Hei.. En ole ikinä ennen epäillyt olevani masentunut tai vastaavaa, korkentaan laiska vain.. Mutta tänä päivinä tuo toivottumuuden tunne alkaa vaivaamaan..
Lopetin ammattikoulun tuossa vajaa vuosi sitten kesken, olisi yksi vuosi viellä ollut sitäkin jäljellä, eli minkäänlaista ammattia ei ole, joten töitäkään ei ole tarjolla..
Yläasteelta ollut jo semmoisia kausia ettei vain koulu maittanut, ammattikoulun eka vuosi meni suht hyvin, sitten alkoikin se tappeleminen koulun kanssa, mikään ei maistunut ja suunta elämässä hakoteillä..
Keväällä olin joillakin työkkärin kursseilla ja nekin jäivät käymättä loppuun koska en vain jaksanut, kesän olin töissä ja olisin ehkä syksyksikkin saanut joitain hommia, mutta ei vain tunnu kiinnostavan..
Elän tällä hetkellä parisuhteessa, puoliso koulun penkillä ja minä makaan kotona päivät koirien kanssa.. Taitaa olla ainoa asia mitä jaksan tehdä, huolehtia koirista...
Vanhemmat paasaavat koulusta jatkuvasti, itseäni osaksi haluttaisikin alkaa tekemään jotain eikä elää vain sossun tuilla tekemättä mitään, mutta mistä saan sen elämän halun takaisin? En halua mihinkään töihin mennä koska tiedän jaksavani taas sen pari kuukautta ja sitten tulee aamu jolloin minua ei taas töissä näy, koulun kanssa sama homma :/ Ei mitään hajua mitä elämässäni alan tekemämään, tai edes mitä haluaisin alkaa.. Kaikkien ihmisten puheet kuunnellen, tiedän jo olevani se ihminen jolla ei ole tulevaisuutta, se ihminen kenestä ei mihinkään ole...
Mitä helvettiä teen elämäni kanssa? Minkäänlaista tulevaisuutta en näe ja muutaman kerran ollut niin huono tilanne että olisin tämän jo lopettanutkin mutta onpahan ainakin nuo koirat huolehdittavina...
Parisuhteestakin vois sanoa sen verran että vuosi tässä nyt ollaan saman katon alla asuttu epävirallisesti, vanhat asiat painaa mieltä ja tapellaan päivittäin.. Pitäisikö vain käskeä naisen pakata tavaransa ja aloittaa tästä elämän muutos?
Hohhoi....
Lopetin ammattikoulun tuossa vajaa vuosi sitten kesken, olisi yksi vuosi viellä ollut sitäkin jäljellä, eli minkäänlaista ammattia ei ole, joten töitäkään ei ole tarjolla..
Yläasteelta ollut jo semmoisia kausia ettei vain koulu maittanut, ammattikoulun eka vuosi meni suht hyvin, sitten alkoikin se tappeleminen koulun kanssa, mikään ei maistunut ja suunta elämässä hakoteillä..
Keväällä olin joillakin työkkärin kursseilla ja nekin jäivät käymättä loppuun koska en vain jaksanut, kesän olin töissä ja olisin ehkä syksyksikkin saanut joitain hommia, mutta ei vain tunnu kiinnostavan..
Elän tällä hetkellä parisuhteessa, puoliso koulun penkillä ja minä makaan kotona päivät koirien kanssa.. Taitaa olla ainoa asia mitä jaksan tehdä, huolehtia koirista...
Vanhemmat paasaavat koulusta jatkuvasti, itseäni osaksi haluttaisikin alkaa tekemään jotain eikä elää vain sossun tuilla tekemättä mitään, mutta mistä saan sen elämän halun takaisin? En halua mihinkään töihin mennä koska tiedän jaksavani taas sen pari kuukautta ja sitten tulee aamu jolloin minua ei taas töissä näy, koulun kanssa sama homma :/ Ei mitään hajua mitä elämässäni alan tekemämään, tai edes mitä haluaisin alkaa.. Kaikkien ihmisten puheet kuunnellen, tiedän jo olevani se ihminen jolla ei ole tulevaisuutta, se ihminen kenestä ei mihinkään ole...
Mitä helvettiä teen elämäni kanssa? Minkäänlaista tulevaisuutta en näe ja muutaman kerran ollut niin huono tilanne että olisin tämän jo lopettanutkin mutta onpahan ainakin nuo koirat huolehdittavina...
Parisuhteestakin vois sanoa sen verran että vuosi tässä nyt ollaan saman katon alla asuttu epävirallisesti, vanhat asiat painaa mieltä ja tapellaan päivittäin.. Pitäisikö vain käskeä naisen pakata tavaransa ja aloittaa tästä elämän muutos?
Hohhoi....
Vastaukset 1
Vanhimmat
hakeudu nyt hyvä ihminen esimäiseksi lääkärin vastaanotolle- ihan vaikka terveyskeskukseen. ja varaa aika myös työvoimatoimistoon ammatinvalintapsykologille!
Vaihtoehtoja on vaikka kuinka.