Tästähän on nyt jo meuhkattu viime aikoina aika lailla, kun uudet graduointisäännöt tulivat, mutta nyt haastan teidät kertomaan, mikä on paperidani.
Esimerkiksi Hessu on kirjoituksissaan korostanut, että sellaisia ei ole tullut eikä ole tarkoitus tullakaan. Siksi olisi arvokasta löytää se taso, jolle graduointivaatimuksen ja vyökoe pitäisi säätää, jotta asia olisi kunnossa.
Jos käyttää esimerkkinä viimeisintä liittograduointia niin minä toteaisin seuraavaa. Suurin osa porukasta ei ole aktiivikilpailijoita. Korkeampien danien osalta tämä on tietenkin iällä selittyvää asiaa, mutta aika harva ensimmäisen danin suorittaja on nimenä kilpamatoilta tuttu.
Missä siis kulkee raja? Kuinka monta dania voidaan myöntää menneisyyden kilpakokemuksen perusteella? Mitä on se vaadittava toiminta danien välissä, jos kisameriittejä on? Ei kai sitä kuitenkaan 5 vuoden välein korotusta anneta, jos vain kotisalilla tepsuttelee? Miten todetaan kamppailutaito henkilöltä, jolla ei ole kilpailukokemusta? Miten kontrolloidaan vyökokeen puollot ja todellinen osaaminen? Nyt ei tullut yhtään hylättyä ja ylipäätään se on aika harvinaista.
Asiallinen keskustelu voi olla täällä haastavaa, mutta ainahan voi yrittää :)
Esimerkiksi Hessu on kirjoituksissaan korostanut, että sellaisia ei ole tullut eikä ole tarkoitus tullakaan. Siksi olisi arvokasta löytää se taso, jolle graduointivaatimuksen ja vyökoe pitäisi säätää, jotta asia olisi kunnossa.
Jos käyttää esimerkkinä viimeisintä liittograduointia niin minä toteaisin seuraavaa. Suurin osa porukasta ei ole aktiivikilpailijoita. Korkeampien danien osalta tämä on tietenkin iällä selittyvää asiaa, mutta aika harva ensimmäisen danin suorittaja on nimenä kilpamatoilta tuttu.
Missä siis kulkee raja? Kuinka monta dania voidaan myöntää menneisyyden kilpakokemuksen perusteella? Mitä on se vaadittava toiminta danien välissä, jos kisameriittejä on? Ei kai sitä kuitenkaan 5 vuoden välein korotusta anneta, jos vain kotisalilla tepsuttelee? Miten todetaan kamppailutaito henkilöltä, jolla ei ole kilpailukokemusta? Miten kontrolloidaan vyökokeen puollot ja todellinen osaaminen? Nyt ei tullut yhtään hylättyä ja ylipäätään se on aika harvinaista.
Asiallinen keskustelu voi olla täällä haastavaa, mutta ainahan voi yrittää :)
Vastaukset 51
Vanhimmat
Mitään paperidania ei ole olemassa, jokainen, joka on judon mustan vyön suorittanut on raudanluja taisitelija, tie mustaan vyöhön on pitkä ja vaatii hikeä, verta ja kyyneliä.
Aloiitn judon jo 60 luvulla ja kävin kaksissa sm-kisoissa, kummassakin tie päättyi ensimmäiseen otteluun kun vastassa oli sen ajan parhaat judokat Kivinen tai Korpiola.
Aloitin vlmennushommat ja danin suoritin 70-luvulla, viimeksi kisasin 1969 ja nyt minulla on 3 dan ja en ole paperidani, nuoria kilpailijoita vastaan otan salilla vieläkin pystyssä 4 minuuuttia ja matossa päihitän useimmat nuoret.
Judon taso oli 60-70 luvulla suomessa kivikova ja silloin ei saanut dania kuin äärimmäisen kovalla työllä.
Vaikutat melkoiselta fakiirilta,tahtoisin haastaa sinut herrasmies judo otteluun.
itse olen myöhään herännyt 45vuotias sinivöinen ja ihailen kovasti tuota 60-70-luvun judotaidetta.Nuorempana en saanut/uskaltanut mennä judosalille,kun isäni oli ääri-kristitty ja perheemme ei suvainnut tuollaisia lajeja.Vasta isäni kuoltua uskaltauduin paikallisen seuran salille.
Olisiko ikäiselleni tarjolla kilpailuja joihin mennä?
En tiedä paperidanin viralliista määritelmää, mutta itse yhdistäisin sen mustaan vyöhön jolla ei ole kamppailuosaamista eli ei ole kilpaillut tai edes juuri randoria ottanut.
