Sakemanninarttu 10kk. Ei tottele, ei sitten millään. :( N. puolivuotiaaksi asti osasi upeasti käskyt: istu, tassu, paikka, irti ja tänne. Sitten alkoi murkkuikä, joka ei ole vieläkään ohi: ei milloinkaan, eikä missään, tottele mitään. Nuorempana otti itse katsekontaktia kuin kysyäkseen "äiti, mitä teen nyt?", mutta nykyään ei. On myös hiljattain ruvennut vetämään hihnassa (on kokeiltu ketjupannasta vedonestovaljaisiin, mikään ei pidättele) ihan mielettömästi. Olen yrittänyt opettaa että aina kun se alkaa vetämään, niin pysähdytään. Matka jatkuu kunnes tyttö katsoo minua silmiin ("joko jatketaan?"). Esim tänään kiersimme puolen kilometrin lenkin TUNNISSA. Koira ei enää edes yritä etsiä katsettani. Namupalat ei kiinnosta, keppi ei toimi (purrut jo pariin otteeseen vahingossa ranteestani kun kädestä yrittänyt keppiä kiskoa). Kun on kepin saanut suuhunsa niin ei irrota otettaan vaikka kuinka karjuisin "IRTI!!", ainoa keino on väkisin voimaa käyttäen vääntää sen leuat auki.
Olen siis menettänyt "otteeni" koiraan ihan totaalisesti. Aiempien koirieni kanssa (ei sakuja) ei ole koskaan näin vaikeaksi mennyt. Olenko jo menettänyt pelin totaalisesti? Mitä voin tehdä että saan koiran taas hallintaani? Onko kyseessä edelleen vain murkkuikää ja testailua???
Olen siis menettänyt "otteeni" koiraan ihan totaalisesti. Aiempien koirieni kanssa (ei sakuja) ei ole koskaan näin vaikeaksi mennyt. Olenko jo menettänyt pelin totaalisesti? Mitä voin tehdä että saan koiran taas hallintaani? Onko kyseessä edelleen vain murkkuikää ja testailua???
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jatkoa...
Esim koirapuistossa tai metsässä pysyy kyllä lähelläni (~10m). Jos vieras koira käy liian rajuun leikkiin (tai juoksee persiissä kiinni josta typykkä ei tykkää yhtään) niin juoksee ympärilläni (pitäisikö tämä tulkita että koira yrittää hakea selkäni takaa turvaa? Tai jos istun penkillä niin se yrittää hypätä syliini. Pitäisikö minun tässä vaiheessa mennä väliin niin että estän vieraan koiran lähestymisen tyttööni vai rauhoitella tylleröistä vai ignoorata tilanne?
Tyttö ei ole koskaan käyttäytynyt aggressiivisesti. Ainoastaan jos jätkät liian tiiviisti persuksia lähentelee niin aikansa vinkuu ja juoksee karkuun, jos ei jätkä usko niin saattaa tehdä "äkkihyökkäyksen" eli hampaat irvessä haukahtaen juosta pari metriä uroksen suuntaan. Muuten viilipytty toisia koiria/ihmisiä kohtaan. Pitäisikö minun tässäkin vaiheessa mennä väliin, kun vieras koira yrittää astua (tiedän ettei tyttö tykkää)?
Kuinka saisin koirani siis ymmärtämään että minä olen pomo, ja tilanteen kuin tilanteen herra? Kun sitä en mitä ilmeisemmin enää ole...
Ei kannata luovuttaa, koira on vielä nuori. Periksi ei saisi antaa, jotta koulutus johonkin voi johtaa. Kannattaa aloittaa "uudelleen harjoittelu" rauhallisesti, yksinkertaisista asioista, kuten peruskäskyistä. Toista harjoitetta, kunnes koira tehtävän suorittaa oikein. Älä lannistu! :)
Eli esim kepinheitto metsässä/koirapuistossa... Tämänpäiväinen episodi: koira haukkuu ja ulisee keppi jaloissaan n. 10m päässä minusta (käskyttää heittämään keppiä). jatkoin matkaa eteenpäin välittämättä koirasta, koira tuli perässä. Sitten vaivihkaa suuntasin kepin luo ja kun yritin nostaa sitä, koira yritti heti tarrata siihen kiinni. astuin kepin päälle seisomaan ja koira "kaivoi" keppiä ja ulisi innosta. käskin: "istu": ei kuullutkaan, jatkoi touhuaan. toistin "istu", sama jatku ties kuinka monta kertaa. lopulta kun koira istui, astuin pois kepin päältä ja kumarruin nostamaan sitä - ja taas se hyökkäsi sen kimppuun. :/ astuin takaisin kepin päälle ja taas toistui *"istu"-koira kaivelee-"ISTU!"-koira jatkaa kaivelua-"ISTU!!"-koira edelleen ignooraa -episodi*. En kelloa katsonut, mutta arviolta 30min (tuntui ikuisuudelta) sitä touhua jatkui, kunnes kyllästyin ja jatkoin matkaa. koirakin jätti kepin rauhaan ja jatkoi matkaa.
