Ihmetyttää, kun nousee kamala metakka siitä, kun joku julkkis pudottaa painia muutaman kilon. Esim. T. Soini laihtui vaalien alla, ja heti oli lööppi lehdessä. Nyt Raakel Lingel on laihtunut, ja heti on lööpeissä. Mikä ihmeen sankariteko on, jos muka laihtuu? Suuri pudottaja- ohjelma on vienyt tämän hullutuksen äärirajoille. Kamalaa hekutusta, jos nyt muutaman kilon pudottaa. Ei elämä muutu miksikään, vaikka laihtuu. Sanokaa minun sanoneeni. Ne pirut asuu siellä korvien välissä kaikki. Ei laihana elämä ole oikeasti sen kummepaa. Tiedän tämän, koska itselläni ei ole ollut koskaan painon kanssa ongelmia. Olen aina ollut hoikka ja liikunut. Tästä kaikesta on palkkana jatkuvat polvikivut. Voi hoikallakin olla terveysongelmia, esim. liikuntaelinsairauksia. Eivät todellakaan ole mikään lihavien "yksinoikeus". Mitä taas tulee ulkonäköön, minusta monet ylipainoiset ovat tosi nättejä. Ihan turhaan piilottelevat vartaloaan-. Mitä halusin sanoa on, että laihtuminen ei tosiaankaan mjuuta elämää sen paremmaksi. Et ole onnellisempi laihana, et edes terveempi vältttämättä.
Laihtujia ylistetään liikaa!
Kuntoiluhullu
2187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lienee kultainen keskitie urheiluhulluuden ja lihavuuden välillä. Ei pieni ylipaino varmasti elämää kovin paljoa muuta, mutta suurempi ylipaino kyllä hankaloittaa liikkumista. Keveämpänä arjen askareet tuntuvat keveämmiltä ja pystyy harrastamaan jotain, jota ylipainoisena on vaikea harrastaa.
Urheilu on sosiaalista ja hauskaa ajanvietettä, se pitää monien mielen virkeänä.
Kyllä laihtuminen on silloin aika suuri saavutus jos on kyennyt muuttamaan täysin elämänasennettaan. Stressistä aiheutunut laihtuminen ei liene kovin ihannoitavaa. Uskoisin, että Soinin laihtumisesta uutisoitiin nimenomaan sen takia, että se kuvastaa Soinin kiirettä ja stressiä vaalien alla.
Kokemuksesta voin sanoa, että elämä hoikempana on todellakin helpompaa. Olin todella ylipainoinen lapsesta kahteenkymmeneen ikävuoteen. Elämä oli estoista, en halunnut lähteä minnekään, koska häpesin itseäni. Muutin elämäntapani, ja parissa vuodessa painoni tippui normaalilukemiin. Itsetuntoni nousi kuin kohisten ja nykyään olen tyytyväinen itseeni. Tietenkin estoinen elämä johtuu ihan omasta itsestään ja on oman pään sisällä. Jos tällainen ongelma on, sille on ITSE tehtävä jotain: joko opeteltava hyväksymään itsensä sellaisena kuin on tai muuttaa itseään sellaiseksi kuin haluaa olla. Valitsin jälkimmäisen.
Laihtuminen on aina saavutus, kun se saadaan aikaan kovalla työllä. Elämä myky-yhteiskunnassa on tuskallista, mikäli ei ole sinut itsensä kanssa. Nk. kyttääjiä ja toisen ulkonäön arvostelijoita on paikat täynnä. Nuo ihmiset ovat onttoja ja tyytymättömiä itseensä. He ovat median vietävänä, ja luulevat mainoksissa nähtyjen ihmisten olevan oikeasti KAUNIITA, eivätkä itse ole koskaan oikeasti ajatelleet, että oikea kauneus saattaa olla jotain aivan muuta. Olin itse tuollainen ennen aloin arvostaa itseäni. Laihtumiseni ei ollut tie muiden ihmisten arvostukseen, vaan omaan hyvään olooni. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä ulkopuoliset ihmiset ajattelevat ulkonäöstäni. Miksi sillä edes olisi merkitystä?