Edes jonkin verran kilpailleet ja ehkä jopa joitain voittoja kisoissa saaneet danit hyväksyn kyllä. Ei-kilpailleet ovat sitten vaikeampi tapaus. Mielestäni heidän tulisi osoittaa vyökokeessa osaavansa kamppailla edes välttävästi. Oman vyökoe-uken kanssa olen joskus nähnyt vyökokeessa randoria teetettävän, mutta näkemäni perusteella se oli täyttä pelleilyä. Ideana heittäisin, että kollegio voisi värvätä liittograduointeihin muutaman erikokoisen junnukisaajan, joiden kanssa kilpailematon vyökoekokelas voitaisiin käskeä ottamaan randoria. Junnu saisi ottaa "tosissaan" ja kokelaan pitäisi jos nyt ei heittää, niin ainakin osoittaa jonkinlaisia kamppailualkeita randorissa. Väitän, että tällä tavalla hyvin nopeasti saataisiin melko realistinen kuva kokelaan kampailutaidoista.
Tämä myös pakottaisi kokelaan valmistautumaan vyökokeeseen katan ja muun teatterin kuukausikaupalla (jopa vuosia) tapahtuvan hinkkaamisen lisäksi ottamaan randoria tarpeeksi. Totuushan elämässä on se, että sitä harjoitellaan mitä mitataan. Tällöin ei mielestäni paperidaneista voisi enää puhua.
Komppaan hyvää ideaa. Nyt dani-kollegio on kyllä hienosti nostanut katan arvostusta Suomessa, mutta tullut eri toimillaan samalla vieneeksi judon syvintä olemusta eli kamppailua vähemmän tärkeään rooliin. Kyllä judon mustan vyön tulee osata kamppailla.
Danin määritelmä voisi olla niinkin yksinkertainen kuin:
onko mustan vyön omaavalla judokalla mitään annettavaa alempivöisille kilpaileville junioreille
Väitän että Suomessa on useammankin danin omaavia kavereita joilla tuo kriteeri ei täyty. Tekniikka on niin kulmikasta ettei siitä ole mitään mallinnettavaa ja kun kamppailukokemus puuttuu niin tietopuolellakaan mitään annettavaa ei ole.
Ei oman judon välttämättä tarvitse toimia saadakseen korkean vyöarvon, jos ainakin tietopuolella on KORKEALLA tasolla. Esimerkiksi kansainvälisen tason tuomarilla tai valmentajalla on paljonkin annettavaa kilpaileville junnuille vaikkei oma judo korkean iän tmv. seurauksena enää toimisikaan.
Nämä siis niitä poikkeuksia. Muutoin pitäisi osata judoa ja sen pitäisi sitten myös näkyä randorissa, kisoissa jne. Eikä tuon taitopuolen mittaaminen ole kovinkaan vaikeaa. utsikomi ja vapaa heittoharjoittelu kertoo hetkessä oleellisen. Kyllä taidon näkee jokainen.
Tässä nykyisessä linjassa on se ongelma ettei dani MITTAA enää mitään. dani on yleisluontoinen palkinto työstä judon eteen tai pitkästä harrastusajasta mutta sidos itse judoon(kamppailuun) on poistunut.
Muutos on sikäli merkittävä että kun dan ei ole enää sensein merkki niin myöskään ylin vyö ei ole itseoikeutettu harjoitusten vetäjä. Dan on aina perinteisesti tarkoittanut sitä että kantaja voi opettaa judoa muille ja tältä voi aina kysyä tekniikkaan liittyviä asioita. Varsinkin junioreille muutos voi olla hankala hahmottaa.
Tuosta katan hinkkaamisesta ja vyökoesisällöstä vielä sellainen huomio, että nyt tilanne on siinä mielessä eriskummallinen, että hyvän katan tekijä selviää vyökokeesta lähes pelkällä katalla.
Siinähän ei tietenkään ole mitään pahaa, jos kyseessä on kisaaja, mutta jos kokeessa onkin katakisaaja, niin tilanne on toinen. Katakisaajan kokeen pitäisi alkaa esimerkiksi tuolla ehdotetulla randorilla oudon junnun kanssa, sitten tokui waza ja mahdollisesti muuta tekniikkaa. Kyllä se kata hallussa katakisaajalla on.
Normaali kisaaja tietenkin kataa kokeessa, se mittaa sitä heikointa lenkkiä ja sillä tavalla on aivan oikea katsantokanta danikokeeseen.
Mukava, että täällä keskustellaan joskus hyvinkin asiallisesti :) Hyviä ideoita ja huomioita, ja näinpä sen pitäisi minunkin mielestäni olla, että kokeessa ei-shiaitaustaisella pitäisi olla ns. ulkopuolinen uke (tai useampi?) vastassa randori"näytteessä" - totisinta totta, että kyllä sen näkee osaako siellä mitään vai ei, vai tanssitaanko vaan sovittua ja käsikirjoitettua "vyökoeranttuympyrää" vakiuken kanssa... ehdottomasti ei pelkällä katalla eikä pelkällä kilpailullakaan, tasapaino näiden välillä vaatimuksissa plus muu judotoiminta (ikä, judouran vaihe ym huomioiden) pitää olla linjattuna. Tekniikka lienee se pääasia.