Turhauttaa tosiaan MIELETTÖMÄSTI, koska tätä on kestänyt jo n. 4kk, ja päivittäin ulkoillaan paljon.. -.- Kaikki apu on tervetullutta!
ja kyseessä ei voi olla etteikö se _osaisi_ käskyjä! Ensimmäiset 6kk päivittäin kepinheitto sujui niin, että koira istuu käskystä, minä nostan kepin, minä heitän kepin ja koira lähtee perään kun annan luvan. Vai onko se tosiaankin vain unohtanut??
hei.asutko missäpäin? minulla on kokemusta ja taitoa just tälläsistä koirista.jos oikeesti tarvvit apua,laita mulle vaikka sähköp.osoite. tiedän miten koirasi hoidetaan ilman että joudut luopumaan siitä. terv. anne
niin tarvitset oikeasti apua,ja nyt unohda keppi heti pois..!ota minuun yhetys jos haluat vielä.
Oletko opettenut koirallesi käskyn EI ?? Jos et halua jotain sen tekevän opeta sille käsky EI,harjoittele niin kauan että toimii..
Tuo IRTI käsky myös,tehkää sitä vaikka sisällä jollain lelulla tai pallolla, nuo kaksi käskyä pitää saada toimiin.. Tuo on paha kun se kädestä tempaisee kepin..
Meidän poitsu ei koskaan saa ottaa kädestä esinettä,ilman lupaa, ei edes leikkiessä. Harjoittele vaikka taluttimen kanssa (koira kiinni) ,että keppiä ei oteta ennen kuin sinä annat siihen luvan..
Älä anna periksi,sitkeästi vaan,kyllä se tytsy oppii jossain vaiheessa ja hokasee
mitä siltä vaaditaan ;-))
Mielenkiintoinen/haastava tapaus.. =)
Kannattais mennä paikalliseen koulutus porukkaan opettelee perusasioita, kuulostaa sen verran hyvälle koiralle et tikkaa omille käsille taitamattomalla ajastaan:))
Oispa kiva tietää mistä vanhemmista neiti on...
Ensinnäkin sanot koiralle kerran "istu". Jos se ei istu, se ei saa palkkiota. Jos se istuu se saa palkkion. Keppikohdassa olisit voinut tallata keppiä, jotta se ei saa sitä ja sitten siirtynyt itse koiran ja kepin väliin. Body block on ehkä tehokkain väline, kun koiraa estetään ottamasta jotakin... Eihän se kaivamista itsellään lopeta tuossa mielentilassa. Kaivaminen oli koiralle itsepalkitsevaa toimintaa, eli se sai palkkita koko tuon episodin ajan. Ei se ihme, ettei koira istunut, kun sillä oli koko ajan niiiiiin kivaa! ;)
Helpota hommaa. Älä vaadi koiralta nyt paljoa. Pyydä koiralta juuri sen verran kuin se osaa. Ajattele, että se on jälleen pentu, joka ei osaa ainoatakaan sanaa. Pyydä istumaan ja palkkaa heti, kun pylly osuu maahan. Palkkaa heti, kun lenkillä vilkaiseekin sua. Aloita aivan alusta.
Murrosiässä koira "taantuu" noin tottelevaisuusmielessä. Muista, että se on ohimenevää. Nartuilla se tasaantunee nopeammin kuin uroksilla. Ensimmäisen juoksun jälkeen normaalisti helpottaa. Viimeistään vuoden iän jälkeen sulla on aivan eri koira kuin nyt ;) Eli anna aikaa. Kannattaa panostaa nyt erityisesti suhteeseen koiran kanssa. Jättäkää eteneminen tokossa tai mitä sitten teettekin, toissijaiseksi. Kyllä se ehtii muutaman kuukauden odottaa.
