Mulla on ongelma. Mietin jatkuvasti, et onko normaalia olla melkein kaikki vapaa-ajat yksin? Luen kirjoja, kattelen leffoja, dataan, kuuntelen musaa, kirjottelen. Itselleni se ei ole oikeastaan ongelma muuten, paitsi mietin usein, että onko se normaalia tai tervettä? Pitäisikö nähdä enemmän kavereita tai hankkia lisää harrastuksia? Toisinaan kaipaan kyllä enemmän kavereitakin, mutta eniten mietityttää tämän yksinäisyyden normaalius.. Typerä kysymys ehkä, mutta kaipaan nyt muiden näkemystä, olen tätä jo liian kaun pyöritellyt päässäni. Joten olkaa kilttejä ja kertokaa mielipiteenne. :)
vapaa-aikani
mies_kakskolmevee
588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin, mikä on normaalia ja mikä ei...
Tartteeko sitä miettiä jos viihdyt muuten omassa tilanteessasi....?
No, mun mielestä on normaalia että on ihmissuhteita.
Ois outoo jos ois aina ihan yksin.
Sä varmaan oot kuitenkin töissä tekemisissä muitten ihmisten kans?
Mun mielestä ois myös huolestuttavaa jos uppoaisi johonkin
tietokonemaailmaan, mutta sulla ei taida olla siitäkään kysymys.
:-)
Ainakin se on hyvin yleistä.
nojaa.. kukas sen määrittelee mikä on normaalia ja mikä ei. Kannataa tosin ottaa huomioon, että mitä kauemman viettää erakon elämää, sitä vaikeampi siitä on päästä irti sitten kun alkaa kyllästyttämään. Jos siis jotain kavereita löytyy, niin kannattaa ehdottomasti yrittää pysyä väleissä, vaikka ei se aina niin helpolta tuntuisikaan.
Oman kokemukseni pohjalta sanon että kannattaa tehdä jotain hyvissä ajoin. Olen itse ollut melko erakkoluonne jo nuorena eikä se silloin haitannut, koulussa näki ystäviä "pakon edessä" ja tuli suunniteltua yhteisiä juttuja jonkin verran eli oli sellaista sosiaalista elämää. Pikkuhiljaa kun koulut loppuivat ja porukka hajosi niin sitä huomasi että tämä erakkoluonne alkaa huonontamaan elämänlaatua ja nyt ollaan jo siinä pisteessä että vaikka töitä on eli laskut saa maksettua ja muuten elettyä OK elintasolla niin kavereita ei enää ole ympärillä, sellaistakin olen joskus kuullut selän takana puhuttavan ettei minua viitsitty edes kysyä mihinkään koska olin niin useasti kieltäytynyt, toinen kaveri tokaisi kerran ääneen kun ei oltu pitkään aikaan nähty että oli jo yhdessä välissä unohtanut koko olemassaoloni.
Ihmiset ovat erilaisia mutta suosittelen että koetat pitää yllä sosiaalisia suhteita niin kauan kuin niitä on edes jossain määrin.
ei tunnu ahdistavalta, vaan viihdyt hyvin itseksesi, niin miksi sille toisten oikeutusta tarvisi hakea :) Jokainen meistä tallaa tällä pallolla tavallaan, ja tärkeintä on se, ettei tunne ainakaan jatkuvaa epätoivoa olotilastaan. Muu maailma voi odottaa mitä odottaa, mutta toisten odotusten mukaan juokseminen - asiassa kuin asiassa - alkaa varmasti tuntua pahalta jossain vaiheessa, jos moiset tavoitteet eivät ole niitä omia ja itselle merkityksellisiä.
Itselläni on aika lailla sinunlaisesi miesystävä - ja aikoinaan yritinkin patistaa häntä enemmän ihmisten pariin, koska ajattelin itsekseen "mörköilyn" olevan jotenkin pahasta hänelle. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että koska hän ei koe asiaa ongelmaksi, niin ei siitä sellaista tarvitse minunkaan tehdä.