Ei taida millään alalla/lajilla olla niin urpoa sakkia kuin purjehdusksessa.
Kauhea polemiikki siitä millä veneellä kukakin purjehtii, mikä os se-ja se luku, mikä kelluu miten ja kallistuu kuten ja mikä kestää mitäkin.
Enpä ole vielä kuullut että suomessa kukaan olisi romuttanut venettä siksi että vene olisi ollut väärä.
Käyttekö kiertelemässä naapureissa kommentoimassa samalla lailla auto- ja ruohonleikkurivalinnoista?
Mahtaa joshtaa juurensa täysin itsetunnon puutteeseen?
T. omallaveneelläpurjehtiva.
Kauhea polemiikki siitä millä veneellä kukakin purjehtii, mikä os se-ja se luku, mikä kelluu miten ja kallistuu kuten ja mikä kestää mitäkin.
Enpä ole vielä kuullut että suomessa kukaan olisi romuttanut venettä siksi että vene olisi ollut väärä.
Käyttekö kiertelemässä naapureissa kommentoimassa samalla lailla auto- ja ruohonleikkurivalinnoista?
Mahtaa joshtaa juurensa täysin itsetunnon puutteeseen?
T. omallaveneelläpurjehtiva.
Vastaukset 23
Vanhimmat
En ole samaa mieltä. Veneistä kannattaisi keskustella ja uskaltaa kertoa niiden huonot puolet. En ymmärrä, miksi useimmilla (?) on taipumus tai vietti ylistää omaa venemerkkiään.
Siinäkin olet pikkasen väärässä, jos luulet "väärän veneen" "romuttamisen" olevan jotenkin poikkeuksellista. Ainakin oma paattini kärsi rakennevaurioita, kun Shetlannin retkellä (yli 10 v. sitten) sattui matalapaine ja kova merenkäynti. Veneen sisämodulirakenne alkoi irrota rungosta ja salongin molempien sohvien kiinitykset päälaipioon repesivät. Vene korjattiin, mutta luottamus siihen oli mennyt. Vene oli selvästi väärä valinta sille merialueelle.
Eräästä seuraavasta veneestäni hajosi rattiohjausmekanismi ja sen seurauksena peräsin jumittui. Sekin sattui veneen "neitsytpurjehduksen" ensimmäisessä "galessa" Pohjanmerellä. Oli ainekset totaaliseen romuttumiseen. Onneksi varaohjausjärjestelmä pelasti (hydrovane).
Jos tarkkoja ollaan, venevalinta voi olla väärä, jos "tavanomainen" kölin kolhiminen saariston kivikkoon tekee runkoon repeämän. Eikö veneen tulisi kestää sitä merialuetta, jossa sitä aiotaan käyttää?
"Siinäkin olet pikkasen väärässä, jos luulet "väärän veneen" "romuttamisen" olevan jotenkin poikkeuksellista."
Romutitko veneen tuon kokemuksen jälkeen? Ylipäätään matkaveneitä ei juuri ikinä romuteta, kyllä melkein poikkeuksetta jokainen lujitemuoviaikakaudella tehty on yhä käytössä. Joskus siihenkin kyllä täytyy tulla muutos, ei ne voi ikuisia olla.
Samoja kokemuksia kuin edellä. Diva 39 neitsytpurjehduksella Islantia kohti rupesi hajoamaan ja matka jäi Shetlantiin. Sisustuksesta osa irtosi ja kaikki rustit ja valoventtiilit vuotivat. Korjattiin myöhemmin Suomessa kuntoon. Dufourilla neitsytpurjehduksella salongin pöytä irtosi (ei ollut yhtään kiinnitysruuvia), VHF-antenni putosi, makeavesipumppu, ankkurivinssi ja autopilotti pimenivät. Suurin ongelma oli kuitenkin koko muovisen sisustuselementin irtoaminen rungosta. Moderni rakennustapa, jossa puisia ja muovisia sisustuksia ei enää laminoida kiinni runkoon on täysin p:stä. Kaameaa rutinaa kun laipiot liikkuvat urissaan. Lopulta puuosat hajoavat ruuvikiinnityksistään. Samoin muovisisustan ja rungon "liimaaminen" vakuumilla on näköjään epävarmaa. Ruorien epäluotettavuus on oma lukunsa. 3 rattiohjausta eri veneissä ja kaikissa ollut toimimattomuusvaihe. Yksi syy on ohjausvaijerien kiinnitys lapsellisilla "vaijerilukoilla" puristamalla. Pitäisi olla kunnon päätteet kuten Norseman tai Blue wave. Lisäksi kaikki nykyiset venesisustukset ovat suunniteltu satama-asumiseen eikä purjehdukseen.
