synnytys pelkoa......

Terve !
Niin kuule pelkäsin minäkin. Ja luin kaikki mahdolliset kirjat ja lehdet missä vähänkin vaan kerrottiin synnytyksestä. Ukko meinas hikeentyä kun en osannu muusta puhuakkaan.
Tosiasiassa homma meni sitten niin, että sattuhan se ja aika paljon sattukin, mutta sen tajus jotenkin vasta sitten kun kaikki oli jo ohi. Sen kivun ja kaiken vaan ottaa jotenkin eri tavalla sitten kun on keskellä sitä kaikkea.
epiduraali on jonkun enkelin keksimä juttu.Pyydä sitä. Niin tehokas homma, että siinä pystyy vaikka tirsat ottamaan. Kokeilin myös niitä aquarakkuloita, mutta niitä en kyllä osaa kellekään suositella. Niiden laittaminen sattu ihan hitosti ja apu oli olematon. Tai auttohan se kun siitä pistokivusta pääsi.
Sulla menee kaikki varmasti ihan hyvin. Kaikki varmasti jännittävät ja pelkäävät synnytystä etukäteen - onhan se aina hyppy tuntemattomaan.
Toisella kertaa sitä ottaa jo vähän rennommin koska paremmin tietää mitä on tulossa.
nauti nyt tästä kesästä ja ota löysin rantein.

Varmaan tuntuu ihan hullulta, jos sanon että rauhoitu. Ei se oikeasti niin kauheata ole. Maailman naiset on kautta historian synnyttäneet ja paljon pahemmissa olosuhteissa kuin sinä (ja muut) nyt. Mun mielestä kaikki synnytysvalmennus ja muut kirjat on vain pahasta. Itse en halunnut lukea kyseisestä aiheesta yhtään mitään, koska uskoin että se on luonnollinen tapahtuma. Ja niin se olikin. Tietysti ensimmäinen kerta peloittaa, mutta ajattele vaan, että kohta näen ihanan vauvani. Minä en edes jaksanut ajatella kipuani, kun oli niin kiire nähdä lapseni. Hyvät lihasvoimat tietysti auttaa, täytyyhän siinä vähän ponnistaakin. Joten jumppaa ja nostele käsipainoja, jos voit (ja lääkäri antaa luvan), se auttaa paljon synnytyksessä.

Olen kova jännittämään ja synnytykseni ovat pidentyneet osittain jännittämiseni vuoksi. Mutta kolmanteen synnytykseen valmistauduin lukemalla jonkun kirjan (nimeä en ikävä kyllä enää muista), jossa neuvottiin ajattelemaan supistusta positiivisena asiana jollon kohtu aukeaa kuin kukka vauvan tulla. Se auttoi todella ja nautin supistuksista enkä enää pelännyt niitä. Ne olivatkin minulle ja lapselleni apu ja hyvä asia. Mitä enemmän sattui sitä enemmän aukesi! Positiivista!

Usko pois, että pärjäät silloin H-hetkellä niin hyvin että itsekin hämmästyt. Olen varma siitä. Luota vain itseesi ja että olet parhaassa mahdollisessa hoidossa.Ei sitä siinä sitten ehdi kauheesti miettiä että miten ja milleen ponnistaa. En itsekään tiennyt teinkö oikein vai väärin vai mitä. Aika hektistä hommaa se oli ainakin meikäläisellä kun oli erittäin ahdas lantio jota ei kuvattu etukäeen tms. Kipu oli helvetillisen kovaa ja tuntui etä se ei koskaan lopu kun ponnistusvaihenipitkittyi ja vasta puolentoista tunnin punnaamisen ja karjumisen jälkeen kätilö juoksi hakemaan lääkärin ja muita kätilöitä apuun. Oma kontrolli meni täysin ja elle minua olisi kiinni pedetty käsistä olisin itse repinyt lapsen ulos.Toivon että sinun lantiosi on paremp synnytyksen suhteen ja pääset paljon vähemmällä. Koskaan ei tiedä.

Mielestäni oli ihan turhaa yrittää valmistautua synnytykseen etukäteen, ei siihen voi kun ei tiä mitä on tulossa ja kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä jos huomatankin ... JOTAIN tms. Enemmän kannattaa satsata siihen että sulla on kotona kaikkialmiina sinua ja vauvaa varten ettei sitten tarvii alkaa järkkään koska ne ekat päivät on kyl sitä vauvan tuijotusta ja yhtä syöttämistä.

Kyl sä pärjäät. Unohda kokojuttu ja touhua paljon niin ettet ehdi miettiä liikaa asiaa. Hermoilusi ja jännitys ei ole hyväksi vauvalle kun on masussasi.
Tsemppiä ja kirjottele kun pallero on sytynyt että miten meni ja milasta oli =)