TOJOHÄIRIKÖT
Toyotistithan ovat jo ihmislajina aivan eri kehityshaaraa kuin normaaliihminen.
Toyotistin elämässä on vain kolme kehitysvaihetta, kuten perhosella konsanaan.
Teinicorolla-jormacorolla-pappacorolla
Toyotalla ajaminen on tiettävästi periytyvä ominaisuus, kuten moni muukin
haitta ja häiriö. Tuleva toitsupoitsu imee kaiketi jo äidinmaidossa
taipumuksensa isiensä synkkään perintöön. "toiota korolla!" on monen
peräkammariin syntyneen ensimmäiset sanat, ja varmasti myös monen katkerat
viimeiset. Toyotien ja itsemurhien suuri määrä Suomessa ei voi olla vain
sattumaa.
Toyotamiehen elämässä on kolme huipentumaa :
- amiksen metallilinjan päättötodistuksen saaminen
- ajokortin saaminen
- oman Toyotan saaminen
Muusta saamisesta ei sitten voida juuri puhua. Toyota-Teron Loppuelämä
kuluukin pääosin saamisen yrittämisessä.
Kun tuo untuvaviiksinen Tero viimein kokee elämänsä täyttymisen -eli saa
Corollan-, alkaa armoton Teinicorollavaihe. Missä tahansa on parkkipaikkoja
ja nakkikioskeja, siellä on lippalakkipäisiä finninaamoja liimailemassa
Twincam Turbo Playboy- tarroja aasialaisautojensa ruosteisiin
takakontteihin.
Toyotakuskin puberteetin tiedetään puhjenneen, jos Corollaan ilmestyy
ikkunoihin tummennuskalvot. Näkösuojilla on tietty tarkoituksensa.
Ensisijaisesti pyritään estämään naaraita näkemästä kuinka ruma luuseri
Corollassa se oikein metsästääkään. Jos pakkanen ja humalatila ovat
riittävät ajamaan naaraan ansaan, niin tämän jälkeen tummennuskalvojen
tarkoitus on estää muita huomaamasta että kuinka tavattoman rumaa akkaa
Corollaan oikein pukkaakaan.
Ruma kottarainen kun viihtyy harvemmassakin pöntössä.
Corollaihmisen koko maailma on kovin erilainen. Mikään muun automerkin kuin
Toyotan, ei tiedetä kulkevan kovempaa pelkällä ratin ja pakoputken pään
vaihtamisella. Toyotateini kutsuukin vaihdekepin pään koristelemista
"Tuningiksi" ja Bilteman 7000 W TriplaSubwoofereita "HiFiksi" Jatkuva basson
lönkytys estääkin tehokkaasti Teron kiveksiä laskeutumasta, mistä olkaamme
kiitollisia.
Corollamaailmassa kaikki on mahdollista. Koska kaikki maapallon Toyotat ovat
samannäköisiä rumia ruosteisia tölkkejä, tunnistaa Corollakansa omansa vain
hajun perusteella. Sen takia jokaikisessä Toyotassa on nippu erivärisiä ja
-hajuisia "tuoksuvia" kuusia, joiden hajuyhdistelmän perusteella Tero löytää
parkkipaikalta aina omansa. (kaikkihan ne ovat Teroja, tai ainakin näyttävät
siltä)
Kun usean vuoden onanoinnin ja ringissä syljeskelyn uuvuttamat Terot viimein
tulevat keski-ikäisiksi, heistä tulee Jormia. Jormat eivät ole onnistuneet
elämässään missään, vähiten autonvalinnassa. Vanhat Toyotat muuttuvat vain
uudempiin Toyotoihin. Jormat kulkevat kivipestyissä farkuissaan ja
mokkaliiveissään katse alas painuneina vaimonsa takana, viikset supattaen.
Vaimo on aina vaan enemmän vihainen ja kakarat muistuttavat aina vaan
enemmän naapurin setää. Jormat ovat luovuttaneet, Jormat ovat harmaata
seinätapettia harmaissa Corolloissaan.
Pappacorollat ovat niitä ruskeita tai sapenvihreitä vm. -68 autoja, jotka
matelevat savuttamassa aina siellä missä on kiire. Niiden sisällä kituu
vihaisia pulisonkipappoja liikennettä ja omaa turvallisuuttaan
vaarantamassa. Corollapapat eivät näe, sen koommin kuin ymmärräkään enää
mistään mitään. Eläviä ruumiita liikkuvissa ruumisautoissaan. Kumpikin
loppusuoralla matkallansa
Toyotistithan ovat jo ihmislajina aivan eri kehityshaaraa kuin normaaliihminen.
