Miten tunnistaa Narsistin heti alussa?

Pikaisesti nyt vaan kirjoitan että tällaista tuli spontaanisti heti mieleen, että tosi monet ovat sanoneet, että heti alussa alkoi soida omassa päässä pienet hälytyskellot, että jokin tässä mättää vaikka kaikki olisi periaatteessa hyvin mutta eivät ole uskoneet omia tuntemuksiaan. Epämääräiset "pahan olon" tuntemukset hänen seurassaan vaikka ei mitään järjellistä syytä. Epäilykset joistain teoistaan mutta alkuun ei usko epäilyksiään periaatteella että "eihän kukaan nyt voisi niin tehdä". Sitten jos jää kiinni jostain vaikka valehtelustaan niin "ohittaa sen", valehtelee lisää ihan pokkana, ei osoita katumusta valehtelustaan, voi kyllä näytellä katuvaa mutta jos "tenttaa" esim. valehtelusta enemmmän niin suuttuu, syyttää teostaan jotain muuta jne. Haluaa sitouttaa toisen tosi nopeasti, kihlaus, avioliitto, lapsi, mutta ei kuitenkaan itse osoita suurtakaan sitoutumista, mm. katsoo oikeudekseen flirttailla muiden kanssa, ei näe siinä mitään "väärää" mutta vaatii toiselta uskollisuutta. Kertoo että entiset kumppaninsa ovat olleet petollisia, päästään vähän vinksahtaneita, jotenkin "viallisia" vaikka hän on itse tehnyt kaikkensa suhteen eteen.

Rakastui ja rakastutti itseensä nopeasti, käytti jo toisella viikolla tapaamisesta voimakkaita tunnepitoisia sanoja, rakastaa, olet kulta, olet kaunis jne..Mustasukkaisuutta ja omistamisenhalua, kontrollointia, runsaita puhelinsoittoja mielestäni liian paljon. Korosti, miten rehellinen ihminen hän on ja varsinkin hyväntahtoinen..

Kuitenkin tunsin itseni useimmiten satimessa olevaksi, jolla ei ole muuta roolia, kuin kuunnella valmista tarinaa ja mukautua siihen toisen elämään ja ehtoihin. Kummallisia riitoja, mustasukkaiseksi tekemistä, nöyryyttämistä julkisella paikalla tapahtui usein. Minulla oli aina paha mieli jostain. Jos jotain sovittiin, sopimukset muuttuivat tiuhaan tahtiin. Elämä hänen kanssaan oli on/off -suhde, kaaoksesta toiseen elämistä jne..

Allekirjoitan kaikki kommentit tähän asti. Miten sitä onkin voinut olla niin TYHMÄ?

Hirtehistä , mutta totta kun olin läpikäynyt pitkän ystävyyssuhteen pesunkestävän narsistin kanssa niin välirikkomme jälkeen meinasin mennä ojasta allikkoon eli rakastuin mieheen joa oli ilmeinen narsisti.
Olin käynyt kovan koulun henkisessä rusennuksessa ja jo alkuvaiheessa huomasin viheltää pelin poikki ennenkuin "rakkaussuhteemme" oli edes kunnolla alkanutkaan.
Aluksi oli kuin unelmaa liian hyvää ollakseen totts, mutta jo kuukauden tunnettuamme mies alkoi suunnitella yhteistä kesälomaa , hänen ehdoillaan.Puhui heti naimisiinmenosta ja yhteenmuutosta. Näin kun hän näytti aidon narsistin tunnusmerkit niin tosiaankin "pakenin paikalta".