Leikkikää! Jos koira ei anna lelua helposti, opeta sille kahden lelun leikki. Se on koulukentällä myöhemminkin aika arvokas motivaattori ;) Esim kaksi tennispalloa. Heität yhden, koira tuo sen lähellesi ja heität heti seuraavan ja voit nostaa ensimmäisen käteesi odottamaan, että koira tuo toisen pallon. Eräänlainen ikiliikkuja. Myöhemmin koira tuo mieluusti yhtäkin palloa sinulle heitettäväksi. Välillä voit pysäyttää ja pyytää vaikka istumaan ennen kuin heität palloa. Pidä temput leikkiessä niin helppoina, että koira onnistuu varmasti. Ja muista, että pyydät toimintoa vain kerran! Koiran pitää istua käskyllä "istu", ei "istu-istu-istu-istu" -käskyllä. Jos koira ei heti istu, se ei saa palkkiota = palloa. Käänny pois koirasta, piilota pallo, odota 10s (sekin jo riittää), ota koira uudelleen kontaktiin, pyydä istumaan. Jos ei istu, ei palkkiota.
Kokeile kuonopantaa vetämiseen. Yleensä toimii. Siitä ei sitten saa kiskaista, jos koira vetää. Voi sattua niskaan pahasti.
Jos haluat koiran suusta jotakin, esim kepin, älä tee siitä vetoleikkiä. Keppi ja sinä menette passiiviseksi. Pysy rauhallisena, älä karju. Siitä ei ole mitään hyötyä. Pidä kepistä kiinni, pidä sitä lähellä vartaloa jolloin ote ei lipeä. Laita toinen käsi leuan alle ja sano "irti". Ole rauhallinen. Odota passiivisena. Koira irrottaa. Kehu valtavasti =) ja heitä keppi.
Opeta koiralle oma sana siihen, että se käy kädessäsi olevaan leluun kiinni. Käsky voi olla ota, kiinni, tässä, täs, tseh, tsäh, kii, mikä tahansa jonka voit sanoa kovaa ja korkeelta :D Myöhemmin, jos mikään muu ei auta, voit huutaa tämän merkkisanan koiralle ja saat sen ottamaan kontaktin. Sana tarkoittaa lelua ja upeaa leikkihetkeä sun kanssa, se on jotain aaaaivan vastustamatonta. Lelun pitää olla saatavilla AINA kun käytät sanaa. Sitten voit heilutella riepua sen naaman edessä ja nostattaa virettä, sanot innoissasi kiinni-käskyn ja siitä alkaa leikki jeejee! Sitten taas Irti ja uudestaan. Luoksetuloonkin saa aikalailla vauhtia tämän kanssa ;)
Kaikenkaikkiaan pysy itse aina rauhallisena. Anna toisen olla teinix sopivassa määrin. Älä palkkaa huomaamattasikaan (riehumalla tai antamalla riehua) huonoa käytöstä. Koita ottaa asiat huumorilla, älä niin raskaasti. Kuulostaa, että teillä menee kuitenkin kohtuullisen hyvin, kun koira ei ole aggressiivinen tms hälyyttävää. Koirapuistossa voit estää muita koiria häitsemästä narttuasi liikaa, mutta anna sen selvitä tietystä määrästä itse. Itsenäinen koira on omistajan kannalta mukava. Pidä se kuitenkin kohtuuden rajoissa ja puutu peliin, jos siltä näyttää.
Eli siis joo. :)
Tylleröstä olisi mitä mahtavimmaksi käyttökoiraksi tokoon tai agilityyn. Alunperin tuli kotikoiraksi, ja lahjakkuutensa ilmettyä olen alkanut harkita agility- ja varsinkin tokokursseja. ;) Tosiaan tyttö on vasta 10kk ikäinen, eikä perustottelevaisuus tällähetkellä hallussa muualla kuin kotona ruokakupin äärellä, niin en ole vielä lähtenyt niihin leikkeihin mukaan.. Tyttö on oikeastaan monirotuinen (emä saku, isä saku valk.pk), mutta erehdyttävän paljon sakua muistuttava varsinkin ulkonäöltään. Koirassa siis ei ole mitään vikaa, vaan minussa, kun en saa koiralle kieltäni selväksi!!
Ainoa asia joka on pysynyt selvänä on ruokinta - kun otan kupin käteen, koira istuu, asetan kupin lattialle ja koira katsoo silmiin ja odottaa lupaa. Eripituisia aikoja aina "odotutan", joskus 10s riittää, toisinaan 20s, joskus parikin minuuttia saa kärvistellä ennen lupaa. Vasta luvan saatua voi syödä. Tässä ei ole ollut ongelmia missään vaiheessa.