Toyotistin elämässä on vain kolme kehitysvaihetta, kuten perhosella konsanaan.
Teinicorolla-jormacorolla-pappacorolla
Toyotalla ajaminen on tiettävästi periytyvä ominaisuus, kuten moni muukin
haitta ja häiriö. Tuleva toitsupoitsu imee kaiketi jo äidinmaidossa
taipumuksensa isiensä synkkään perintöön. "toiota korolla!" on monen
peräkammariin syntyneen ensimmäiset sanat, ja varmasti myös monen katkerat
viimeiset. Toyotien ja itsemurhien suuri määrä Suomessa ei voi olla vain
sattumaa.
Toyotamiehen elämässä on kolme huipentumaa :
- amiksen metallilinjan päättötodistuksen saaminen
- ajokortin saaminen
- oman Toyotan saaminen
Muusta saamisesta ei sitten voida juuri puhua. Toyota-Teron Loppuelämä
kuluukin pääosin saamisen yrittämisessä.
Kun tuo untuvaviiksinen Tero viimein kokee elämänsä täyttymisen -eli saa
Corollan-, alkaa armoton Teinicorollavaihe. Missä tahansa on parkkipaikkoja
ja nakkikioskeja, siellä on lippalakkipäisiä finninaamoja liimailemassa
Twincam Turbo Playboy- tarroja aasialaisautojensa ruosteisiin
takakontteihin.
Toyotakuskin puberteetin tiedetään puhjenneen, jos Corollaan ilmestyy
ikkunoihin tummennuskalvot. Näkösuojilla on tietty tarkoituksensa.
Ensisijaisesti pyritään estämään naaraita näkemästä kuinka ruma luuseri
Corollassa se oikein metsästääkään. Jos pakkanen ja humalatila ovat
riittävät ajamaan naaraan ansaan, niin tämän jälkeen tummennuskalvojen
tarkoitus on estää muita huomaamasta että kuinka tavattoman rumaa akkaa
Corollaan oikein pukkaakaan.
Ruma kottarainen kun viihtyy harvemmassakin pöntössä.
Corollaihmisen koko maailma on kovin erilainen. Mikään muun automerkin kuin
Toyotan, ei tiedetä kulkevan kovempaa pelkällä ratin ja pakoputken pään
vaihtamisella. Toyotateini kutsuukin vaihdekepin pään koristelemista
"Tuningiksi" ja Bilteman 7000 W TriplaSubwoofereita "HiFiksi" Jatkuva basson
lönkytys estääkin tehokkaasti Teron kiveksiä laskeutumasta, mistä olkaamme
kiitollisia.
Corollamaailmassa kaikki on mahdollista. Koska kaikki maapallon Toyotat ovat
samannäköisiä rumia ruosteisia tölkkejä, tunnistaa Corollakansa omansa vain
hajun perusteella. Sen takia jokaikisessä Toyotassa on nippu erivärisiä ja
-hajuisia "tuoksuvia" kuusia, joiden hajuyhdistelmän perusteella Tero löytää
parkkipaikalta aina omansa. (kaikkihan ne ovat Teroja, tai ainakin näyttävät
siltä)
Kun usean vuoden onanoinnin ja ringissä syljeskelyn uuvuttamat Terot viimein
tulevat keski-ikäisiksi, heistä tulee Jormia. Jormat eivät ole onnistuneet
elämässään missään, vähiten autonvalinnassa. Vanhat Toyotat muuttuvat vain
uudempiin Toyotoihin. Jormat kulkevat kivipestyissä farkuissaan ja
mokkaliiveissään katse alas painuneina vaimonsa takana, viikset supattaen.
Vaimo on aina vaan enemmän vihainen ja kakarat muistuttavat aina vaan
enemmän naapurin setää. Jormat ovat luovuttaneet, Jormat ovat harmaata
seinätapettia harmaissa Corolloissaan.