Heti kättelyn jälkeen voi havaita imartelua, överiksi vedettyjä kohteliaisuuksia. Yletön hauskuus haiskahtaa. Kun narsu kertoo itsestään ja asioistaan, on se kaikki tavattoman upeaa. Hän maalailee itsestään kuvan pystyvänä, osaavana, kokeneena, paljon saavuttaneena. Tietysti narsisti myös inhimillistää itsensä. Hän voi tarinoida jostain vaillinaisuudestaan, surullisesta kokemuksesta, rankasta sairaudesta tai onnettomuudesta. Narsisti hurmaa vastapuolen usein saatuaan tämän kertomaan elämänsä arimmista ja vaikeimmista kokemuksista. Merkillisesti narsisti on joutunut kokemaan juuri näitä samoja asioita. Ainakin herkkä ihminen huomaa narsistista, että tämä on liian täydellinen ollakseen totta. Narsistin "herkkyys" on näyteltyä. Läpi tunkevat itsekkyys, tuomarointi ja halu kontrolloida kaikkea.

Kaikki edellä olevat kuvaukset olivat jo melkoisen selittäviä. Huomioni kiinnitti edellisen kirjoittajan 391 20:52 kommentti ja erityisesti tämä: "Yletön hauskuus haiskahtaa."

Pitää muistaa, että useimmiten NPH on jotain mielestään erityislaatuista ja hakee sen kautta reagointia tavalla tai toisella; negatiivista tai positiivista. Mm tuo yletön hauskuus saattaa mennä mauttomuuksiin asti. Alkuvaiheessa jokin tälläinen saattaa kiinnittää huomiosi.

Aivan alussa: sanoisin että omituinen, hämmentynyt olo. Hän on äärimmäisen valloittava persoona (hauska, karismaattinen, erikoislaatuinen jne). Irrallinen ja itse alkaa ikäänkuin liukua tästä maailmasta pois; menee toiseen maailmaan. Myöhemmin ihmettelee ristiriitaisuuksia, kronologinen kyky saapasjalalta puuttuu kun kertoo kokemuksiaan pidemmmältä ajalta; yleensä aina tiettyjä, samoja tarinoita jauhetaan uudestaan ja uudestaan suurina ihmeinä. Ei selittele asioitaan, tai liiankin höveli kertomaan sellaisesta, mikä ei olisi kovinkaan sopivaa. hänelle on sattunut tavallista enemmän poikkeuksellisia juttuja. Jokin ääriliike tai huomioita herättävä harraste kiinnostaa erityisesti. Tulevaisuuden upea, yhteinen maalailu puoleltaan alkaa hämmentävän nopeasti, ikäänkuin olisi jo sitä suunnitellut itsekseen useammat edelliset vuodet. Mahdollisesti: hän on poikkeuksellinen ja hakee itselleen aivan poikkeuksellista kumppania; hän "valitsee" tarjokkaista "parhaan vaihtoehdon". Tavallisuus ei häntä kiinnosta eikä laumasielut. Jos olet sellainen, hän etsii sinusta sellaisia piirteitä ettet ole tavallinen, vaan erityinen, ennenkuin sanktioin alkaa osoittamaan sen, että lopulta olitkin vain tavallinen.

Irrallisen olon lisääntyessä seuraa huono olo. Outoja, merkittäviä asioita alkaa tapahtua (poikkeuksellisia, epätavallisia). Ylläsi on näkymätön, hienosyinen kudelma, jonka läpi et näe, etkä kuule, tunnet jotain outoa, mutta et osaa selittää sitä milään sanoilla. Etkä kykene puhumaan tuntemuksistasi, olet sanaton.

Samanlaisia asioita kuin täälläkin.
Seuraavissa joitakin hänen sanomisiaan jo toisella kerralla kun olin hänen luonaan:
"En sitten ole mikään yhden illan juttu"
"Ei jooko mennä enää baariin"
"Meillä on sukumökki. Sinne mennään sitten kesällä."
"Mikä on parasta mitä sulle on koskaan käynyt? Sä olet mulle sitä.."

Ja sitten katseli netistä asuntoja. Ihan kuin olisi ollut meille hankkimassa rivarinpätkää.

Ja kun sitten viikon "seurustelun" jälkeen päätin, että tämän tyypin kanssa en elämääni jaa- oli kaikkea kummallista mustasukkaiseksi tekemistä ja tylyttämistä jo siinä ajassa- niin hän sitten sanoi, että säkin mut jätit..

