Katkera vaimolle

Muijahan vie suaa kun litran mittaa...et sinä häntä rakasta tai hän sinua, tuo on riippuvuussuhde. Itse olin kusipää ämmän kanssa 12 vuotta ja lopulta hän jätti minut, vaihtoi rumaan toiseen kusipäähän. Kaksi marjaa, paskanmarja ja puolukka. vittu ne ansaitsee toisensa, kaksi rumaa kusipäätä. Jos mä olisin sinä joisin korin kaljaa j oksentaisin sen naisen tekosyyn päälle. Hei dude, koitas nyt pikkusen arvostaa itseäsi, toi muijahan nuolettaa sulla kohta varpaansakkin...

no eipäs nyt ämmitellä.onko vaimosi työelämässä ? onko hänellä töissä jotakin ongelmia ?hänellä voi olla masennuskin johon voi tarvita lääkärin apua.jos vaimosi nukkuu päivät pitkät niin jokin mieltänsä painaa.
toisaalta,jos itse olisin työtön niin hulluksi tulisin kotona.olen sen verran liikkuvaista sorttia etten voisi kuvitella olevani neljän seinän sisällä arkisin aamusta iltaan.

eihän työ herkkua ole mutta se pitää ihmisen sosiaalisena ja pakottaa rutiineihin.sen tiedät ap sinäkin.vaimosi tarvitsee myös laittaa oma (rahallinenkin) panoksensa yhteisen elämän ylläpitämiseksi?

niin mikä on sitten sopiva alkon käyttö?mielestäni kerran kahdessa viikossa on liikaa.miten olisi kerran puolessa vuodessa?
viinanjuonti kun kasvattaa paineita eikä suinkaan ratkaise ongelmia.
sekin voi painaa toisen mieltä?
ketään ei pidä alkaa palvomaan ja passaamaan,mutta jos toinen ei tee elettäkään yhteiselämän parantamiseksi niin kannattaa laittaa hyvät ja huonot asiat punnitukseen.sitten vain katsot vaakaa...

puhukaa asiallisesti,hyvät ihmiset toisillenne.ei toinen voi lukea toisen ajatuksia.
kummallakin on vastuu.

Rajansa kaikella.Jokainen on vastuussa OMASTA ELÄMÄSTÄÄN ja TEHDYISTÄ VALINNOISTA,mutta myös kumppanin hyvinvoinnista.Olet pitkään jaksanut tukea vaimoasi,hienoa.Apua masennukseen on nykyään saatavilla runsain mitoin,joten vaimosi on nyt kannettava vastuuta itsestään ja haettava apua.Toki voit siinä auttaa.Kuulastaa epäreilulta suhteelta,ei kukaan jaksa loputtomiin,vie vain itseltä elämänhalun.Puhu tunteistasi avoimesti vaimolle ja kehoita hakeutumaan hoitoon.Masennus on vakava ja vaikea sairaus,mutta sitä ei saa käyttää tekosyynä elämästä pois heittäytymiseen.Tsemppiä.

Masennus on sairaus.Se voi johtua menneistä suruista,joita ei ole käsitellyt tai traumoista,joihin ei ole apua tarvittaessa saanut,nykyhetkestä,jossa ahdistusta asioista,joihin ei voi itse oikeasti vaikuttaa tai sitten ei ole voimia vaikuttaa.Masentunut on aloitekyvytön,vetäytyvä ja vastuutakin karttava ynnä paljon muuta.Yrittäkää saada apua,jota kyllä yhteiskunta nykyään tarjoaa ja katsokaa sitten vasta,miten asiat alkavat rullaamaan.Mutta loppujen lopuksi ihmisen on kuitenkin kannettava tässä elämässä itseään ja tehtävä valinnat omaa hyvinvointiaan silmäillen,joten aikansa sitten kutakin.

Kirjoitat että masennus johtuu jostakin, sekin jo sanoo ettei masennus ole itse aiheuttaja, vaan seuraus, eli oire jostakin. Siispä masennus ei ole sairaus. Kannattaa varoa vähän mitä kirjoittelee, sillä jos leimaat esimerkiksi masennuksen sairaudeksi, niin sehän tarkoittaisi että sen saa pois lääkkeillä. Mutta koska lääkkeillä peitellään vain oire, niin itse ongelma ei tule hoidettua, eli se mikä aiheutti masennuksen. Vastuuttomilla lauseilla voi luoda haittaa toisten elämään, kannattaa ottaa selvää asioista eikä vain uskoa kaikkea mitä sattuu lukemaan. "Yhteiskunta" on määritellyt masennuksen sairaudeksi, mutta johan jokainen joka osaa vähänkin ajatella itse ymmärtää että se ei ole sairaus. 200 vuotta sitten "yhteiskunta" olisi määritellyt masentuneen pirun riivamaksi, ja kaikki olisi uskonut sitäkin :)

Ihminen voi olla masentunut myös ilman mitään näkyvää syytä.Ilman,että on tapahtunut ikäviä asioita tai muuta.On sukuja,joissa tätä sairautta esiintyy paljon.Liittyy varmasti aivojen eri aineiden häiriöihin eli monesti ongelma korjattavissa eri lääkkeillä ja terapioilla.

