Mä olen pari vuotta taistellut bulimian kanssa ja vuosi sitten mä sairastuin masennukseen.
Musta tuntuu, että se vain pahenee kokoajan. Kamalinta tässä on se, kuinka mun mielialat heittelee ihan taivaista maan alle. Saatan olla iloinen ja lenkkeillä ja lähteä juhlimaan kavereiden kanssa. Seuraavana päivänä tuntuu että kuristun ja alan ahmia järettömät määrät ruokaa josta seuraa kauhea syyllisyy --> mieliala on AIVAN kamala. Silloin mä vaan makaan sängyssä verhot kiinni ja syön ahdistukseeni. Mä käyn joka viikko juttelemassa, mutta musta tuntuu, että se vaan lisää mun ahdistusta. Mä en tiedä mistä mä haluaisin puhua, on vaan ihan sanoinkuvaamatoman paska ja saamaton olo.
Mä olen miettinyt itsemurhaa usein, joka pelottaa mua.
Voiko tästä ansasta päästä pois?
Musta tuntuu, että se vain pahenee kokoajan. Kamalinta tässä on se, kuinka mun mielialat heittelee ihan taivaista maan alle. Saatan olla iloinen ja lenkkeillä ja lähteä juhlimaan kavereiden kanssa. Seuraavana päivänä tuntuu että kuristun ja alan ahmia järettömät määrät ruokaa josta seuraa kauhea syyllisyy --> mieliala on AIVAN kamala. Silloin mä vaan makaan sängyssä verhot kiinni ja syön ahdistukseeni. Mä käyn joka viikko juttelemassa, mutta musta tuntuu, että se vaan lisää mun ahdistusta. Mä en tiedä mistä mä haluaisin puhua, on vaan ihan sanoinkuvaamatoman paska ja saamaton olo.
Mä olen miettinyt itsemurhaa usein, joka pelottaa mua.
Voiko tästä ansasta päästä pois?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kenelle käyt juttelemassa? Jutustelut sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan kanssa on yleensä aika tyhjänpäiväisiä, jos ei ole näillä psykoterapeutin koulutusta. Joka tapauksessa, kun menet sinne seuraavan kerran, kerro että tapaamiset ahdistavat sinua ja että sinun on vaikea puhua. Mullakin oli alussa vaikeuksia käydä terapiassa ja ahdistus kasvoi aina kun terapiaaika lähestyi. En kehdannut sanoa terapeutille mitään, koska häpesin ja ajattelin olevani huono kun en osaa puhua mistään. Joku täällä rohkaisi mua ja lopulta kerroin kaiken. Terapeutti oli tosi tyytyväinen koska hänestä oli itsekin tuntunut siltä kuin hän ahdistelisi minua kysymyksillään. Sitten mentiin vähän aikaa rauhallisemmin ja nyt tuntuu että saan paljon enemmän terapiasta irti.
Tsemppiä!
Jep, miekin inhosin terapiaa alussa ja jätin koko kesän käymättä siellä. Nyt on kohta taas tulossa uus aika johon on pakko mennä ja ahistaa niin helvetisti. Inhoon sitä. Muutenki aika lailla samanlaisia ongelmia kun siulla, mut ei tästä nyt pääse pois muuten kun menemällä sinne terapiaan ja sanomalla kaiken. Että vituttaa ja ärsyttää olla siellä. Ehkä se sit auttaa.. oon niin tympääntynyt tähän ja niin oot varmasti sinäkin, ahdistuksen myöntäminen siellä terapiassa on askel eteenpäin varmasti.