Itse havaitsin tälläisiä piirteitä. Ei puhunut entisistä suhteistaan eikä menneisyydestään juuri mitään koskaan. Tuijotteli aina seurassani avoimesti muita naisia (siis hakemalla haki huomiota muilta naisilta) . Silmät jäivät mieleeni, ne olivat jotenkin pistävät ja niistä huokui tyhjyys. Salasi asioita, kiusaantui jos kysyi niistä jotakin tarkemmin. Ei pyytänyt koskaan anteeksi koska hänessä ei ollut mitään vikaa. Sai usein puheluita muilta naisilta. Oli jotenkin "hämärä" alusta asti.

Ei sitä mistään tiedä millainen ihminen on. Haastattelet exät ja tutut? Sitten olet kyllä itse pian vainoharhainen sekopää, mutta sitä se luottamisen vaikeus on ihmisten kanssa.

Me tapasimme eräässä koulutuksessa, ja minulla olisi ollut hyvinkin siinä aikaa miettiä miksi jähmetyin kyseisen ihmisen kassa kuin jänis autonvalohin, ja SILTI aloitin suhteen. Selitys: en edes tiennyt minkä kanssa olen tekemisissä, nyt tiedän.

Varoitusmerkkejä:
- ylimielinen olemus
- jos joku esitti hänelle pyynnön, sanoi aina EI erittäin kiukkuisesti, saattoi sitten tehdä mitä pyydettiin ja samalla piti pitkän luennon siitä miksi hän periaatteesta sanoi ei.
- huomasin heti että ei kestä lainkaan kritiikkiä
- kuvitteli kritiikiksi senkin mikä ei sitä ole
- suhtautui minuun kaverillisesti "me vastaan nämä muut"-asenteella
- ei välittänyt säännöistä, ei ottanut muita huomioon.
- väitteli mielellään, oikein innostui siitä
- tietty kapinallisuus välittyi

MIksi ihastuin? Kaikki edelliset ovat varmasti syynä siihenkin. Tulkitsin tuon kaiken kovan elämän aiheuttamiksi suojiksi ja kuvittelin että siellä alla on jotain hienoa. Että hän on "hiomaton timantti". Yeah right! Tunnistinko hänessä jotain samaa kuin itsessäni? Aivan varmasti.

Hän lähestyi minua hyvin voimakkaasti, ja rakkauden tunnustutkset alkoivat ensimmäisen viikon jälkeen. Samaan aikaan tuli lisää varoitusmerkkejä:

- sain yllätyslahjan ja olin todella iloinen. Hän piti huolen että ilo oli lyhytaikainen kehittämällä emotionaalisen draaman tikusta. Vieläkin kun katson tuota (minulle erittäin arvokasta) lahjaa muistan vain sen.
- mustasukkaisuus entisiä kohtaan. Siis sitä kohtaan että minulla on ollut elämässäni miehiä ennen häntä. Haloo! Olen 40-vuotias! Tuo alkoi heti ja loukkasi minua paljon, sillä hän käyttäytyi törkeästi.
- jatkuvia selittämättömiä mielialanvaihteluja ja kiukuttelua, syyksi paljastui AINA jokin minun sanomani tai tekemäni tai tekemättä jättämiseni. Jo parin viikon jälkeen aloin kävellä munankuorilla.
- ensimmäinen raivokohtaus tuli kuukauden päästä. Samalla opin että hän kyllä jaksaa vatvoa asioita vaikka vuorokauden, se on hänestä vallan virkistävää
- "gaslighting", mm. saattoi yhtäkkiä alkaa syyttää minua siitä että ajattelen hänestä jotain pahaa, jokin käytöksessäni muka viittasi siihen, minulla on epäilyttäviä tarkoitusperiä hänen suhteensa, kaikki minussa oli epäilyttävää. Viimeisen kerran kun puhuin hänen kanssaan sanoi "kyllä minä tiedän miten sinä puhut mulle ja KAIKILLE muillekkin ihmisille". Kyseisen kaltaiset lauseet ovat erittäin kieroa manipulointia, jota on vaikea vastustaa.

