Olen nuori neitonen 155/50. Ongelmani on: mulla on muutaman viikon ajan ollu bulimian oireiklua (olen yrittänyt oksentaa kaiken pois, mutta alan vaa yökkiä ja yskiä hulluna) aluks se tuntu todella helpolta tavalta, vaikken edes saanut oksennettua. Nyt, luettuani erillaisia kauhutarinoita haluaisin vain olla tyytyväinen omaan pömppömahaani ja isoihin reisiini. Koulussa pahin psyykkaus tapahtuu. Luokalla on kolme aivan täydellistä tyttöä. Alan verrata itteäni, sitten tulii masennus, itku ja se oklsennuksen yrittäminen. Mun kunto on huono, ja vaikka yritän saada liikuttua, en vain jaksa. Ruokavaliotakin olen yrittänyt muokata, mutta oon vaan liian nirso, ei maistu kasvikset. Oon oikeasti epätoivonen, tiedän että mun maailmankuvan on pikkasen vääristyny, kun ajattelen mikä on kaunista. Tänäänkin käsityön tunnilla olin itku kurkussa kun viereisessä pöydässä puhuttiin kiloista, ja yksi tyttö veti ; "Oon läski, painan 37". Jos tuo on läski, mikä mä sitten olen? Pelkään oksetelulla pilaavani hampaani, kehoni ja vielä lapsettomaksi jäävänn, mutta se tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Olisiko teillä neuvoa miten saisin motiivia liikuntaan / hyväksyttyä itseni. En todellakaan myös kaipaa mitään vittuilua tähän, joten asiaa vain. kiitos
Apua
lihava
290
0Äänestä
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei!
Hienoa, että olet itse hereillä ja huomannut tuollaiset ajatukset ja toimintatavat, joista itse olet huolissasi ja joista haluat eroon.
Nuorena todella moni vertailee itseään muihin, tuntee itseinhoa, haluaisi olla sitä ja tätä, vaikka ei pitäisi. Jokainen meistä on hyvä omana itsenään! Kukaan muu ei voi saada sinua sitä uskomaan, eiköhän se iän myötä korjaannu. Voit kuitenkin mennä juttelemaan asiasta jollekulle, se voisi auttaa. Olet vielä hyvässä vaiheessa, koska olet näin alussa ja heräsit jo tänne pyytämään apua :)
Mikäli pystyt, lopeta oksentamisen yrittäminen. Jos onnistut, siihen voi jäädä koukkuun ja pahasti, mikä tarkoittaa suoraa syöksykierrettä syömishäiriöön ja usko pois - ei ole sen arvoista se kaikki, lapsettomuus, huonot hampaat. Kun homma on vielä omissa käsissäsi, älä päästä sitä lipsumaan sairauteen. Ahdistuksesta ja ravitsemus liikunta-asioista voisit jutella vaikka terkalle.
Sun mitat on normaalit ja oikein hyvät pituuteesi nähden. Ihannemitat, älä ihmeessä ajattele olevasi läski! Et ole, sulla ei ole tarvetta laihduttaa. Muutama kilo lisääkin olisit vielä normaalipainossa, numeroiden perusteella olet hoikka. Älä välitä niistä tytöistä. Sitä vertailee itseään muihin, vaikka ei pitäisi, tiedän miten helppoa se on. He eivät ole täydellisiä, ei kukaan ole. Laihuutta ihannoidaan liikaa, eikä se tarkoita silti välttämättä kauneutta. Laihallakin voi olla vaatteiden alla selluliittiä, kuten normaali-ihmisillä on. Jos 37-kiloinen tyttö puhuu olevansa läski, älä kuuntele. Kiloista puhutaan muutenkin ihan liikaa, ikään kuin sillä olisi merkitystä. Sulje korvasi. Valitettavasti sellaiset jutut on yleinen aihepiiri nuorten tyttöjen keskuudessa. Tyttö saattaa "täydellisyydestään" huolimatta olla epävarma itsestään, kuten sinäkin. Tai kerjää huomiota, vaikea sanoa. Yksi vaihtoehto on myös, että hänellä on ongelmia kroppansa kanssa - 37 kiloa ei nimittäin kuulosta kasvavan nuoren naisen, vaan lapsen painolta. Elämässä on erilaiset arvot jokaisella, mutta syömishäiriö ei ole elämää. Laihuus ei ole sen arvoista.
Älä stressaa liikaa liikunta- ja ravitsemusasioista, jos et kerran jaksa. Terveyden kannalta niihin kannattaa kuitenkin keskittyä, mieluummin kuin oksentamisyrityksiin ja tietysti muutenkin. Älä kuitenkaan orjuuta itseäsi.
Voit yrittää tutustuttaa itseäsi uusiin makuihin, tiedät kuitenkin varmaan mikä on terveellistä. Säilytä kuitenkin nautinto elämässä!
Jos haluat kohottaa kuntoa, aloita vaikka kävelyllä ja hyödynnä arkiliikunta, koulumatkat yms. Pyöräily on myös mukavaa. Aloita kevyesti ja kunto kohoaa. Kaikkien ei tarvitse olla "urheilijaluonteita", mutta halutessasi voit ottaa askelen kohti terveellisempää elämää :) Ajattele liikunnan suhteen, vaikka kävelylle mennessäsi:
-teen tätä itseni vuoksi
-teen tätä, jotta olisin terveempi
-saan raitista ilmaa
-saan paremmin unta illalla
-olen virkeämpi
-näen luontoa, on ihana ilma!
-minun ei ole pakko, toimin vapaaehtoisesti, koska haluan
Tärkeintä on, että liikunta olisi sulle mukavaa, eikä mitään pakkopullaa. Kun et jaksa, lepää. Halu liikkua löytyy siitä, että nautit siitä. Motivoi itseäsi erilaisilla ajatuksilla.
Yritä muuttaa myös ajatukset susta itsestä positiivisemmaksi. Kun tekee mieli mollata itseä, sano itsellesi sen sijaan jotain hyvää (esim. mulla on kauniit silmät, nätti hymy tms.). Ajattele, ettei kukaan ole täydellinen, eikä tarvitsekaan, ei myöskään olla samanlainen muiden kanssa. Iän myötä ajatukset itsestäsi muuttuvat kyllä, itsetuntoasiat helpottavat. Yritä lopettaa itsesi vertailu muihin ja ajatella, että okei, toi tyttö on hoikka mutta ei välttämättä onnellinen. Sinä voit olla terve, kaunis ja onnellinen!
Jos asiat kovasti mietityttää, älä jää yksin vaan mene rohkeasti juttelemaan. Tsemppiä! Muista, että olet ainutlaatuinen juuri sellaisena kuin olet :)
Kiitos vastauksesta (:
Kuitenkin on niin että mulla on oikeasti isot reidet ja maha. Vaikka paino olisikin normaali, niin ei ne jätti reidet tai maha mihinkään katoa. Julkkikset, mm. malli Jade McSorley sairasti anoreksiaa (?) ja nykyään on ihanan laiha. Niin mäkin haluan olla. Siis en todellakaan mikään llanganlaiha halua olla, mutta ajatus onkin siinä, miten kukaan voisi musta tykätä kun vieressä on miljoona kertaa paremmankin näköisiä tyttöjä. En kuitenkaan voi mitenkään syömiseltä välttyä kun äiti vahtii koko ajan että syön. Ja kun ei tuo oksentaminen onnistu oon oikeasti ihan hukassa, tuntuu että oon pelkästään lihava paska.