Talvitiellä

Kiitos huomiostasi.

Tämä on tositarina! Viime ajat olen lukenut paljon Eino Leinon Helkavirsiä, elänyt vuoden 1903 kesää.. Olen tutkinut miten Leino kirjoitti ne, mitä on ajatellut ja tuota tarinankuljetusta.. tutkinut runojalkojen nousuja ja laskuja..
Halusin kokea jotakin samankaltaista ja intouduin kirjoittamaan samaan tyyliin, yhtä opillisesti kuin Leino. Hankaluutena oli se, että syystä tai toisesta halusin väliin noita käsittämättömiä riimityksiä.. olin tulla hulluksi tämän kanssa, ja päätin ettei trokeeta koskaan enää.. Varsinkin kun lopputulos ei näyttänyt samalta kuin Helkavirsi. Halusin tietää, miten Leino sen teki?

Nyt luettuna muutamat epäpuhtaudet ovat koituneet voitoiksi:
1) Aikamuodot ovat jotenkin kummallisesti (oli pakko muuttaa perustarina imperfektiin), mutta se korostaa kuitenkin jotenkin runon yliajallista luonnetta mielestäni.
2) Runossa on kolme virheellistä/vääräoppista säettä:
- "nyt neidon nuottia seuraan"
- "huulet huokaa hunajata"
- "ylisiltä ylväimmän ääni"
mutta nämä kuvaavat neidon ja ylväimmän kommunikaatio ja viittaavat siihen, että ne ovat kaikkien kielioppisääntöjen ja muotojen yläpuolella?

Niin, olin aluksi aika pettynyt lopputulokseen, kun ei se olutkaan sellaista helppoa voitokasta riemumarssia alusta loppuun. Mutta nyt luettuna olen oikeastaan melko tyytyväinen:) Ja helkkari, kun tässä on kivasti sitä henkilökohtaisuutta.. esim. "Hämeen helma hiilihapsi" on aika hauska, se hymyilytti jo kirjoitushetkelläkin.. Tulee taas mieleen, miten paljon runoutta rakastankaan, enemmän kuin tohdin myöntää!

Kiitos kommentista!
Tässä vähän Leinon tyylinäytettä:

http://www.sci.fi/~alboin/helkavirsia/helkavirsia1.htm#impi_ja_pajarin_poika