Mainittakoon vielä että hänellä oli riippuvuusongelma, joka oli hoidossa eikä vaikuttanut meidän suhteeseemme mitenkään. Hän hoiti sen puolen itsessään hyvin ja otti sen vakavasti. Mutta: yhdistän sen nyt silti siihen että hänellä oli selvästi persoonallisuushäiriö, kumpi oli ensin, riippuvuus vai häiriö, lienee turha miettiä. Ne liittyvät toisiinsa.

Yhden asian haluaisin tuoda esiin. Kokemuksen mukaan persoonallisuushäiriöiset, jotka ovat taipuvaisia hyväksikäyttämään muita, itse asiassa kertovat jo alkuvaiheessa sen. Ikävä kyllä terveen ihmisen aivot blokkaavat sanotun pois koska sitä ei voi käsittää. Kyseinen henkilö sanoi minulle: "mä olen sellanen että aina mietin että mitä mä mistäkin itse hyödyn". Myöhemmin hän selitteli sen "filosofiseksi pohdinnaksi". Ehe ehe. Älkää antako huijata itseänne.

Kun arvostelin hänelle hänen johtamansa yhdistyksen toimintatapoja, hän ei yrittänytkään perustella niitä, vaan alkoi sensijaan arvostella minua.

Kannattaa pitää järki päässä ja silmät auki ilmeisesti se on paras neuvo. Itse olen menettämässä lapsen huoltajuuden narsistille. Kun emme voi lapsen asioista sopia (=en suostu kaikkeen), on oikeuden mielestä kuulemma hyvin luultavaa, että yksinhuoltajuus annetaan äidille, vaikka olen yrittänyt asioita sovitella. Mitä tästä opin? Sovittelit asioita tai et, turpiin tulee ja kovaa.

Kiitos taeille tosi hyvistä kokemuksista, olen taas viisaampi :)...

Eri Nph:lla näyttää olevan aina sama toimintamalli, hämmästyttävää..

"Ollaan menty halpaan, niin miten välttää jatkossa vastaava?"

Ryhtymällä suhteeseen ihmisen kanssa, jota kohtaan ei tunne kovinkaan voimakkaita rakastumisen tai ihastumisenkaan tunteita. Nykytutkimuksen mukaan rakastuminen aiheuttaa niin voimakkaan kemiallisen myrskyn aivoissa, että ei siinä järki paljon päätä pakota, eikä varoituskellojen sointi kaikaa, vaikka olisi jo viides tapaus meneillään.

Eli virheistä ei voi oppia, kun kysymyksessä on rakastumisesta johtuva hullaantuminen? Enpä tiedä, luulisi kuitenkin jotain jäävän mieleen tai sitten ei narsistin kanssa koskaan ole suhteessa ollutkaan.

Ehkä on syytä erottaa rakkaus ja ihastus toisistaan, ihastus on täysin sokea ja erittäin vahva tunne joka menee ohi kuin ukkosmyrsky. Sen jälkeen ihmettelee, että mitä näki siinä johon ihastui. Nph ihminen voi ihastua mutta ei rakastua ja tästä johtuu hyvin ja lennokkaasti alkaneen suhteen nopea kylmeneminen ja meneminen miinukselle.

Rakkaus on pitkäjänteisempää ja kestää paremmin, mutta voi olla myös sokea toisen puutteille. Rakkaus saa kestämään paremmin toisen virheitä, jos esim seurustelun alussa morsian humalapäisään heittää lasillisen viiniä sulhon kasvoille, niin hän selittää sen hymysuin että ompa temperamenttinen tyttö. Mutta vuoden päästä kun arki on tullut vastaan, niin antaa mokomasta teosta kunnon korvapuustin :o!

