ignoorasikin sitten kokonaan. Oli mulle lähes Jumalasta seuraava, mies, jota suorastaan palvoin kuin joku koiranpentu...mutta menetin uskoni kaiken hiljaisuuden keskellä :(
Oon tullu siihen tuloksee ainakin omalla kohdallani että hänellä liikaa pieleen menneitä ihmissuhteita, ihmisestä tulee silloin tuollainen, ei erota enää rehellistä ihmistä siinä vaiheessa kun suhteessa tulee ne vastoinkäymiset.
vaan on "helpompi" aloittaa puhtaalta pöydältä kaikki ja taas alusta, ajattelemalla "ehkä se seuraava on se unelmien täyttymys".
Mutta tosiasiassa asiat ja ongelmat vaan lisääntyy ja lisää painolastia.
Voi olla, että pieleen menneet ihmissuhteet ja petolliset ihmiset ovat jättäneet jälkensä. Mutta sitä enemmän ihminen arvostaa sen jälkeen ihmistä, joka ei ole samanlainen - vaikkei sitä heti tunnistaisi eli näkisi ensi alkuun vain niitä tuttuja huonoja merkkejä. Jos olet oikeasti hyvä, JE, osoita se hänelle.
Kiitos kaikille lohdutuksista mutta kyl tää tais nyt olla tässä! En mä jaksa enää mitään palstaelämää joka ei koskaan miksikään muuksi tuu muuttumaan.
Etkö ole koskaan tehnyt hänelle oikeaa aloitetta oikeassa elämässä???
kaipaisit jotain lukua yhden ja miljoonan välillä. Sitten seisoisit torin laidalla ja heittäisit yleisölle vinkkejä mikä se numero mahtaisi olla. Ohikulkevista kummastelijoista kertynyt yleisö olisi pieni mutta huvittunut siitä että miten tuo jaksaa. Joitakin esitys saattaisi kiehtoa suurestikkin. Tottakai välillä aina alkaisi satamaan kaatamalla ja sä tietäisit itsekkin siinä torilla puhujan kopissa läpimärkänä että parempi olis nyt vaan huutaa se luku niin kaikki pääsis kotiin. Mutta et sitä tee koska se luvunarvuuttelu mitä vedät on itseasiassa tärkeämpää sulle kuin se, että ihmiset ihan oikeasti sais tietää mistä luvusta sä tykkäät ja onko ketään joka tykkää siitä samasta luvusta siinä yleisön joukossa. Koska - todennäköisyyksien mukaan - tuskinpa on.
No tavallaan kyllä olen.
Mutta häntä ei kiinnosta?
Tyhjänpäiväinen kirjoitus nimimerkiltä "Toi on sama kun" , ei täällä oo pakko "järekeillä" jos ei oo asiaa.
Monelle tää on purkautumispaikka jos ei sulle niin ole hiljaa.
No enpä osaa tuohon sanoa juuta enkä jaata. Helpolla kuvittelis et ei mutta mistä tuota koskaan tietää.
Et ole vaivautunut ottamaan selvää helpolla kuvittelua syvemmin? Pelottaa? Miellät, että et ole hänen tyyppiään?
Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua, jos kerran yrittäisit niin, että hänkin sen ymmärtää?
Miten hän on reagoinut aikaisemmin, kun olet tavallaan yrittänyt ilmaista kiinnostustasi?
Kun mikään juttu ei vaan toimi jos yksin pitää vaan yritää, toinen voisi myös tulla vähän vastaan niin kaikki olis helpompaa. Mä en yksin pysty/uskalla enempään mitä tähän asti olen tehnyt. Ja mun luonteella mä olen uskaltanut aika paljonkin, ylittänyt omat rajani.