Ja kollegio: kyllä pitää uskaltaa huonosti kokeeseen valmistautumattomat ja puutteelliset tiedot omaavat kokelaat pistää harjoittelemaan lisää. Ei ole etenkään heidän etunsa, jos varsinkaan Suomen judon, että yhtään tällaista menee läpi. Vaikka kuinka olisi vyökokeeseen tulolupa annettu. Se ei takaa osaamisesta mitään. Kyllähän niitä puoltoja valitettavasti saa säälistäkin... ja tuntemalla "oikeat" ihmiset...
Keskustelu on kyllä mennyt överiksi. Olen aloittanut itse judon vuonna 1978, jolloin olin 20 vuotias, noin kymmenen vuoden treenin ja harjoitusten vetämisen jälkeen suoritin mustan vyön. En ole kilpailuissa käynyt ikinä, koska, itse judo on kiinnostanut enemmän ja kataa harjoittelen paljon. Myöskin karatea olen harjoitellut usemman vuoden ja siinä ruskea vyö.
Kummassakaan lajissa en ole kilpaillut, mutta kilpailijoiden kanssa treenaan paljon ja otan tasapäistä randoria heitä vastaan.
Osaan judoa ja saan judotekniikat toimimaan ja 2. danin suoritin 2000 luvun alussa.
Miksi et ole käynyt kisoissa?
Yli 30 vuotta harrastusta eikä kertaakaan kisoissa.
Tiedätkö että olet missanut judosta oleellisimman?
Sehän on hauska kuulla että monet jotka eivät koskaan ole kilpailleet vielä vanhalla iälläkin ottavat randoria oman kokoistensa kilpailijoiden kanssa ja pysyvät pystyssä......
Nämä "kyllä minä kilpailijoita salilla löylytän" puheet naurattavat aina. Kuinka moni voi tosissaan väittää että ottaa itsensä kanssa saman kokoisten kilpailijoiden kanssa tasaista? Onhan se toki eriasia jos 80-kiloinen aikuinen mies ottaa tasaisesti 60-kiloisen b-juniorin kanssa. Ja monessa tapauksessa nämä kilpailijamme vielä varovat näitä vanhempia harrastelijoita eivätkä todellakaan ota todella teholla.
Eiköhän se yksissä SM-kisoissa käymällä se harhaluulo tasaväkisistä otteluista katoa nopeaan. On sitä hauska ainakin katsella.
Viestiähän ei missään muotoa ole tarkoitettu negatiiviseksi, tämä on vaan kehotus ottaa nämä realiteetit hieman paremmin huomioon.
Iso tosiasia tuli tässä viestissä. Kisaaja on kisaaja. Siinä hommassa fysiikka on kuitenkin se perusasia, jolla homma hoidetaan ja yleensä vielä hyvällä rutiinilla. Kukaan kova, oikeasti vanha, kisaaja ei pärjää SM-kisoissa. Jos joku haluaa todistaa minun olevan väärässä, niin siitä vaan. Tunnustan virheeni ihan mielelläni. Toki isommissa sarjoissa on hieman huonosti porukkaa, joten siellä saattaisi olla tilaa.
Kovat B-junnut lämmittelevät monella aikuisella... Katahemmot eivät uskalla edes ajatella ranttua näiden kanssa, vaikka he kyllä osaavat varoa heikompiaan.
Danin tulee osata kamppailla ja kilpailukokemusta on hyvä olla. Kun opettaa kilpailijoita, niin on tärkeää itse tietää millaista on odottaa ottelua ja millaista on otella. Mutta harvoin parhaat kilpailijat ovat myöhemmin parhaita opettajia tai valmentajia.
Joku voi pärjätä judokilpailuissa osaamatta kovinkaan paljon judoa. Jos daneja jaettaisiin pelkästään ottelemalla, niin painimaajoukkue voisi suorittaa mustat vyöt saman tien. Danilla tulee olla monipuolinen ymmärrys judotekniikoista ja kyky siirtää tietoa eteenpäin.
Missään tapauksessa ei pitäisi enää olla itsestään selvää, että korkein dan ohjaa aina harjoitukset. Harjoitusten tulee olla suunniteltuja ja harjoitukset ohjaa se, joka parhaiten sen osaa tehdä. Taitavin ei välttämättä ole paras opettaja.
Randoria ei pidä suoraan rinnastaa shiaihin. Randori on harjoitusta, jossa voi ottaa riskejä ja kokeilla tekniikoiden toimivuutta. Jos toinen tekee vastaheiton, niin sehän auttaa huomaamaan puutteen omassa tekniikassa. Yasuhiro Yamashitaakin heitettiin randorissa, mutta ei heitetty kisoissa.
