Tuleeko yksinäisen ja oudon hyypiön leima välittömästi?
Vai vasta kun tätä on jatkunut useampi viikko?
Ulkonäöltäni olen kyllä aika normaali, lyhyt tukka ja vaatteet kuten 90-luvun alussa syntyneillä yleensäkin.
Vai vasta kun tätä on jatkunut useampi viikko?
Ulkonäöltäni olen kyllä aika normaali, lyhyt tukka ja vaatteet kuten 90-luvun alussa syntyneillä yleensäkin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
minunkin opiskeluaika useasti oli :(
Yksin sai juoda teensä, ilman kenenkään
häiritsemättä.
Friikkihän minä muiden silmissä olinkin,
ei siinä mitään.
Joo, tsemppiä vaan sulle ap.
Itsekin olin paljon yksin opiskeluaikanani.
Ehkä kohtaat jonkun toisen hiukan ulkopuolisen niin saatte toisistanne seuraa.
Pelkkä yksin syöminen ei riitä leimaamaan ketään hyypiöksi. Epäsosiaaliseksi ja etenkin koulukaverien seurasta piittaamattomaksi sen sijaan voit leimautua hyvinkin nopeasti, jos et muulloinkaan hakeudu muiden seuraan.
En tiedä. Lukiossa en käynyt koskaan syömässä, koska en kestänyt sitä ahdistusta mennä täyteen ruokalaan etsimään yksittäistä paikkaa sieltä kaveriporukoiden joukosta. Samasta syystä en käy syömässä yliopiston ruokalassakaan. Tosin ruokakin on pahaa: teen mielummin itse ruokaa.
:/ ihan sama homma
Minä käyn usein yksin syömässä, jos ei näy ketään tuttuja. Olen itsekin vähän neuroottisesti tätä miettinyt, että pitääkö muut minua jotenkin ressukkana tai säälivätkö tms. Mutta en minä itsekään suhtaudu yksin syövään ihmiseen minään hylkiönä vaan nälkäisenä henkilönä joka haluaa täyttää vatsaansa ruoalla.
Mutta se on kurjaa, jos yksinäisyys ei ole oma valinta vaan pakon sanelema. Tässä uudessa opiskelukaupungissani en ole tutustunut vielä juuri keneenkään ja senkin vuoksi tulee yksin syötyä aina välillä...
minä en edes käy kouluni ruokalassa syömässä tai kahvilla koskaan
Ärsyttävintä on kun menee tyhjään pöytään syömään ja yhtäkkiä siihen paukkaa joku kaveriporukka samaan pöytään mölisemään. Sit vaan hotkii nopeesti safkat et pääsee nopeesti pois ahdistavasta tilanteesta. Harmi ettei ole pieniä pöytiä meidän ruokalassa..
Minä olen aina tykännyt aterioida omassa rauhassa.
Ihan hyvä jos on löytänyt rauhallisen nurkan missä mussuttaa pöperönsä kaikessa rauhassa.
Jos se on jollekkin ongelma, että syön tosiaankin ypö yksin jossain pöydässä tai nurkassa niin ei voi mitään.