Jos ihahtuksen kohde kohtelee ihastunutta kaltoin, voi ihastus tunne kokea haaksirikon kerralla..

aika klassinen tilanne itsellä lussa. Luulin vihdoin löytäneeni elämäni miehen 35 vuotiaana koska kolahti niin hänen sanansa olivat kuin saippuaoopperasta (ihme että olin niin typerä).
Hän palvoi minua ja puheli aina että hän on paras mies minulle ikinä eikä hän tule koskaan hyväksymään minulle ketään muuta. Sanoi vielä että voi sitä raukkaa joka yrittää hänen paikalleen jos jotain sattuisi.
Hän oli myös tosi marttyyri ja osasi kertoa elämästää kärsijänä, lapsesta saakka oli kuulemma kohdannut vaan vääryyttä ja kovaa elämää jolla hän selitti sen että oli erakkomainen. Ei kuulemma pitänyt ihmisistä (olin poikkeus) Justjoo. Ja minä luulin olevani jotain erikoista osasihan hän sepittää niin kermakakkumaisesti miten hän ei ole koskaan tuntenut niin kuin minut kohdatessaan. Yks hänen tyyppilauseitaan oli kun yritin eroa tehdä että jos hän jotain haluaa, hän sen myös saa hyvällä tai pahalla. Kaikki tuntemani ihmiset än haukkui ja yritti savustaa ulos elämästäni ja sotkea välini omiin ystäviini.
Lopulta sekosi täysin, sain kuulla olevani huora ja kaikille syttyvä sekä kaikki tutut mieheni kuulemma runkkasivat kuvillani ja minä kuulemma nautin siitä. Hän näki asioita niin sairaalla tavalla etten voinut uskoa sitä. Viimeisin oli että hän rupesi uhkailemaan tappamisellani ja väkivallalla ihan fyysisesti. Tämä tapahtui sitten aika nopeasti kun vaikeudet alkoivat noin vuoden jälkeen niin huomasin yhtäkkiä olevani kauheessa taistelutantereessa ja sain todellakin rutistaa kaikki voimat itsestäni oikeudessa johon jouduin turvautumaan. Pikkuhiljaa alkaa elämä olla rauhallista, koska hän ei saa lähestyä minua enää millään muotoa :)

"Hän palvoi minua ja puheli aina että hän on paras mies minulle ikinä eikä hän tule koskaan hyväksymään minulle ketään muuta. Sanoi vielä että voi sitä raukkaa joka yrittää hänen paikalleen jos jotain sattuisi."

Juu, tuota tarkoitin, ihastuu järjettömästi. Tavalliselle ihmisellä myös ihastus voi vaihtua rakkaudeksi ja pitemällä aikavälillä myös kiintymykseksi.
Mutta kun narsistilla menee ihastus ohi, niin ei ole mitään varsinaista tunnesidettä jäljellä. Koska narsistilla ei ole kykyä kokea empatiaa eikä rakkautta, ainoastaan palkitsemis - riippuvuus suhde jonka takia narsisti ei hevillä luovu saaliistaan.

Olin 12 v narsistin kanssa ja juuri olen eronnut. Mikä ihana helpotus! Näin jälkeenpäin ajateltuna ihan aluksi oli sellaista että mies ei ujostellut tai häpeillyt mitään, halusi ihailuani mutta ei milloinkaan kehunut minua tai koskenut ensin minuun. Kuulostaa ihan pikkujutuilta mutta nuo on ne mitä oli jo ihan heti alusta asti. Myöhemmin tietty sitten asiat paheni tosi paljon.

Hyvin tuttua, näin se muuten oli. Narsistini ei koskaan tosiaan kehunut minua eikä koskenut ensin minuun. Silloin sen sivuutti jotenkin, eikä sitä sen enempää miettinyt. Joskus siitä kyllä tuli paha olo. Kamalaa näin jälkeenpäin ajateltuna, ei normaalia.