Dan tarkoittaa opettajaa. Eli henkisestikin pitäisi olla korkealla tasolla. Pitää ymmärtää tekniikat itse, että osaa ne opettaa, mutta pitää auttaa oppilaat ajattelemaan myös itse eikä vain kopioimaan. Ja paljon muuta - oppilaiden innostaminen, käytöstapojen ja toisten kunnioittamisen opettaminen jne.
Katakilpailuja ei voi verrata perinteiseen kilpajudoon, mutta pitäisi kaikkien osata kata vyökokeessa. Sekin mittaa teknistä osaamista.
Jos miettii nykyisiä 10 daneja niin eiköhän viimeiset kilpailukokemukset ole 4 - 5 dan tasolta eli vastaus on että ainakin 5 - 6 dania voi mennä eteenpäin ilman lisäkilpailupisteitä.
Sitä kun tulee tuota järkeä niin ei ehdoin tahdoin enää vanhalla iällä lähde rikkomaan paikkoja.
Kaiken A ja O on ajoitus, eli hyvä tekniikka ja koordinaatio, en ole itse kilpaillut koskaan, mutta kesäleireillä heitellyt huippujudokoita randorissa, ovt olleet äimänä kun tulleet ylimielisenä päälle ja min' 70 kiloinen ukko olen lennättänyt ne korkealle.
Minä en ole tarvinnut kilpailua, kun olen hionut tekniikan ja katan kuntoon, voimaa vastaan on hyvä pyyhkäsitä oikealla judolla se toimii.
Sinänsä harmi Suomen kilpailumenestyksen takia, kun nämä kaikista kovimmat danit jotka rantussa ja leireillä pyörittävät Suomen ja Euroopan huippuja, ei ole kisatatameille lähtenyt. Olisi aivan toisenlainen mitalihistoria kansainvälisissä kisoisssa. Toki siihen saadaan nopea korjaus, kun motivoidaan nämä varttuneet taiturit nyt kisaamaan, lähivuosina on paljon arvokisoja, vaikka ei ihan seuraaviin olympialaisiin ehdikään paikkaa enää matsaamaan. Saisiko heidät motivoitua kisatatameille vaikka lupaamalla ensimmäisestä arvokisamitalista vaikka suoraan kahdeksannen danin?
Pientä provon makua jälleen, kun vanhojen sääntöjen mukaan ilman kilpailemista ei 2. dania voinut saada.
Toki, jos heittelet 50 kiloisia tyttöjä, niin sen vielä uskoo, mutta ei ainakaan Eloleirillä näkynyt 70 kiloisia 2. daneja pyörittämässä kisaajia.
Sitten tietenkin vielä se, että randorissa on lupa heitelläkin. Kisaajat lepäilevät harrastelijoiden kanssa ja kaatumalla välillä löytää hyvin oman tekniikan heikkoja paikkoja.
Voi toki osoitta minun olevan väärässä. Laita nimesi ensin tähän vastaukseksi ja sitten osallistumaan SM-kisoihin tai jos pokka kestää niin FJO on ensin.
Samaa mieltä ^. Kisailijoilta oppii kuinka nopealla tempolla pitää kaiken tapahtua, enkä tarkoita voimalla runttaamista.
kisailijat on kuulemma paskoja, itse olen paras
T. minä, katahero95
Olen vanha dan ja kilpaillut, semmoisten judokoitten kanssa, joita eivät tämän päivän judokat tiedä, mitä on rautainen ote ja oikea judotekniikka.
Kävin oman kouluni 70 luvulla, ottelin suomen ja euroopan parhaita vastaan ja tänä päivänä ei suomessa ole vastaavan tason judokoita. Minä ikämies voitan yhä nuoria maajoukkuetason judokoita saliotteluissa ja kukaan ei pärjää minulle matossa.
Japanissa treenasin vuoden ja sieltä hain mattokovuuteni, jonka olen kehittänyt äärimmäiseksi. Nuorilla on paljon opittavaa ja tämän päivän judokat eivät tiedä oikeasta teknisestä judosta paljoakaan, yritetään vaan voimalla kun tekninen taso ei riitä.
Olen nähnyt hiivatin kovan katamiehen, joka opetti kilpajudokoita, itse ei ollut koskaan kilpaillut, mutta opetti oikeaa tekniikkaa ja oikea-aikaista suoritusta kisajudokoille ja sai näidenkin tekniikoihin lisää tehoa.
Kyllä kataa treenaamalla oppii oikeaa judotekniikkaa, joka toimii.
Katajudokaa vastaan ilman sääntöjä ei kilpajudokalla olisi mitään jakoa.
Katassa on judo, sen sisältä ja voiman tuotto. Hyvin judon katan osaava Sensei, päihittää helposti tatamilla kilpajudokan. Olen nähnyt kun japanilainen mestari vain väisteli raskaan sarjan olympiajudokan otteita ja sitten heitti jalkakaadolla kevyesti kilpajudokan, toisen kerran käytti vanhan katan liikkeitä puhtaasti ja kilpajudoka oli voimaton.