Sanan "EI!" tyttö osaa jos sitä huvittaa. Kotona toimii oikein hyvin, ulkona ei sitten niinkään. Samoin sanan "irti" kanssa... Kotona jos käppäilee häntä pystyssä villasukka suussa tuomaan eteeni "saalistaan" näytille, niin kun sanon "irti", putoaa sukka heti suusta. Saa kehuja. Kotona tosiaan toimii paremmin käskyt... Mutta kun niin kauhean vähän kotona loppujen lopuksi yhdessä ollaan (olen 5krt/vk n. 9h poissa), kun vapaa-aikamme kulutetaan ulkona. Kaupungissa asutaan.
Liekö sitten ongelmana se että liian vähän KAIKESTA HUOLIMATTA tullut ulkona opetettua sitä? Kun se on tosiaan energialtaan pientä kylää vastaava otus, niin ei yksinkertaisesti vaan malta? Ja ilmeisesti olen vääriä signaaleja sille antanut, kun oppinut huonoille tavoille... Kovasti työtähän tyttö vaatii, varsinkin kun 30kg massaa vastaan ei ole yhtä helppoa ku muutaman kilon painavan pennun kanssa... Eli tosiaan otan kaiken avun vastaan, että päästään sitten jonain päivänä oikein kunnolla harjottamaan tytön käyttölahjoja! :)
Nimenomaan liian vähän on harjoiteltu ulkona. Siitä ongelmasi johtuu. Eli vaikka koira osaisi kaiken täydellisesti sisällä, se ei tarkoita sitä, että osaa samat asiat ulkona. Harjoittelu pitää aloittaa alusta aina kun siirrytään uuteen ympäristöön tai lisätään häiriötekijöitä. Eli ensin harjoittelette ulkona tutussa paikassa ilman häiriöitä ja kun alkaa sujua, voi pikkuhiljaa siirtyä häiriöllisempään ympäristöön. En muista kenen periaate oli se, että koira osaa käskyn vasta kun se toimii 20 erilaisessa ympäristössä 20 erilaisen häiriön läsnäollessa.
se ei ole TYTTÖ!! vaan koira oi jumala.tolla just teet selväksi että koiraha teillä päättää kaikesta. älä ota koiraa.laita pois se! anna jollekin joka osaa koira hommat ilman "tyttö" paskaa! koira on koira!
Koirassa ei mitään vikaa, paha uhmaikä ja pitää vaan olla tosi tiukka... asiaa ei helpota se että siinä on "valkkua" seassa, on nimittäin paljon kovapäisempiä kun sakemannit... koira tekee juuri sen minkä sen annat tehdä ja nyt on korkea aika ottaa luulot pois... nartut monesti paljon määräilempiä kun urokset.... ja koirapuistoon ehdottomasti luomaan kontakteja, koska narttu komentaa aina urosta ja pentuja... koulutus olis myös hyvä, jos oman lajin löydät! ONNEA JA PITKÄÄ PINNAA!!!
Suosittelen, että menette sinne tokoon ja agilityyn nyt heti. Siellä koira saa hyvän kanavan, jonne purkaa energiansa plus se rakentaa teidän yhteistyötä ja suhdetta paremmaksi. Agilitya voi harrastaa ihan mainiosti, kunhan pitää hypyt matalana, jottei kontit hajoo.
Voin kertoa, mistä minä aloitin oman pentuni kanssa siinä 4kk ikäsenä. Mentiin pentukouluun. Hihnan päässä kiskoi jo aika iso pentu, kuten tiedät. Aluksi sain tunnin aikana siihen kontaktin vain muutamia kertoja, muuten se oli kiskomista muita koiria kohti. Muutaman kerran päästä sillä meni puolen tuntia rempomiseen, kunnes jaksoi hetken katsoa muakin. Aika lyheni jonkun ajan päästä varttiin, 10 min, lyheni ja lyheni, kunnes aloin saada kontaktia heti kentälle mentyä. Tottahan se oli rempomista aina kontaktien väleissä, mutta pikku hiljaa aloin saada koiran tekemään juttuja myös mun kanssa, lyhkäsiä hetkiä kerrallaan. Pinna siinä meinas palaa monta kertaa, mutta se kannatti.
