sanotaan että rakkauden tunteesta tulee iloita, onhan se todiste että pystyy rakastamaan, suurin tunteista ja kaiketi lahjoista suurin.
MIks musta ei tunnu siltä ollenkaan..tai toki välillä tunnen suurtakin onnea, pakahtumista, lämpöä, mutta kun takaraivossa tiedän että kaikki mitä sydämessäni tunnen on yksipuolista. Ja samaan aikan TIEDÄN että tässä on kyse jostain suuremmasta.
Haluaisin oman elämän takaisin..mikä mulla oli vielä 5 kk sitten, kun pystyin keskittymään objektiivisesti omaan elämääni, ilman että ajatukseni täyttää koko valveilla olon yksi ihminen, ja tulee vielä uniinkin. Tuntuu naurettavalta kuluttaa toiseen ihmiseen näin paljon energiaa "tyhjän" takia. Mutta silti en pysty toimimaan toisin.
En ole voinut kuvitellakaan että sielu voi huutaa näin jonkun perään...tunnen itseni hulluks tämän tunteen kanssa, tunnen että voisin sulautua henkisesti ja fyysisesti yhdeksi hänen kanssaan, että sielumme kohdatessaan magneetti, sähkö ja energiat kipinöi. Ja hänen seurassaan olen kuin laiva satamassa, kotona.
Toisaalta pelkään että joku päivä herään tästä ja ihmettelen mitä olen hänessä nähnyt , ja miten olen voinut olla näin sekaisin hänestä. Toisaalta pelkään että sitä päivää ei ikinä tule,,,
MIks musta ei tunnu siltä ollenkaan..tai toki välillä tunnen suurtakin onnea, pakahtumista, lämpöä, mutta kun takaraivossa tiedän että kaikki mitä sydämessäni tunnen on yksipuolista. Ja samaan aikan TIEDÄN että tässä on kyse jostain suuremmasta.
Haluaisin oman elämän takaisin..mikä mulla oli vielä 5 kk sitten, kun pystyin keskittymään objektiivisesti omaan elämääni, ilman että ajatukseni täyttää koko valveilla olon yksi ihminen, ja tulee vielä uniinkin. Tuntuu naurettavalta kuluttaa toiseen ihmiseen näin paljon energiaa "tyhjän" takia. Mutta silti en pysty toimimaan toisin.
En ole voinut kuvitellakaan että sielu voi huutaa näin jonkun perään...tunnen itseni hulluks tämän tunteen kanssa, tunnen että voisin sulautua henkisesti ja fyysisesti yhdeksi hänen kanssaan, että sielumme kohdatessaan magneetti, sähkö ja energiat kipinöi. Ja hänen seurassaan olen kuin laiva satamassa, kotona.
Toisaalta pelkään että joku päivä herään tästä ja ihmettelen mitä olen hänessä nähnyt , ja miten olen voinut olla näin sekaisin hänestä. Toisaalta pelkään että sitä päivää ei ikinä tule,,,
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sisko, mä ymmärrän täysin. Sama fiilis.
Usko pois, tulee vielä se päivä, kun ihmettelet, että mitä ihmettä sä hänessä näit ja voit nauraakin omalle typerälle ihastumiselle. Se tunne on tosi vapauttava. Tajuat, että olet ollut jotenkin sekaisin ja yhtäkkiä saanut järkesi takaisin. Herännyt kaameasta painajaisesta ja herätessä todennut, että se oli vaan pelkkää omaa kuvitelmaa koko asia. Ei mitään todellista. Tajunnut lopullisesti sen ettei se toinen oikeastikaan voinut sietää sua ollenkaan lähettyvillä. Se tuntuu pahalta, mutta vapauttaa samalla. Tajuat ettei vastakaikua tullut ollenkaan. Sä voit jopa ihastua uuteen henkilöön tuon jälkeen. Omalla kohdallani, se oli se viimeinen herätys. Tajusin ettei yksikään mies voi minusta pitää, minussa ei ole oikeastikaan mitään sellaista josta kukaan voisi pitää. Ei enää ihastumisia, ei enää painajaisia, pelkkää todellisuutta. Minusta ei voi kukaan koskaan pitää ja sen totuuden tajuaminen lopetti minun ihastumiset lopullisesti :)
ei aina mene noin. Olen ollut typertyneesti ihastunut ja tehnyt typeriä temppuja ihastuksissani. En saanut vastakaikua ja siitä huolimatta en luovuttanut. Lopulta heräsin tilanteesta, ja sain kuin sainkin järkeni takaisin, ja rytinällä. En tuntenut häntä kohtaan enää mitään. Sitten sen jälkeen hän kertoo että on koko ajan ajatellut minua.