Näille olen kova tai olen nähnyt kovia hemmoja ties missä-viesteissä yhteisenä piirteenä on se, ettei nimiä tai paikkoja koskaan mainita. Muutaman kerran näitten viestien perusteella tehdyt kevyet tutkimukseni ovat johtaneet suoraat bullshit-osastolle, eli eivät voi olla totta.
Ainoa joka ratkaisee on shiai. Jos joku mystinen hemmo heittelee olympiamitalisteja, osallistukoot olympialaisiin. Yhtään mystistä katasenseitä, 70-luvulla itseään karaistanutta vanhusta tai ketään muutakaan muistoissaan elävää ei ole koskaan näkynyt missään kisoissa, ei edes "takahikiä-shiaissa". Joten jos haluatte jatkaa provoilujanne, olisi mienekiintoista nähdä myös sellaista faktaa, joka voidaan tarkastaa jostakin, esim. tulosluetteloista.
P.S. Aikuisen miehen suorittamaa alle 50 kiloisen B-tytön murjomista ei mielestäni voi laskea "maajoukkuejudokoiden" voittamiseksi.
>> P.S. Aikuisen miehen suorittamaa alle 50 kiloisen B-tytön murjomista ei mielestäni voi laskea "maajoukkuejudokoiden" voittamiseksi.
katamiesten keskuudessa voi. muistetaan että katailijat menee aina sieltä mistä aita on matalin, kuten esim. vyönkorotuksissa.
Kata toimii kun sen osaa, eivät kaikki halua kilpailla, kilpailu on vain yksi osa judoa.
Esim jiujitsun taitajista löytyy kavereita, jotka repäisisivät judokan palasiksi heti kättelyssä.
Jujutsu tai jiujitsu, Japanista ja Englannista löytyy uskomattoman tehokkaita jiujitsukoita, he eivät kilpaile vaan harjoittavat lähitaistelutaitoa.
Judo on pehmennetty osa jiujitsua, kehitetty kilpailuun.
Jo edesmennyt suuri Jussi Ikonen sensei, kertoi japanin vuosistaan, oli siellä perehtynyt myöskin jiujitsuun ja oli tuolloin kovassa kunnossa oleva huippujudoka, mutta itseään 30 kiloa kevyemmälle jijitsu opettajalleen Kimbei Satolle ei mahtanut mitään. Jussi Ikosen jijujitsu opettaja oli paennut sodan aikana vankileiriltä ja oli tappavin käsin raivannut tiensä, sitoi ja kuristi ison miehen hetkessä.
Jussi Ikonen oli suomalaisen judon tien raivaajia ja kunnioitti jijitsu mestarinsa taitoja erittäin paljon.
>> Kata toimii kun sen osaa, eivät kaikki halua kilpailla, kilpailu on vain yksi osa judoa.
>> Judo on pehmennetty osa jiujitsua, kehitetty kilpailuun.
Huomaatko miten ristiriitaisia em. lauseet ovat?
Teillä katamiehillä ei toden totta järjen valo liikoja loista!
Totta, jiujitsu on kova laji, ja tähtää nimenomaan itsepuolustukseen. Katan ja jiujitsun vertaaminen on kuitenkin vähän kaukaa haettua.
"Esim jiujitsun taitajista löytyy kavereita, jotka repäisisivät judokan palasiksi heti kättelyssä."
Ai. Yleisurheilun MM-kisoissa taas todistettiin miten aiturit ovat surkean hidasta porukkaa tasaisen juoksijoihin verrattuna. Kehtaavat vielä tuuletella onnettomia aikojaan.
MITÄ SITTEN, jos jonkun toisen lajin harrastaja pystyy siihen tai tähän? Jos valmistautuu katutappeluun niin kannattaa varmaankin kulkea puukko saappaassa ja nyrkkirauta taskussa. Minulle kilpailijan isänä judo on urheilua.
Jussi ikonen oli todellinen judoka ja kivikova budoka, harjoitteli ulkomaanmatkoillaan myös jiu-jitsua ja kyokushinkai karatea.
Jussi olisi päässyt Tokion olympialaisiin edustamaan suomea judossa, mutta taloudelliista syistä ei lähtenyt mukaan.
Jussi oli mahtava tekniikkamies ja matossa aivan pitelemätön, suoritti japanissa ensimmäisenä pohjoismaalaisena jiu-jitsun mustan vyön.
Jussi ikonen vietti monia vuosia japanissa ja Hollannissa treenaten judoa ja muita kamppailulajeja.
Kun nuorena poikana aloitin judon Jussi ikonen tuolloin 3 dan oli suuri esikuvani ja hänen mahtava persoonansa ja judotekniikkansa loivat minuun lähtemättömän vaikutuksen.