Parisuhteesta narsistiin ei ole kokemusta joten ihastumisen punaiset lasit eivät olleet tiellä, eikä myöskään tapahtunut eristämistä muista ihmisistä. Toisaalta, tuttavuussuhteessa asioiden pimittäminen onnistuu pidempään kun yhteistä aikaa on lopulta aika vähän. Huomiota herättävä käytös, liioittelu ym. olivat minulle pitkään vain persoonallisia piirteitä mutta kun mukaan alkoi tulla valhtelua, hiukan kilisi. Sitten alkoi ihmetyttää ihmisen sopimattomuus ympäristöönsä. Miksi niin fiksu ja kyvykäs ihminen ei ole saanut elämässään mitään aikaiseksi? Mihin jäivät menestys ja saavutukset jotka olivat aina tulolaan? Miksi sivistynyt jä älykäs henkilö viihtyy kuitenkin lähinnä "junttien" seurassa vaikka antaa ymmärtää tuntevansa paljon menestyneitä ja merkittäviä henkilöitä?

Ajan kanssa paljastui narsistin todellisesta elämästä yhä enemmän ja tuo "antaa ymmärtää" alkoi puskea niin pahasti läpi että sitä ei voinut olla huomaamatta. "Annettiin ymmärtää" asioita jotka olivat suuresti ristiriidassa pikkuhiljaa paljastuvan todellisuuden kanssa. Kun alkoi miettiä narsistin tapaa puhua, lauseisiin sisällytettiin hyvin usein keskustelun kannalta epäolennaista lisäinfoa vaikutelmien luomiseksi, vihjailutarkoituksessa. Narsisti ei kerro että "eräs tuttava kertoi..." vaan "hyvä ystäväni herra x, joka on merkittävässä asemassa kertoi....".

Sanoisinkin että yksi tapa arvioida ihmistä on mitettiä kuinka hän esittää asiat. Mitä hän oikeastaan sanoillaan haluaa kertoa, sisältyykö lauseisiin enemmän merkitystä kuin äkkiseltään arvaisi tai olisi kulloisessakin kontekstissa tarpeen?

joo tuttua.
ukko kihlat ostaa lojautti tosi alussa juttua.
no eipä minun rahoja kulunut sormuksiin.hän ne makso.
suhteemme ei kestäny montaa kuukautta kun jätin sen lieron.
muuttaa ois pitäny äkkii yhteen ja laps tekasta.
ei ei ei.
mulla oli epävarma olo ja hälytyskellot soi päässä plus muutenki
järki pelas.
sainpahan silt kuitenki pari matkaa ja huonekaluja,uusia.
minulta ei kulunut häneen rahaa ollenkaan:D

paljon tuttuja asioita täällä...Se alku on jotenkin niin huumaavaa, tosin mulla jo varotusmerkit soivat heti alussa. En uskonut ja lopulta vuoden taoin päätä seinään. Minut nostettiin jalustalle. Kehuttiin, että sinut minä vain halusin. Todella vahvat sitotumisyritykset jo alkuun ja sitkeä pommittaminen. Alussa hänen oli vaikea tulla minun lähelle, se oli jotenkin outoa...Se sanoinkuvaamattoman outo ja paha olo, ilmeni etenkin sillon kun olin yksin. Hän sai minut jotenkin eristäytymään pikkuhiljaa ja olin onneton yksin. Hän soitteli useita kertoja päivässä, mikä oli enemmänkin kontrollointia. Sairasta oli se, että hän lähetti outoja kuvia itsestään ihan keskellä kirkasta päivää kun en ollut yhtään sillä tuulella?! mietinkin, että onko tämä tyypillistä narsisteille??Olen alusta asti ohittanut ihan älyttömästi outoja asioita.

Ensimmäiset riidat tulivat parin kuukauden jälkeen. Alettiin inttämään ja väittelemään. Kaikkien riitojen tavoite oli tehdä oloni epävarmaksi. Kaikki riidat puhkesivat ihan oudoista asioista, milloin mistäkin. Syy oli aina minusta lähtöisin ja asiat käännettiin ihan vituralleen. Mitään mahdollisuutta ei ollut toimia oikein. Hän pakeni töihin, harrastuksiin ja vanhempiensa luokse. Touhuaminen oli maanista.