Minun tunteeni eivät enää heränneet. Mutta se ei ollutkaan rakkautta.
sä nyt luulet poloinen. Jossain sitten
http://www.youtube.com/watch?v=Z5XYDQwCoLo&feature=related
kauniisti kirjoitettu aloittajalta! Tunnen itse aivan samoin....
Saanko kysyä onko aloittaja nainen vai mies?
Kysyn vain sillä, koska niin kovin toivoisin että joku mies voisi kirjoittaa jotain
nuin kaunista....?!
Tuotan nyt pettymyksen...koska olen nainen. Mutta en epäile ollenkaan etteikö mies pystyisi yhtä lailla avaamaan tuntojaan.
Pohditpa kauniisti ja perinpohjaisesti rakkaudestasi häneen. Sävystä saa kuvitelman. että jotain ei ole varmaa eikä vakuttavaa..
kipuilua ollakko vai eikö olla rakkaudesta onnelinen. Jotakin on vielä kääntämättä..
tuo tuntemus yksipuolisuudesta ja toisaalta miettesi "on kyse jostain suuremmasta."
Eipä tunnu selkeeltä sinunkaan onnesi rakkauden ilosta!
Vaikertaa täytyy ihmisen maailman poluillaan! Niin se on minunkin..
Onnen helmet ovat niin hauraita...
näin. Sanoista tekoihin
jos siemen on kylvetty, mikä sinussa estää siemenen puhkeamasta kukkaan ja hedelmään?
Vai annatko sen syksyn viedä ja kuihduttaa.....Vai uutta siementä kasvattaa..
Nyt viikon keskiväli on, ja auringon valo valasikoon keskiviikkoasi...
Revitään kuin rikkaruoho pois ja samaa jatketaan niin kauan että varmasti mitään ei enää kasva tilalle. Näin se rakkaus pitää hoitaa, ei vaalia jotain vitun typerää, joutavaa tunnetta. Raa´asti vaan revit, niin kaikki häviää. Tunteettomana eläminen on paljon helpompaa.
Ehkä se on vaihe, jonka kaikki käyvät lävitse - varsinkin he joille se jää yksipuoliseksi. Kuin huume, josta yrittää vieroittaa itseään irti.
Aikaa myöten se tunne kuitenkin muuttuu. Se pakonomainen tarve olla toisen lähellä ja sulautua, se kipu jonka erossa olo aiheuttaa, se jää pois. Ja se mitä jää jäljelle kun huuma haihtuu - jos jää - siitä tietää kuinka vahva rakkaus on ollut.
Olin vuosia sitten samanlaisessa tilanteessa. Tunsin silkkaa fyysistä tuskaa sen vuoksi etten voinutkaan häntä enää nähdä ja kuulla. En ollut osannut odottaa eroon joutumisen olevan niin vaikeaa. En ollut ymmärtänyt rakastuneeni niin vahvasti.
Vaikka eräänä päivänä huomasinkin pystyväni taas ihastumaan muihin, niin silti jokin on pysynyt. Tunne on pysynyt ja vaikka en taas voikaan olla hänen seurassaan, hän on yhä se ketä ajattelen lämmöllä. Ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Mutta kipu on poissa.
Ehkä se on sopeutumista. Keho ei jaksa kiusata itseään. Ehkä se on luopumista? Tai horrostila, joka odottaa parempaa aikaa. Tai pysyvä osa minua, joka on pääsemässä viimein tasapainoon tuntien haikeaa kaihoa riipaisevan ikävän sijaan.
Aika näyttää.
Hyppää hyvä nainen sinne jorpakkoosi jo. Ei sua ja sun jorinoita kukaan kaipaa. Tai tunge juttus paikkaas johon ei aurinko paista.
Kaikki selkiytyy varmasti hyväksi!