en tiedä enää että mikä teen...en jaksa tehdä yhtään kun nukkua mutta kumminkaan unta ei oikein tule, ahdistaa mennä ulos etten saa henkeä ja tuntuu kuin kaikki olisivat mua vastaan tai ainakin puhuisivat musta pahasti..tekis mieli itkeä mutta en enää pysty.
tänäänki oli todella paha päivä ja katoin varmaan pari tuntia kaikkia lääkkeitäni että ottaisin ne viinan kanssa mutta en sitten tehnytkään..säälittvä pelkuri kun´olen mutta otin kyllä jonkin verran unilääkettä että sain nukuttua:(
mulla on jos vuoden mennyt huonommin, jäin koulusta ja töistä pois kun en jaksanut käydä, kaverit soitteli jonkun aikaa mutta en vain jaksanut nousta vastaamaan niin nekin lopetti ja jos olin niin ahdisti aivan valtavasti ja oli lähdettävä pois, poikaystäväkin jätti aikoja sitten..yksin olen,minkä ansaitsekin.
terapiassa yritin käydä mutta en saanut mitään kerrottua ja terapeutti oli aivan kamala niin sekin lopettin
en tiedä enää mitään ja mitä teen,kun kaikki päivät yhtä pahoja kuin ennenkin, mikään en muutu!
tänäänki oli todella paha päivä ja katoin varmaan pari tuntia kaikkia lääkkeitäni että ottaisin ne viinan kanssa mutta en sitten tehnytkään..säälittvä pelkuri kun´olen mutta otin kyllä jonkin verran unilääkettä että sain nukuttua:(
mulla on jos vuoden mennyt huonommin, jäin koulusta ja töistä pois kun en jaksanut käydä, kaverit soitteli jonkun aikaa mutta en vain jaksanut nousta vastaamaan niin nekin lopetti ja jos olin niin ahdisti aivan valtavasti ja oli lähdettävä pois, poikaystäväkin jätti aikoja sitten..yksin olen,minkä ansaitsekin.
terapiassa yritin käydä mutta en saanut mitään kerrottua ja terapeutti oli aivan kamala niin sekin lopettin
en tiedä enää mitään ja mitä teen,kun kaikki päivät yhtä pahoja kuin ennenkin, mikään en muutu!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oletko siis käynyt lääkärillä/psykiatrilla? Eikö ole määrännyt mitään lääkkeitä ahdistukseesi/masennukseesi? Terapiassakin on hankala käydä sillon kuin ahdistus on niin kova ettei pysty muuhun keskittymään kuin omaan pahaan oloonsa. Silloin jäsentyneempi keskustelu on paljon hankalampaa ja kaikki muu peittyy suunnattoman pahan olon alle. Entä terapeutin vaihto?
Kukaan ei ansaitse tuollaista oloa mikä vaikuttaa niin vahvasti omaan toiminta kykyyn ja aiheuttaa niin paljon epäinhimillistä kärsimystä. Lääkkeistäkin voisi varmasti olla hyötyä. Ja aina jos käy edes mielessä että tekee itselleen jotain olisi siitä kannattava mainita lääkärille jotta tämä varmasti tajuaisi pahan olosi.
Kaikki kyllä järjestyy varmasti ajallaan mutta se vaatii omaa tahtoa olla luovuttamatta sekä hoitosuhteita missä vallitsee molemminpuoleinen ymmärrys. Kun saat ahdistustasi vähän edes kuriin jaksat taas alkaa keskittymään muuhunkin elämään, ystävien näkemiseen, ulkoiluun yms. mitkä ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä. Jos ei lääkkeitä halua kokeilla voi myös yrittää luontaistuotteilla parantaa oloaan mistä osa on hyötynytkin paljon. Tulosten huomaaminen on vain hitaampaa kuin ehkä lääkkeillä joten sekin vaatii kärsivällisyyttä.
Toivottavasti tekstistäni oli edes jotain hyötyä.