Me Jussi Ikosen neljä lasta seuraamme mielenkiinnolla tätä keskustelua. Jotkin tietonne eivät ihan täsmää. Esim. Tokion kisoihin osallistuminen ei ollut sallittua koska hän oli paikalla reportterina. Piti valita jompikumpi ja hän oli jo lupautunut raportoimaan kisoista. Näin ainakin meille on kerrottu.
Eräässä vanhassa haastattelussa Ikonen itse kertoi että häntä ei valittu Tokion
olympiakisoihin koska olympiapäättäjät katsoivat hänet ammattilaiseksi. Hän toimi kisoissa sanomalehden raportoijana (judo, paini ja nyrkkeily). Lisäksi hän toimi oppaana. -Millä ihmeen ajalla hän olisi ehtinyt kisaamaan siellä.
Jussi Ikonen oli mestari, jota nykypäivän zatarajajaiat ym. iliasikset yrittävät surkeasti jäljitellä. Ikonen dominoi sekä urheilullisessa tarkoin säännöin rajoitetussa shiaissa, että arvostetummassa ja vyönväriä tummentavassa katakilpailussa. Lisäksi Ikonen oli tosipaikassa ja tarpeen tullen tappava itsensä ja heikompien puolustaja, joka matkoillaan kerrankin kukisti 50 vietkongin sissiä paljain käsin alta aikayksikön. Ikosen multitalentiudesta kertoo sekin että kaiken tämän lisäksi hän oli suuri talouden tuntija ja mm. Swedish Matchin perustajajäsen ja kantava voima, sekä intohimoinen Eetu-rakastavainen!
R.I.P. Jussi Ikonen, taistelija
Jussi Ikosesta: mikä oli kv-shiai menestys?
Ikonen ei kilpaillut lainkaan palattuaan Japanista. Tai osallistui PM-kisoissa
kerran avoimeen sarjaan ja hävisi siniselle vyölle ne-wazassa! Se siitä hänen
kovasta ne-wasastaan. Jussin pystyjudo oli erittäin huono ja siksi kai ei
uskaltanut osallistua kisoihin.
Jussi Ikonen vietti monta vuotta Japanissa ja kilpaili siellä, osallistui yliopiston mestaruuskisoihin,. Japanin taso oli korkea ja kisoissa monta sataa osallistujaa, Jussi pääsi semifinaaleihin asti ja voitti monta kovaa japanilaista.siihen aikaan hirmuinen suoritus, kun Japanin taso kivikova.
Suomeen palattuaan Jussilla oli jo ikää ja lääkärin opinnot kesken(judon takia)
Joten ymmärettävää että ei pahemmin kilpaillut enään, tekniikka oli hyvä, erittäin hyvä.
Pitää muute paikkansa, suomessa oli vielä nuori taso, kun japanissa kovaa judoa ja Jussi Ikonen vietti monta vuotta Japanissa ja Hollanissa ja otteli myös siellä, oli kova judoka ja mone muunkin lajin taitaja, karate, jiujitsu. Mahtava budopersoona, näitä on aina, jotka vääristelevät asioita ja koittavat lytätä henkilöä, jopa edesmennyttä suurta judokaa.
Tässäkin tapauksessa tarinoiden ja tekojen (tulosten) välillä on siis ollut ristiriitaa. Sama logiikka pätee näihin tarinoihin mystisistä senseistä, jotka pyyhkivät olympiajudokoilla lattiaa ja kuristavat perään tajuttomaksi. Ilman kiistatonta näyttöä = kisatulosta kaikki uhoilut voidaan laittaa bullshitin piikkiin.
Harjoittelin judoa 60-luvun lopulla Chikaran Pengerkadun dojossa ja vanha tarmolainen on oikeassa sillä Jussi ikonen ei kisannut Suomessa palattuaan Japanista, mutta hän teki valtavasti töitä seurassamme ja judoliitossa. Hän toimi lähes kaikissa kisoissa tuomarina. Tunsin Jussin ja hän valitti kiireitään koska luki lääkäriksi kovalla vauhdilla.
Miksi danilla pitää olla ottelukokemusta osatakseen opettaa junnuja? Pitäisikö kaikkien kätilöiden olla synnyttäneitä naisia? Voiko MM-lätkäjoukkueen valmentajana toimia muu kuin MM-kultaa saanut? Pitääkö koulussa laskea jokainen yhteenlasku mitä maa päällään kantaa, että voi sanoa osaavansa laskea?
Judo on kamppailulaji, mutta kaikki ei voi kilpailla eikä kaikki voi pärjätä kisoissa. Jos on käynyt kisoissa saamatta pisteen pistettä, niin eikö voi edetä vyöarvoissa? Entä jos ottelut loppuu aina ekaan matsiin? Entä jos psyyke ei vaan kestä kisapainetta?
