Nyt vasta ymmärrän, mistä tää ahdistus johtuu. On niin helvetin ahdistavaa ja energiaa vievää taistella yksinäisyyttä vastaan. :( On rankkaa tajuta, että elämä valuu eteenpäin ja itsellä ei elämässä oo paikkaa..
http://www.youtube.com/watch?v=HO4e4nCYBEo
http://www.youtube.com/watch?v=HO4e4nCYBEo
Vastaukset 11
Vanhimmat
joo.. ei sitä sellainen voi tajuta joka ei ole kokenut :/
niinpä. :/ mut mä haluun uskoa et tästä voi nousta. usko säkin?
kyllä kai se elämä joskus paremmaksi muuttuu kunhan vain jaksaa puskea eteenpäin :P
Tiedän kyl ite ton tunteen hyvin ja olen yrittäny kyllä muodostaa kontakteja ja tutustua uusiin ihmisiin, mutta ei se helppoa ole ja vieläkään ei ole sellaisia oikeita ystäviä, joita näkisikin joskus ja joiden kanssa voisi mennä ja/tai tehdä jotain. :/
jeps, myös minulle uusien kontaktien luominen on vaikeaa... tai ehkä juttelee koulukavereille, mutta jotenkin itseään ei saa "vapautumaan" toisten seurassa. tai tuntuu, että niitä saman tyyppisiä ihmisiä kuin itse, on niin vähän...
Itsellä oli tarkotus lähtä baariin katsomaan löytyskö sieltä jonkinäköstä seuraa mutta myöhästyin viimeisestä bussista. No ilta menee taasa yksin juodessa ja surullista musiikki kuunellessa.
Määki pistän jotain kappaleia yksinäisyydestä kun se on mun yleisin aihe kappaleissa joita kuuntelen.
http://www.youtube.com/watch?v=woe_4gkS4XU
http://www.youtube.com/watch?v=ewNkoLxUxVI
http://www.youtube.com/watch?v=iYOP-Ml7jS0
http://www.youtube.com/watch?v=wBE7Ub2hoF0
http://www.youtube.com/watch?v=RuqVogBiYSU
http://www.youtube.com/watch?v=B8bmcvHmIHA
"viimesin kappale on mua koskettavin biisi jos ketään kiinostaa"
PS: Tää on mun eka viesti tänne vaikka oon vuosia lueskellu viestejä täälä yksinäisyys palstalla ja oon humalassa että siks rohkaistuin kirjotteleen.
Ei millään pahalla, mut jos on masentunu niin ei ehkä kannattas enää kuunnella tuommosta musiikkia, tuosta viimeistään masentuu...
Ennemmin jotain positiivista!
Näin se vain valuu elämä eteenpäin. Olen ollut yksinäinen erakko jo yli 10 vuotta, mutta en syytä ketään sellaiseksi synnyin tähän maailmaan se on kohtaloni. Tajusin jo aikoja sitten, että muiden syyttäminen ei johda mihinkään hyvään.
Yksinäisyys on jättänyt minuun oman jälkensä, koska ei ole ketään kehen voisi peilata omia ajatuksia ja näkemyksiä. Sitä jää jumiin omien ajatusten kanssa kiertämään kehää.
Joskus menee parikin kuukautta, että en kohtaa ketään muita ihmisiä kuin itseni.
En vain koskaan ole kokenut oloani hyväksi ihmisten ilmoilla ja sosiaalisissa tilanteissakin olen aina mennyt helposti lukkoon. En halua syödä lääkkeitäkään muuttaakseni sitä millaiseksi olen syntynyt.
Viimeiseen kolmeen vuoteen minulla ei juuri ole ollut muita ihmiskontakteja kuin kaupan kassa kerran viikossa, joka sekin aina katsoo haurasta olemustani jotenkin säälien ja parhaan ystäväni kanssa keskustelen puhelimessa pari kertaa kuukaudessa. Yleensä keskustellaan filosofiasta ja elämän tarkoituksesta.
Kaikki muut ystäväni jos niitä on ollut ovat kadonneet matkan varella kuka minnekin. Osa on kuollut, osa tehnyt itsemurhan ja osa on onnellisesti parisuhteessa ja osalla on jopa lapsia. Ei heitä kiinnosta tälläisen vanhan höppänän tilanne kuin minä. Kun ei oikeastaan ole mitään yhteistä kuin pinnallisesti ei oikein voi pitää yhteyttäkään.
Millainen se "täydellinen" paikka sun elämässä sitten olisi?
Kenelle Magic Kingsom esitit kysymyksen?
Sinulle todennäköisesti vaikka en olekaan Magic Kingsom. Ihmettelit miksi et löydä paikkaa elämässä? Tiedätkö sitten minkäläinen se paikka on jota etsit? Jos et tiedä mitä etsit niin miten sen voit löytää?