Huh, uudella saaristokäyttöön tarkoitetulla sarjatuotanto- perusveneellä ja neitsytmatkalle ehkä maailman kovimmille merialueille. Ei kyllä kuullosta kovin järkevältä toiminnalta. Onneksi meripelastajia ei tämän seurauksena pakotettu osallistumaan harjoitukseen oman henkensä uhalla....
En nyt tiedä, onko suurta merkitystä sillä, että kyseessä oli sarjatuotanto-perusvene tai "saaristokäyttöön tarkoitettu" (jota jälkimmäistä sopii vähän epäilläkin. Mutta siitä olen samaa mieltä, että ei ole järkevää lähteä MILLÄÄN veneellä neitsytmatkalle noille vesille tai edes Itämeren ylitykselle. Syyn pitäisi olla aika päivänselvä: kipparin ja miehistön pitää tuntea veneensä ja sen varustukset ja niiden kunto eikä sitä tuntemusta saavuteta pelkästään käymällä ne läpi satamassa. Ihan samalla tavalla kuin ei ole kovin fiksua lähteä keväällä heti ensireissulla vesillelaskun jälkeen käymään Tallinnassa. Aina on viisainta testata vene suojaisilla vesillä rannikon tuntumassa.
Avomerellä oletusarvo on, ettei ole merpelastajia vaan pitäisi pärjätä omillaan. Laivojakaan ei näe joka päivä. Kuka pelastaisi?
ja tuo periaate tekisi "uudella saaristokäyttöön tarkoitetulla sarjatuotanto- perusveneellä ja neitsytmatkalle ehkä maailman kovimmille merialueille" yhtään järkevämmäksi? Esim. muun miehistön/perheen näkökulmasta, joka ilmeisesti luottaa kipparin "arviointikykyyn". Loppupeleissä nämä enemmän tai vähemmän itseaiheutettujen tilanteiden loppuselvittely kaatuvat aina muun merilikenteen tai pelastusväen riesaksi (tai viimeistään omaisten...)
nimim. pelastusoperaatioissa mukana ollut.
Tarkoituksenani oli esitellä puutteita veneiden rakennustavoissa. Molemmat mainitsemani veneet olivat uusia 39 jalkaisia, joiden pitäisi selvitä myös merellä eikä pelkästään sariston suojassa. Veneistä eksyttiin harkinta- ja arviointikykyni kritisointiin. Veneitä tuskin saa testatuksi jos purjehtijaveljien moittimatta ei saa ylittää uudella veneellä Itämerta tai Suomenlahtea. Tänä vuonna avomeripurjehdusta kertyy noin 6000 mailia ja omalla kölillä purjehdusta olen harrastanut 49 vuotta . En todellakaan oleta, että tarvitsisin harjoituspurjehduksia ennen avomerelle lähtöä. En myöskään usko pelastajia olevan näköpiirissä jos laiva ajaa päälle tai törmään pudonneeseen konttiin....
Jos todella olet sitä mieltä, että tuliterällä veneellä voi lähteä avomerelle testaamatta sitä ja treenaamatta sen ominaisuuksia ensin suojaisella vesialueella, niin olet vastuuton harkintakyvytön kusipää. Se fakta ei muuksi muutu siitä, että olet kusipäisyydestäsi huolimatta onnistunut pysymään yllättävän kauan hengissä.
Näyttää siltä, että minulla on samanlaisia kokemuksia ja käsityksiä kuin nimimerkki seppomartilla. Siksi vastaan 7:n ja ölkölkin viesteihin.
- Suomen saaristossa tai kauniilla kesäkeleillä Itämeren ylityksissä voi "testata ja treenata" veneen ominaisuuksia vuodesta toiseen ja saada sen harhakäsityksen, että vene muka sopii sisämerta kauemmaksi.
- Jos/kun tekee purjehduksia Itämeren ulkopuolelle, tulee joka tapauksessa se esittämänne "suojaisten vesialueiden testi" jo alkumatkalla.
- Kun on vankka purjehduskokemus ennestään (niinkuin seppomartiulla tuntuu olevan), ymmärtää paremmin millä veneellä voi lähteä avomerelle ja millä ei. Vanha totuus on: "Kokenut purjehtija pärjää melkein millä veneellä tahansa, mutta ei lähde merten ylitykseen millä veneellä tahansa". Uusien veneiden rakenneheikkoudet ovat silti yllätyksiä, jotka kokemattomille purjehtijoille voivat tietenkin olla vaarallisempia kuin kokeneille.