Voih, en tiedä mitä sanoa. Ainahan ei tunteet kohtaa, vaikka mitä tekisit. Mutta yhtä usein on väärinkäsityksiä, ujoutta, todellista kiinnostusta, epävarmuutta toisen persoonallisuudesta. Mutta yhtä usein taas ihmisiä, joilla on useita ihailijoita... :-/
Näinhän se on. Tässä elämässä ei oo koskaan mitään helppoa ja yksinkertaista.
Minusta taas tuntuu, että jotkut viihtyvät täällä liiankin hyvin . . .
Mistäs sen tiedät?
Ei se tänne kirjoittelun määrä eikä laatu ratkaise, eikä tuo palkintoa syliin.
Ehkä olet tavoitellut alun perinkin itsellesi väärää henkilöä.
ja v*ttu ihanku minä en tuota tietäis. minä jos joku tiedän tuon varsin hyvin.
ihquudella on hintansa.
"Ehkä olet tavoitellut alun perinkin itsellesi väärää henkilöä."
Meinaatko etten ole tuota asiaa miettinyt?
En mä täällä huvikseni kirjoittele enkä minkään "päähän pinttymän" vuoksi,
vaan oon punninnu asiat aika tarkkaan, millaisia ollaan, mitä ollaan yhdessä tehty, harrastettu ..niitä en viitti tässä alkaa tarkemmin selvittämään, ettei tule mitään tunnistettavaa.
Se mitä silloin tapahtui ei johtunut hänestä, eikä itsestänikään, johtui asiasta jota en osannut hoitaa silloin, eikä tule toistumaan tässä elämässä.
Olen yrittänyt "herätellä" häntä huomaamaan, että aina ei suhteessa käy huonosti, eikä kaikki petä luottamusta ja rakkaus kestää!
Juu, älä nyt noin ajattele, aina on toivoa!
Kaks vuotta ei oo koko elämä!
Mutta tää oli osasyy siihen että mä sairastuin masennukseen ja musta tuntuu että koko mun elämä on ohi!
Niinhän se saattaa tuntua, mut kannattaa aina ajatella että tulee parempiakin aikoja. Elämä on muutenkin vuoroin ylä- ja alamäkeä.
Itellä harrastukset ja lemmikieläin auttaa.
Mutta se auttaa, kun elämässä kulkee vierellä joku erityisen rakas!
Mut ku on omaa hölmöyttään päästänyt hänet menemään, niin sitä jaksaa toivoa
ja oon yrittäny näyttää että välitän, rakastan edelleen.
Tuntuuhan se välillä turhalta, mutta kun on se pienikin toivonkipinä niin.. jaksaa.
Rakkaus ei tunne aikaa!
Tää on ikävä kyllä ainoa paikka missä tunnen olevani edes hieman lähempänä häntä jota kaipaan.
Kolme talvea, kolme kevättä, kolme kesää, kolmas syksy menossa.. Tosiasioiden tiedostaminen sattuu, mutta elämäni ei ole pilalla.
Yritän elää jokaisen päivän kuin se olisi viimeinen. Tänäänkin. :)
Älä viitti "Rakastan elämää" ..ootkohan ihan varma tuosta?
Mikä siinä ny niin sattuu?
Jos eläisit joka päivän niinkuin se olisi viimeinen, tekisit asialle jotakin.
Sattuuhan se, jos toinen on leikkinyt tunteillasi.
Olen tehnyt voitavani. Toinen ei ole tehnyt mitään. :(
Väärään kohtaan meni vastaus.
Ok, ymmärrän ..sama täällä.
Enkä voi ymmärtää, kyllä mä valitsisin aina rakkauden, mut minkäs voi.. :/
Niin, kukapa ei rakkautta valitsis..sydän vaikeroi ikäväänsä..tyhjään avaruuteen. Mies voisi olla rohkeampi, mutta kiemurtelee ja hykertelee varmaan puhelimensa takana, varmaankin taas joskus nähdään ja ajattelee.. taas yhtä höynäyttäneensä, aikuiseen tyyliin.