Sulla taattu tieto asioista,olet aivan varmasti,100% oikeassa kaikessa ja vieläpä ymmärtäväinen ja sulla laajempi "todellisuus" taju!Wau,liikut ihan eri sfääreissä kuin moni ihan tavallinen maalaisjärkeä käyttävä kaduntallaaja..Itse asiassa sulla ei juurikaan taida olla käytännön kokemusta masennuksesta,eihän..:)?Ei ole ollut itselläsi,ei läheisilläsi ja silti paasaat kokemuksen syvällä rintaäänellä asioista,joista olet LUKENUT kirjoista..Kannattais olla tosi varovainen,mitä suustaan päästää!!

Kuulostaa siltä,että joudut kantamaan toisenkin aikuisen vastuulle kuuluvia asioita.Mä en kattos kyllä päivääkään miestä,joka joisi kerran kahdessa viikossa!Kannattaa myös miettiä onko sinussa myös vikaa.

heitähän h*ora hankeen. varmasti helpottaa. odottelet vain rauhassa niitä talven miinuskolkyt pakkasia ja sitten niskapersotteella ulos niin, että heilahtaa.

Ja oikea vastaus olisi:

Se nainen kaipaa rakkautta.

Suhteissa, kuten elämässä yleensäkin, ongelma on se että opimme jo lapsuudesta lähtien ajatuksia mm siitä minkälaisia meidän tulisi olla ja miten meidän tulisi käyttäytyä. Kopioimme siis roolin jota alamme esittämään. Mutta koska se on vain rooli, niin myös suhteista tulee teatteri, eli epäaito, siis valhe. Tavallisesti tämä tapaoppi on tapahtunut jo niin nuoresta lähtien ja niin kauan, että ihminen uskoo olevansa se henkilö, joksi hänet on kasvatettu. Parisuhteissa siis esitellään rakkautta, mutta se ei ole aitoa. Moni ihminen kokee tehneensä oikein, ja ihan aiheesta, sillä tapaopin mukaisesti he ehkä ovatkin tehneet oikein. Tästä johtuen syypään "täytyy" olla se toinen osapuoli, ja seurauksena on katkeruus häntä kohtaan.

Suhteet eivät ole ainoa asia mihin ulkoiset ajatukset vaikuttavat, sillä nämä ulkoiset ajatukset alkavat ohjaamaan myös elämän suuntaa, ja vähitellen oma tahto vajoaa tiedottomuuteen.

Kompastuin sattumalta kirjaan, jonka avulla sain selkeyttä mieleeni, ja ymmärsin miten, niin suhteissa kuin elämässäkin, opitut ajatukset vaikuttavat meihin. Olin itsekin eron jälkeen tuskissani ja katkera, mutta ymmäryksen kasvaessa myös tuska ja katkeruus hellittivät. Kirja kuvailee ajatusten ja mielen toiminnot todella tarkalla tavalla, ja antaa työkalut joiden avulla tulee tietoiseksi omasta itsestään, sekä omasta alkuperäisestä tahdostaan. Omalla kohdallani olen saanut aitoa toimivuutta elämääni. Se on kyllä vaatinut kovaa työtä itseni kanssa, mutta tuloksena on elämä jota tahdon. Kannattaa lukea! Kirjan nimi on Alkuajatus

Huh huh..tasan ei käy onnen lahjat..vaikuttaisi siltä että hopeat jakoon ja onnea etsimään muualta. Tuntuisi että polttoaine olisi palanut suhteessanne loppuun.
Sairastunut ihminen saa polttoaineensa terveestä jollei asiaa hoideta..psykiatria taitaisi olla ainoa lääke alkuun...

Mitäpä jos tekisit yhden kerran oikein hyvää ruokaa, toisit hänelle kimpun kukkia, sytyttäisit pöydälle kynttilän, avaisit viinipullon ja söisitte yhdessä romanttisesti ja joisitte yhdessä lasin viiniä. Kertoisit sitten miten tämä asia sinua vaivaa ja sanot että olet tullut pisteeseen jossa jonkun asian on muututtava ja että nyt puhutaan kaikki asiat. Kysy miksi hän toimii niinkuin toimii, mikä häntä piristäisi ja onko hän ehkä kyllästynyt avioliittoonne ja haluaa erota. Ellei hän keskustele, sovi asioista eikä mikään auta niin kysy suosuisiko hän lähtemään keskustelemaan avioliittoneuvojalle. Ellei hän suostu siihenkään, voit kertoa että et jaksa tälläistä elämää vaan haluat avioeron. Meillä on vain tämä yksi elämä ja se tulee elää niin, että voi hyvin. Avioliittoa ei voi eikä saa särkeä liian helposti, mutta säälistä ei saa yhdessä olla, pian olet muuten sinäkin katkera ihminen. Minä itse odotin 20 vuotta, että liittomme paranisi ja exäni lopettaisi juomisen, sitten eräänä päivänä sanoin että en jaksa enää, hän saa valita yritetäänkö pelastaa liitto ja tehdä yhdessä kaikkemme sen eteen vai erotaanko. Keskustelun päätteeksi erosimme. Nyt olen yksin, mutta onnellinen. Onnea elämääsi.

Helppoa...EROA SIITÄ. Sä olet jo antanut 10 vuotta elämästäsi. Mikään ei ole muuttunut, joten nyt voi helposti erota ja ajatella, että ainakin yritit.

vAI N IN