Pappacorollat ovat niitä ruskeita tai sapenvihreitä vm. -68 autoja, jotka
matelevat savuttamassa aina siellä missä on kiire. Niiden sisällä kituu
vihaisia pulisonkipappoja liikennettä ja omaa turvallisuuttaan
vaarantamassa. Corollapapat eivät näe, sen koommin kuin ymmärräkään enää
mistään mitään. Eläviä ruumiita liikkuvissa ruumisautoissaan. Kumpikin
loppusuoralla matkallansa
Vastaukset 6
Vanhimmat
erittäin nasevasta esseestä, ilolla luin naurunkyyneleet silmistä valuen.Kuinka saitkin tiivistettyä kaiken niin osuvasti?Tosin taisi mennä hukkaan...näitten häiriköitten lukutaidot/ymmärrys ei taida tähän taidenautintoon oikein riittää?
Tämä kannattaa lukea, ennenkuin lähtee reissuun, jotta tietää ottaa oikeanlaiset työkalut mukaan.
http://www.topgear.com/content/my_topgear/duffers/D6/D1/23/
Niin kannattaa, näköjään myös riippumatta minkä merkkisellä autolla lähtee. (Myös esim. "laadukkaiden" mersujen ja bemarien kohdalla listoilta löytyy kivasti vikoja)
Oikein.
V-potuttaa se mm. rellumiesten ( niin myös BMW ja Mersu) yksisilmäisyys ja fanaattisuus.
Kaikesta voi oppia, nääs.
Ei autot ole tyhmiä tai pahoja, mutta niiden fanaattiset omistajat voivat olla.
Edes kehtaa kylvää noin vanhoja ja surkeita floodeja.
Olipa lapsellista teksiä ja vanhaa juttua ihmettelen vain kuinka joku viitsii moista kirjoitella. No niin asiaan itsellä on ollut renault merkkinen auto espac 91 ja ikinä en ole omistanut niin huonoa autoa kestämään . ostettaessa autolla oli ajettu n 160tkm ja kun luovutin jo perheen painostuksesta ja pitkistä useista talli-illoista väsyneenä ja rahaa menettäneenä pajoilla vietetyistä hetkistä n210tkm olin aika varma että en osta hetkeen renaulttia. Auto oli hyvä ajaa sopivasti tilaa perheelle ja kaikin puolin hyvä auto käyttää mutta kun se perhanan ritsa ei pysynyt yhtään kunnossa! hyvää oli myös lasikuitukori eipä ruostu ja kunnon sinkkaus runko mutta olisi voinut ovetkin ottaa mukaan altaaseen sillä ne rapisi pois nopeaan tahtiin . Autoa oli huollettu hyvin uudesta saakka ja käytetty asiallisesti kuten autoa pitää mutta ei ei ei EI tuntui että se on rikki koko ajan ja olihan se rikki. Vikoja oli vaikka kuinka paljon joka kohdassa joita ei monella automerkillä korjata koskaan. Olin todella v------nut jo koko ranskanrautaan.HArmi vaan sillä tykkäsin autosta ja olisin halunnut pitää sen kauan mutta ei sitä kestänyt enempää mieli eikä perjhe eikä kukkaro. Tietysti tämä koski vain yhtä ranskalaista autoa mutta se riittää pitkäksi aikaa ja olenhan raavas mies ja nähnyt ranskalaisia autoja jo kauan ja empä osta semmoista enää helpolla edes uutta koska paikkakunnallani ei ole niiden korjauspaikkaa ja en viitsi ajella kauemmaksi viemään korjattavaksi edes takuuseen. Miten voitte pitää toyotaa huonona autona? auto toimii erittäin hyvin.Vitsailunne on säälittävää yritystä mutta omatpa on korjauskustannuksenne ja tielle jäämiset . On ilo omistaa toyota camry ja vain ajaa ajaa ja ajaa ei korjata .Jos etsitte tunnelmaa niin unohtakaa kaiken maailman ranskalaiset ja japanilaiset toyotat yms bmw ropsut sillä vain jenkissä on todellista tunnelmaa ja kestävät hyvin paitsi bensaa ne pirulaiset vie liikaa.Tämän kertomuksen kirjoitti piakkoin 40v täyttävä perheellinen mies ja joka asia on todellisesta elämästä . Toivon että rellun uudet mallit on tehty hyvin ja osoittautuvat toyotan ja muiden japsien veroisiksi niin sitten palaan asiaan ja voin joskus harkita edes renaulttia .