- Jos aikoo tehdä kaukopurjehduksia, veneen ominaisuuksien testaus (ja kokemattomille hyvä treenaus) on nimenomaan Pohjanmeren alueelle tehdyt purjehdusretket. Pohjanmeri on meitä lähinnä oleva vuorovesialue ja myös säämuutosten kannalta erilainen kuin suojaisempi sisämeremme. Itämertakaan ei pidä aliarvioida, kuten ei luontoa yleensäkään.
- Nimimerkki 7:n "kusipäisyyttä" edustavat mielestäni enemmänkin ne heniköt, jotka äänekkäästi kertovat kesäisistä hirmumyrskyistään Hangon läntisellä ja kehuskelevat hurjilla tuulennopeuksilla heinäkuisella Saaristomerellä. Vain nämä sankarit tietävät, että oma venemerkki on paras ja muut ovat ihan paskoja, ehkä vanhoja "uppotukkeja" tai mitä milloinkin. Heitä pännii muiden tekemiset kuten edellisissä viesteissä mainitut purjehtimiset Shetlantiin tai kauemmaksi ja varmaankin myös se, että joku ajaa Suomenlahden rannikkoväylää koneella. Kukaan muu ei osaa eikä ymmärrä kuin nämä "kusipäisyydestä" nimittelijat itse.
- Se "maailman kovin merialue" ei ole ölkölkin kertoma. Kyllä Shetlantiin voi hyvin turvallisesti tehdä kesälomapurjehduksia, kun ensin on hankkinut purjehduskokemusta kotivesillä. Matalapaineiden seuraaminen kuuluu merimiestaitoihin, turha riskien otto ei kuulu.
Olemmeko me Suomalaiset jotenkin huonompia purjehtijoita, kuin esim. Ranskalaiset tai Belgialaiset kolleegamme, kun "täytyy" harjoitella suojaisilla vesialueilla? Belgian Oostendesta kun lähdet "ulos", olet suoraan avomerellä tai Ranskan La Rochelle satamasta suoraan Biskajalle...Ovatko mainituilla alueilla uuden veneen ostajat VASTUUTTOMIA TAI HARKINTAKYVYTTÖMIÄ?
Enpä usko, että sielläkään yksikään vähänkään harkintakykyinen tai vastuuntuntoinen erkanee rannikon tuntumasta tuliterällä veneellä heti ensi reissulla.
Ja tuolle toiselle vastaanväittäjälle: argumenttilistallasi ei ole mitään merkitystä. Teräksenluja fakta on edelleen se, että täysjärkinen veneilijä ei suuntaa ensimmäistä reissua kauas avomerelle ennenkuin on suojaisemmilla vesillä tai ainakin rannikon (ja avun/hätäsataman) tuntumassa kokeillut ja tutustunut juuri siihen veneeseen. Veneet ovat kuitenkin enemmän yksilöitä kuin vaikkapa autot.
Kysymys ei siis ole siitä, että Pohjanmeren ylitys olisi itsessään älytön riski, mutta veneellä, jota ei ole vielä itse koestanut ja johon ei siis voi luottaa, se on sitä.
Tuntuu todella käsittämättömältä, että joku, jolla väitteidensä mukaan on puolen vuosisadan ja kymmenien tuhansien mailien veneilykokemus, olisi niin sinisilmäinen, että uskoo sokeasti uuden veneen olevan täysin luotettava ja kunnossa.
Onhan sitä paattia tullut testattua ennen Pohjanmerelle menoa. Onhan tässä välissä sentään Itämeri eikä se nyt sentään ihan vilauksessa ylity.
"7" taitaa olla niin kiihtynyt opettamishalussaan, ettei jaksanut pysähtyä miettimään, mitä edellissä viesteissä on selostettu.
-Kuka on väittänyt "uskovansa sokeasti uuden veneen olevan täysin luottettava ja kunnossa"?
-Kuka on väittänyt lähteneensä avomerelle tai Pohjanmeren ylityksiin veneellä, jota ei ollenkaan tunne?