Miten mahtaa lajin houkuttelevuudelle käydä, kun peruskurssille tulleille junnuille sanotaan että mustaa vyötä ette sitten saa jos ette kilpaile?
Väärin. Kaikki jotka kykenevät harjoittelemaan judoa, kykenevät myös kilpailemaan siinä. Jopa hyvinkin vaikeasti vammaiset judokat kilpailevat nykyään(erityisjudo).
On aivan naurettavaa lässytystä väittää ettei täysin terveet lapset voi kisata. Totta kai voi. Ihan jokainen. Toisilla lapsilla se vaatii enemmän kannustusta ja rohkaisua kuin toisilla mutta ihan jokainen, jota siis judo ylipäätään lajina kiinnostaa, siihen kykenee.
Judo ilman kamppailua on pelkkä tyhjä kupla. Tämä tulee lapsille kertoa heti peruskurssin aluksi. Sen tulisi olla kurssilla ensimmäinen opittava asia.
Olen harjoitellut judo yli 30 vuotta ja meitä on muutama kaveri, jotka harjoittelemme keskenämme judon kataa, koskaan en ole kilpaillut, eikä kaksi kaverianikaan, silti olemme teräksen kovia judokoita.
Randoria on otettu salilla ja leireillä jo 3o vuotta ja siinä kyllä näkee kilpailemisen, ihan taspäiväisesti otan kilpailijoita vastaan randorissa. Katamiehillä on paljon parempi tekniikka kuin kilpailijoilla, olen monesti neuvot ja opastanut tekniikkaa vyökokeisiin kilpajudokoille ja aika puutteellista ollut, heidän judotekniikkansa.
Katassa oppii oikean judon ja kannatta harjoitella perusheittoja ja mattoa aina kunnolla.
No joo. "Kaikki voi kilpailla", mutta kaikki ei voi menestyä ja saada pisteitä. Itse en lähtisi itseäni kisoissa rikkomaan. Polvi on jo salilla rikottu ja sen jälkeen leikattu enkä lähde ottamaan riskiä sen hajottamisesta uudelleen. Junnuna meni kädestä nivelsiteet poikki kesken kisakauden. Aikakaan ei riitä enää niin tavoitteelliseen treenaamiseen kuin kilpailu edellyttäisi. Tekniikat saattaa riittää, fyysinen kunto ei. Tähänkö minun olisi tyytyminen, jatkaa harjoittelua ilman mitään muuta päämäärää kuin mukava ajankulu. Sitäkö se judo sitten on, ajantappamista.
En tiedä onko uudistus hyvä vai ei, mutta mielestäni se kompensoi aika tehokkaasti muulla tietämyksellä kilpailukokemuksen puutetta. Pelkillä koulutuksilla ei pysty montaa vyöarvoa nousemaan vaan on tehtävä jotain muutakin ja tämä tarkoittaa pidempää aikaa vyöarvojen välillä.
Jos vyöarvoissa eteneminen tyssää kilpailujen puutteeseen, niin tullaan tilanteeseen että kaikilta vyökokeeseen tulevilta vaaditaan jotain näyttöä opettamisen osaamisesta. Siis muutakin näyttöä kuin pelkkä oop-kurssi.
Judo on Suomessa pieni laji. Dan-kollegion on varmasti mietittävä toiminnassaan myöskin lajin jatkuvuutta. Ei voida tappaa ihmisten innostusta, jossa hienoimpana palkintona on se musta vyö. Ei voida mennä samoilla ajatusmalleilla kuin suurissa maissa. Pienten on tehtävä kompromisseja.
Eipä sillä. Itsekin ihmettelen välillä, millä ihmeellä joku on mustan vyönsä saanut. Ehkä vyökokeeseen pitäisi miettiä randoriosuus, jota ei arvostella sen perusteella kumpi voittaa. Aina ei voi olla hyvä päivä. Ja ehkä kisaajienkin pitäisi näyttää ne perustekniikatkin eikä vaan pelkkä kata. Onpa tullut nähtyä sekin, että vyön on saanut ihan vaan olemalla. Edes kysymättä asiasta mitään. Sanottiin vaan että saat laittaa seuraavaks sinisen vyön.
Kuntoilijalle judoharrastus on fyysisestä kunnosta huolenpitämistä ja sosiaalista kanssakäymistä mukavassa porukassa. Palkkio on parantunut kunto ja reipas mieli. Ei judo sen kummempi harrastus ole kuin lenkkeily, kuntosali, aerobic tai uinti. Missään noistä ei palkita siitä että joku viitsii lajia harrastaa. Joutavista palkitseminen on kyllä ihan judon oma sairas erityispiirre. "viddu mä lopetan judon jos en saa mustaa vyötä"
Vastaavaa marinaa et muissa lajeissa kyllä kuule. Tai voihan sitä aina käydä koittamassa vaikka hiihtoseurassa itkemässä miksei hiihtoliitto palkitse kun on sentään 300km tullut talvella hiihdeltyä.