Nyt ikää tolla on 1,5 vee, eikä ongelmia kentällä ole verraten nimeksikään. Edelleen karkaa agilityssa toisinaan vieraan koiran tykö, mutta tosi vähän. Mielellään tekee töitä mun kanssa.
Eli mene ihmeessä heti sinne kentälle, jos et itse koulutukseen osallistu niin mene sinne harjottelemaan kontaktia. Pidä se simppelinä! Häiriön ollessa suuren suuri, pitää odottaa kärsivällisesti ja palkata, jos koira vilkaisee sua edes sivusilmällä ;) Siitä se lähtee, usko pois. Sekin auttaa, kun aika ajoin käyt kentällä ihan vaan ja ainoostaan leikkimässä koiran kanssa. Silloinhan se tekee hommia sun kanssa ;)
Voit kouluttaa koiraa joka ikisellä lenkillä, jolle lähdet. Eli ulkona! Namipussi mukaan ;) Palkkaa kaikki, mitä koira tekee mielestäsi hyvin. Kun se kävelee remmissä hetkenkin hienosti, palkka. Kun se vilkaisee sinuun, palkka. Kun se ohittaa ihmisen hienosti, palkka. Kun ohittaa pyöräilijän, palkka. Kun istuu odottamaan, että pääsee ulos, palkka (tässä ulospääsy on palkka tietty jo itsessään...).
Onnittelut!
Sinulla on hieno koira. Aluksi ajattelin kun luin kertomaasi:" Pitäisikö käyttää lekurilla ettei joku vaivaa?" Ehkä?
Palkkaaminen on ykkönen. Sinun täytyy myös antaa turvaa koiralle jos koira pelkää jotain. Kohta se turvaa sinua jos sinä pelkäät. Yhdessä kuljetaan ja hyvä tulee!!
Onnea!
EI-käskyn käyttöön. Se on aika huono käsky loppujen lopuksi. Jos kaikki on eieieieieieieieieieieiieieieieieiieieeeei niin eihän koira sellaista jaksa kuunnella... Olen omalleni opettanut jokaiselle kiellettävälle asialle oman sanan, jotka ovat jätä, alas, lopeta/nyt loppu. "Ei" tarkoittaa mulla lopeta nyt kaikki mitä teet, älä edes hengitä! Suurimmassa osassa tapauksia saan käyttää sanaa jätä, joka tarkoittaa koiralle, että ookoo saan mennä tästä, mutten saa ottaa tuota. Suurimmassa osassa tapauksia kielto myös tehoaa, kunhan sen huomaa tehdä ajoissa.
En myöskään käytä ristiriitaisia käskyjä, kuten "ei mene" tai "ei hypi", koska käytän käskyjä mene ja hypi. En käytä sanoja ei ota, vaan odota. Odottaminen tarkoittaa paljon muutakin kuin vain namin ottamislupaa odottamista. Odota tarkoittaa kaikkea odottamista. Odota, saat kohta uuden käskyn.
Jokaisella on tyylinsä käskyjen kanssa ja toisenlainen käsky ei ole sen huonompi kuin toinenkaan..
Meillä EI käsky tarkoittaa että sitä asiaa ei tehdä, tai se lopetetaan heti alkuunsa.
Meidän koira kuitenkin SAA EI käskyn aikana hengittää ;D
Jokaisella on tapansa ja on hienoa, miten eri tavalla koirat ja kouluttajat löytävät yhteisen tiensä. Ap:lla ei "EI" käsky selkeästikään ole hallussa, joten hänelle etsitään tässä ratkaisuja ja vaihtoehtoja, joita voisi kokeilla.
Käskysanan voi valita mielivaltaisesti, kunhan on johdonmukainen. Kukka voi tarkoittaa istumista, Penkki paikallaan oloa jne ja tämä toimii, jos vain itse muistaa mitä mikäkin tarkoittaa.
Kiitos kaikille asiallisista vastuaksista! :)
Osaatteko suositella jotain meille sopivaa agility- ja/tai tokokurssia Helsingistä tai lähiympäristöstä? Olen tosiaan ihan uusi sillä saralla. Motivaatiota löytyy ja hyvä koira hihnan päässä...
Kaikki alkeiskurssit.. tai vaikka arkitottelevaisuuskurssikin. Seurojen kurssit järjestetään yleensä niin, että alkeiskurssilta voi edetä seuraavalle kurssille jolloin kehittyminen on jatkuvaa. Teidän tilanteessa kaikki ohjattu puuhastelu on hyödyksi!
Nimim. oman teinin kanssa ryhmätottikseen lähtevä