Lukiessani "7":n kommentteja ja vastuuttomuudesta sättimisiä en voinut tehdä muuta päätelmää kuin, että ko henkilöllä itsellään on ilmeinen antipatia niitä kohtaan, jotka purjehtivat enemmän ja kauemmaksi kuin hän itse osaa tai uskaltaa. Tietenkin jokaiselle on jännä paikka se ensimmäinen Itämeren, Pohjanmeren, Biskajan tai vaikka Atlantin ylitys. Jos on jatkuvasti "pupu pöksyissä", avomeripurjehdukset on väärä harrastus. Mutta mikä tarve pupupöksyllä on ruveta läksyttämään kokeneita purjehtijoita? Jokainen meistä on ollut aloittelija joskus. Eikö ole hyvä, että sinua kokeneemmat kertovat, mitä harmeja veneissä esiintyy?
ois mielenkiintoista nähdä luonnossa näitä innokkaita kommentoijia - on nimittäin sen verran kärkästä porukkaa että minkähänlainen pärstä näihin sopii
Nimimerkki "Seppomartti" ei puhunut mitään lähtösatamasta eli eipä ole todistetta, että Itämerta olisi ylitetty.
-Kuka on väittänyt "uskovansa sokeasti uuden veneen olevan täysin luottettava ja kunnossa"?
-Kuka on väittänyt lähteneensä avomerelle tai Pohjanmeren ylityksiin veneellä, jota ei ollenkaan tunne?
Nimimerkki "Seppomartti" sen teki. Hänhän kirjoitti kyseessä olleet tuliterän veneen neitsytpurjehduksen. Neitsytpurjehdus = 1. purjehdus, eli hänen oman todistuksensa mukaan oli juuri myyjän luovuttamalla veneellä lähdetty saman tien suoraan Islantia kohden ilman mitään testausta tai tutustumista. Ja sitten oli yllätytty, kun vene ei kestänytkään.
Sinänsä on sanottava, että tämän Seppomartin todistuksen tekee erityisen hämmästyttäväksi se, että muiden saman nimimerkin tässä ketjussa olleiden kirjoitusten perusteella hän näyttää tietävän jotain valtameripurjehduksesta.
Pitäisköhän sinun vähän verestää maantieteen tuntemustasi?
En ole seppomartti, mutta minäkin olen tehnyt vasta hankkimillani veneillä Pohjanmeren ylityksiä. Oletko tullut ajatelleeksi, että pelkästään Itämeren ylitys on lyhintä tietä n. 500 mpk. Esim. Hangosta Holtenaun sulkuportille on muistaakseni 570 mpk. Sitten tulee vielä n. 50 mpk koneajoa ennenkuin olet Kielin kanavan Pohjanmeren puoleisella sulkuportilla ja pääset vuoroveteen.
Jos taas olet menossa Shetlantiin tai Islantiin Jyllannin pohjoispuolitse, purjehdit ensin Kööpenhaminan ja Skagenin kautta Skagerrakille. Silloinkin joudut tutustumaan paattiisi noin 700 mpk:n verran ennenkuin olet Pohjanmeren puolella (=kiertänyt Lindesnesin).
Etkö todellakaan pidä Itämeren, Kattegatin ja Skagerrakin ylitystä minkään arvoisena tutustumismatkana?
Miten itse olet testannut uuden veneesi? Retkeilemällä parina kolmena kesänä Maarianhaminaan? Vai käymällä Visbyssä? Sekö sitten on riittävä?
Kyllä veneen soveltuvuutta rankkaan avomerikäyttöön on aika mahdoton tietää testaamatta sitä rankassa avomerikäytössä. Pohjanmeri kyllä koettelee venettä yleensä paljon kovemmin kuin kesä-heinäkuinen Itämeri sen tekee.
Muutama Pohjanmeren reissu on aivan suositeltava testipurjehdus, mikäli suunnittelet vaikkapa Biskajan ylitystä tai jotain pitempää reissua.
En käsitä tämän tapaisen kritiikin perusteita. Suojaisessa saaristossa retkeilemällä, vaikka vuosikausia, et voi oppia veneesi soveltuvuutta isommille merille. Käytännössä on vielä (valitettavasti) niin, että veneen rakenteelliset heikkoudet paljastuvat ehkä vasta ensimmäisessä Pohjanmeren "galessä". Siitä oli parissakin viestissä raportoitu. Luepa ne ajatuksella uudelleen, jos et heti tajunnut!