Puhuminen tulevaisuudesta yhdessä, joka oli pelkkää puhetta. Puhuttiin kihloista, mutta uusi myrsky oli jo edessä. Yhteiset matkat peruuntuivat aina viime tingassa.

Hän kertoi itsestään kovin pintapuolisesti ja jotenkin hän oli rakentanut materialla ulkokuoren, mutta totuus oli muuta. Ei hän oikein saanut mitään aikaiseksi. Kollegat eivät oikein hänestä tykänneet. En yhtään ihmettele, kun jatkuvasti piti kilpailla kaikkien kanssa.

Narsisti kehuu sut maasta taivaaseen. Olet sielunkumppani jota hän on etsinyt koko elämänsä ja kaikki entiset kumppanit on hulluja ja jos on rikostaustaa tai tuomioita niin eksät on saanut puhuttua juristit ja muut häntä vastaan. Kertoo kuinka hän on tehnyt kaikkensa aina muiden eteen ja kuinka kamalalta hänestä on tuntunut ja nyt hän on niin onnellinen kun on tavannut oikean toisen puoliskonsa. Ja nämä asiat saattaa sanoa jo toisilla treffeillä niinkuin minun lapseni isä. Hänellä tuntuu olevan kova kiire heti saada täydellinen elämä kanssasi. Nopea yhteen muuttaminen kihlat lapsi avioliitto. Hän ostelee lahjoja, kukkia, vie ulos syömään, kuskaa jokapaikkaan, haluaa kulkea kiinni sinussa kokoajan. Kaikki tehdään yhdessä jopa kaupan porteista pitää mennä yhdessä käsikädessä ettei tuo huonoa onnea. Kehut mitä kuulet on jotain sellaista mitä et koskaan ennen ole kuullut. Tässä parhaimmat mitä muistan: "en voi nukkua kun haluan katsella sinua koko yön kun olet niin kaunis" "olet elämäni nainen" "olen niin rakastunut sinuun etten pysty tehdä muuta kuin olla kiinni sinussa ja katsella sinua" "sinulla on niin täydellinen vartalo" "kätesi ovat kauneimmat koskaan näkemäni"
Muistan kerran kysyneeni alkuvaiheessa eksältäni että ootko oikeesti tollanen vai esitätkö vaan. (Silloin nuorempana ja tyhmempänä en edes ollut lukenut narsisteista juurikaan) olin vain varma että olen löytänyt elämäni miehen.

Muistan kerran alkuvaiheessa yhteistä baariltaa kun sanoin kesken juomien että lähden hakemaan jo ruokaa etten jaksa olla ja kerroin mistä haen. Mies sitten ei kehdannut lähteä siitä kun kaverit ympärillä. Matkan aikana ruokapaikalle päätin että kierrän vähän ja katselen samalla kaupungin menoa kun ei ollut kiire mihinkään. Sitten olin saapumassa sivukautta kyseiselle ruokapaikalle ja nään kuinka kyseinen mies juoksee henki hieverillä tätä ruokapaikkaa kohden. Muistan vain kun mietin että onpa somaa että hän on noin mustasukkainen tässä alussa että ihan juosten piti tulla. Voi kuinka olisinkaan ymmärtänyt paremmin.

Narsisti tekee alussa aivan eriskummallisia tekoja vuoksesi mitkä saa sinut kuvittelemaan että olet oikeasti jotain todella tärkeää hänelle. Rakkauden osoitukset saattaa tulla alle viikon verran tapaamisesta ja kaikki on vain aivan täydellistä. Mutta se kaikki on pelkkää valhetta. Kaikki tulee muuttumaan ja et edes ymmärrä mitä tapahtuu ja hän saa sinut ajattelemaan että vika on sinussa. Kaikki riidat on vain sinun syytäsi. Hänen ei tarvitse tehdä eteesi mitään koska olet niin kamala. Hullu. Silti hän saa sinut uskomaan että rakastaa mutta sinun tarvitsee nyt muuttua. Ja hän kyllä tietää miten. Ja mikä tärkeintä muistaa narsisti ei ikinä pyydä anteeksi! Ja hänessä ei koskaan ole vikaa.