Odotan mielenkiinnolla sitä päivää kun judokat alkaavat vaatia rahaa siitä että viitsivät raahata leveät perseensä salille.
Samaa olen ihmetellyt tässä keskustelussa: harrastetaanko judoa oikeasti vöitten takia eikä aidosta mielenkiinnosta lajiin? Koko judoyhteisön henkisessä rakenteessa on pahasti mätää, jos vyökorotukset ovat judon ydinasia. Jigoro Kano pyörisi haudassaan, jos tietäisi...
Judon vyöasteista ei kannata moittia Jigoro Kanoa, koska kyu ja dan-arvot ovat
yleisesti taidon mittareita Japanissa. Tulee nopeasti mieleen ainakin ikebana ja chado (teetaito) . Myös sikäläiset go ja shogi lautapelit käyttävät judon luokituksia ja niissä on kyu-asteita jopa kymmenen. Vöitten värit ovat kehitetty Euroopassa ja vasta kaksikymmentä? vuotta sitten käyttöönotettu (Aben toimesta) Japanissa.
Kano keksi mustan vyön käytön todennäköisesti sikäläisistä koulujen uintiharjoituksista, joissa kehittyneet uimarit käyttivät mustaa nauhaa uumoilaan.
En moittinutkaan Kanoa, vaan nimenomaan tarkoitin, että hän olisi varmasti kauhuissaan, jos tietäisi, että vyöarvoissa eteneminen (ulkoisten merkkien haaliminen) on judokalle tärkeämpää, kuin tekninen, fyysinen ja henkinen kehitys.
No mitäs sitä sitten vöitä korottelemaan kisaajatkaan. Kaikkihan vois mennä tästä eteen päin valkosilla vöillä maailman tappiin asti.
Vyön värin tarkoitus on osoittaa kantajansa taitotasoa. Järjestelmä on oikein hyvä ja kannustavakin kunhan sitä ei aleta käyttämään väärin. Se, että eräät tahot haluavat ansaitsemattomia vyönkorotuksia ei ole syy koko järjestelmän romuttamiseen. Riittää kun kriteereitä vain reivataan tiukemmiksi ja oikeaan suuntaan.
Totta. Vyöjärjestelmää ei pidäkään poistaa, mutta vöitten haalimisen ei pitäisi olla pääsyy harrastaa lajia. Kisaajilla ne vyöt yleensä tummuvat vähitellen olematta mikään itse tarkoitus. Jos taas vöitä suoritetaan mahdollisimman lyhyessä ajassa kun on haalittu toimintapisteitä tekemällä asioita, jotka eivät juurikaan kehitä omaa judo-osaamista, niin voi olla varma, että judon tummimmat vyöt kokevat inflaation. En vaan käsitä sitä, että miksi kaikkien pitäisi voida saavuttaa musta tai ruskea vyö, vaikka ei missään vaiheessa uraa olisi ollut kunnollista intoa treenata kovaa. En myöskään käsitä sitä, että miksi ei voi vöitten sijaan kerätä vaikka pokemon-kortteja, jos oikean judon harjoittelu ei kiinnosta.
Eihän muissakaan lajeissa jaeta eri värisiä shortseja sen mukaan kuinka moneen kisaan on osallistunut.
Nyt aletaan päästä ytimeen eli graduointisääntöjen "väärinkäyttöön". Jotenkin kaikilla tuntuu olevan käsityksenä, että judokoita on tasan kahdenlaisia. Niitä jotka kisaa ja niitä jotka yrittää mahdollisimman helposti ja nopeasti saada mustan vyön.
Totta, että mustan vyön saantia ei pidä tehdä liian helpoksi. Osaaminen pitää pystyä osoittamaan, mutta kilpailupisteiden ei kai pidä olla ainoita mittareita tässä suhteessa. Ja ainakin minun mielestäni judo on muutakin kuin pelkkää kisatatamilla pärjäämistä. Musta vöisen voisi olettaa osaavan opettaa tekniikoitaan muillekin. Näin ei ikävä kyllä jokaisen kohdalla ole. Monelta puuttuu se nöyryys ja alttius neuvoa ja opastaa, ei osata.
Tietty.. kaikki jotka graduointisäännöksiä on valmiita arvostelemaan voi osoittaa arvostelunsa dan-kollegiolle ja kysyä sieltä vastauksia miksi asiat on niin kuin on. Ja saapi sinne kai pyrkiäkin kuka tahtoo, kunhan rahkeet riittää. Ikävä vaan että arvostelijoita tuntuu olevan enemmän kuin niitä jotka ovat valmiita toimimaan.
ei ihme, että judon harrastajamäärät ovat suomessa niin pienet, kun näytöksissä esitellään usein kataa, joka antaa aivan vääränlaisen kuvan judosta, minkä perusteella minä en ainakaan aloittaisi lajia...