Jatkan luetteloani nykyveneiden heikkouksista, joita kaikki messukävijät ehkä eivät huomaa. Monissa veneissä pentterin kaapistot ovat liian pienet astioille. Saranat yläosassa tekevät tavaroiden ottamisen luuvartin kaapista liki mahdottomaksi ilman ,että tavarat putoaa. Kaappeihin ei mahdu viikonkaan muonat. Wc yleensä on laidalla ja poikittain. Toimii vain toisella halssilla, toisella ei. Olisi helppo järjestää vain yksi meriveden sisääntulo keskiveneeseen eikä 4- 6 kpl kullekin vesipisteelle. Satamassa tai messuilla kohtuullinen wc-tila kallistettuna 20-25 astetta kunnon heilunnan kera muuttuu hankalan ahtaaksi. Kaarevat soffat salongissa sopivat satamaan mutta meripunkkaa ei parhaaseen paikkaan keskiveneessä saa rakennetuksi. Joskus kaikki bunkat ovat samalla laidalla eli koko miehistö nukkuu leessä?. Käsienpesuallas 4 m leveän leveän veneen laidan lähellä saattaa kallistuessa olla vesirajan alapuolella ja tulvii sisälle.Tuuletus on usein järjestetty pelkästään kansiluukkujen kautta eli vene on tiivis kuin pullo. Huonossa kelissä sisätilojen kosteus on 100% ja lämpimillä latitudeilla elo on tosi hankalaa. Tasapohjainen keula voi parantaa surffauskykyä mutta kryssissä pamahtaa välillä kuin ajaisi sementtiseinään ja veneen läpi menee peräbunkassa aistittavat jälkivärähdykset ellei peräti jälkijäristykset.
Olen täysin samaa mieltä seppomartin kanssa, mutta lisään vielä yhden tasapohjaisuuden haitan. Se on tasaperän paukkuminen aallokkoisissa satamissa. Täällä Itämeren alueella sitä ei juurikaan huomannut, vain liplatusta ja loisketta kuului, jos tuuli oli perän puolelta. Kun sitten erään kesäreissumme aikana juutuimme useiksi päiviksi Lerwickin satamaan "severe gale:n" takia, aaltojen iskut tasapohjaan moukaroivat ja täristivät niin, ettei nukkumapaikan siirtäminen salongin sohville auttanut. Vaimo oli valvomisesta hyvin uupunut. Kun vierailimme naapuriveneessä, joka oli perinteisestä mallia, (Alden 44, "Lyra" oli kotimatkalla pallon kierroltaan), huomasimme valtavan eron. Vene oli kapeampi ja raskaampi. Se ei nykinyt samalla tavalla eikä sen sisälle kuulunut minkäänlaista aaltojen pauketta. Sähkötön kamiinakin lämmitti mukavasti. Kyllä tässäkin suhteessa meidän moderni ja nopea tasapohjaveneemme oli todella epämukava. Harmitti sekin, ettei Lerwickissä ollut mahdollisuutta maasähköön (nyt on ja on jopa uudet ponttoonilaiturit!). Siksi käytimme lämppäriä vain ajoittain, vaikka satoi ja oli n.10 astetta lämmintä.
Kannattaa itse vertailla eri venetyyppejä toisiinsa eikä ottaa tunnepohjaista asennetta ilman omia kokemuksia!
kiitos seppomartille ja muille kokemusten jakamisesta. Sarjatuotantoveneet myydään pääsääntöisesti Itämerta isommille vesille, usein myös kokemattomien seilorien charterkäyttöön niiksi alkuvuosiksii minkä ne jatkuvaa käyttöä siisteinä kestävät. Suoraan merelle vaan, kun ei saaristoja monessakaan paikassa ole.
On siis todella arvokasta tuoda esille noita ison meren ja isojen voimien pointteja, vaikka suomalaisen rannikko- ja saaristopurjehtijan ei ehkä tarvitse niistä välittäkään venettä ostaessaan.
Veneillä voi niin monella tavalla, mutta ymmärrän myös esimerkiksi sen, että vaikka viikon charterkeikalla jaksaa kuunnella sisämodulin jatkuvaa natinaa, eikä muuta vaihtoehtoa tarjotakaan, elämäntapapurjehduksille haluaa perinteisen laminoidun rakenteen.
>> Ei taida millään alalla/lajilla olla niin urpoa sakkia kuin purjehdusksessa.
Auto- ja monet muut palstat onkin jaettu alakategorioihin ja niissä keskustelun taso on sivistyneempää ja pysyy asiassa huomattavasti paremmin kuin täällä, ei esim fiatin omistajien ole mitään syytä lätkiä toisiaan.
Jos halutaan pitää BigBroher(tm) meininki täällä, niin viihdyttäväähän tämäkin on. Toisaalta jos keskustelun tasoa halutaan nostaa, alagategoriat voisi muodostaa vakka lys luvun perusteella. Eräs jako voisi olla lys 0-1.10, 1.11 - 1.20, 1.21 - 1.40 ja 1.41 - 10.