Pakene tai taistele on se vanha neuvo miten suhtautua narsistiin. Jos ja kun havaitsee kumppanissaan (tai henkilössä jonka kanssa on pakko olla tekemisissä) narsistisia piirteitä, niin voi ilmaista hänelle epäilevän huolensa käytöstavoista. Jos hän ei kritiikkiä kestä, niin ei sen väliä, parempi silloin erota. Myös itse on kestettävä aiheellista kritiikkiä.

Narsistin tunnista raivosta, katkera raivo, mikä ei ole koskaan ennakoitavissa.

Iltalehti, Ilta-Sanomat, Yle, Mtv3.

"Narsistin puhelahjat ovat mitä parhaimmat, niin osaa puhua itsensä vaikka mistä huonoista teoistaan selville vesille ja häntä uskoo melkeinpä kuka vain. " Tuossa lainaus tuolta ylempää ketjusta. Narsisti osaa valehdella niin älyttömiä valheita, jotta niitä ei voi uskoa valheiksi, ne ovat hänen totuutensa ja siksi niin uskottavia :-).
Miten tunnistaa narsistin heti alussa, ei häntä tunnista, hyvin harvoin suhteen alussa kukaan kantaa mukanaan psykologian kirjaa tai tieteellisiä tutkimuksia ihmisen persoonallisuuksista. Jälkeenpäin on helppo löytää ne kaikki merkit, mitä narskusta tiedetään. Omituisuuksia hänessä on paljon heti alusta alkaen, mutta niinhän aina uudessa ihmisessä on ja ne joko hyväksyy silloin ja jää ihmettelemään tai ottaa ja lähtee. Jos ei ole aiempaa kokemusta ko. persoonasta, silloin jää kiinni tuohon suhteeseen, koska narsisti osaa keinot kiinnittää ihmisen itseensä. Voin itse sanoa, että en tiennyt tuollaisia persoonia olevankaan, ennen kuin sellainen ilmestyi elämääni ja todellinen ihme hän on. Tosin verraten älykkäänä ihmisenä osasin heti lukea häntä ja epäilin narskuksi. Mutta, joka kerta kun olin varma ja tietoisuuteni kertoi minulle, että kyse on "pedosta" ja minun tulisi se ymmärtää ja häipyä, tilanteet normalisoituivat ja olin tosi vihainen itselleni, että olin edes epäillyt jotain. Kuten ylempänä kirjoitin, valheet olivat niin älyttömiä normaalille ihmiselle, että ne olivat uskottavia. "Valehtelen Sinulle päin naamaa ilmeenkään värähtämättä, etkä voi sille yhtään mitään. Itse asiassa ne eivät ole valheita. Ne ovat totuus, minun totuuteni. Ja Sinä uskot ne, koska ne eivät tunnu, eivätkä kuulosta valheilta, koska muussa tapauksessa kyseenalaistaisin järkesi."
Kyllä minä uskoin, vaikka kaikki totuus oli edessäni useita kertoja ja on vieläkin. Kymmenen vuoden vuoristoratasuhteen jälkeen hän edelleen uskottelee minulle asioita, mihinkään en saa suoraa vastausta. Nyt hän tietää, että minä tunnen hänet ja osaan lukea joka ikisen hänen liikkeensä ja edelleen hän pitää minua kiinni itsessään. Minussa ei ole vain vahvuutta repimään hänestä itseäni irti, vaikka suhteemme on jo ohi ja koskaan en ole hänelle ollut millään tavalla arvokas, tyhjä ihminen hän on. Kuitenkin vieläkin hetkittäin epäilen, josko hän ei kuitenkaan olisi narsisti :-), vaan edelleen syyt olisivatkin minussa itsessäni, mutta totuus on kuitenkin selkeästi edessäni jälleen.
Vaikka kuinka narsistin merkit luettelee ja varoittaa seuraavaa naisystävää, ei siitä ansasta selviä, jos ei itse siihen astu.