Se oli erittäin upea tunne kun ensimmäisen kerran tunsi sen kun alkoholi alkoi nousta kunnolla päähän. Siitä se lähti joskus 15 ikäisenä kun sai halvalla sahtia, oli kaveriporukalla hauskaa, kuljettiin discoissa ja sitä rataa. Sitten myöhemmin lähdettiin opiskelemaan, ja viikonloppuisin oli mukava ottaa poukalla kännit. Myöhemmin kun pääsi työelämään kiinni ja reissuduuniin niin siitä se lähti. töitten jälkeen hieman kaljaa aluksi, vuosien päästä saattoi mennä pullo väkeviä. Aamulla vaan koittaa skarppina mennä työmaalle. Viikonloppu oli se odotetuin asia kun pääsi kotiin ottaan kunnolla sitä viinaa. Onko tuttu kuvio?
Monenlaisia ongelmia alkoholi on elämääni tuonut. Ihmis-suhde asiat ollut pilalla monet kerrat, on tapeltu ja erottu ja viinalla koitettu paikata tyhjää ja surkeaa oloa, ja se kaveriporukka ei ole aina ollut sitä parasta mahdollista eikä viinan juominen ei ole aina ollut sitä hauskaa viihdekäyttöä, vaan arjen ja todellisuuden pakoilua? Jokus oikein vahvassa kännissä olen uskonut tulevani hulluksi, tuntunut siltä että olen korvia myöten kusessa ja minua etsitään ja minut halutaan tilille, vaikka todellisuudessa kaikki on hyvin eikä minua kukaan jahtaa. Jonkinlaisia aistiharhoja siis? Nykyään tulee sentään hieman mietittyä ennenkuin ostaa sen viinapullon, että mitähän tästä tulee seuraamaan.. vaikka itseni tuntien voi käydä mitä vaan vaikka ostaa pelkästään olutta. Kerran olen pitänyt tipattoman tammikuun, ja se oli virhe. Ensimmäiset kännit sen jälkeen ja löysin itseni seuraavana aamuna putkasta. Ei ollut maailman onnellisin fiilis silloin.
Joskus tulee kauhisteltua jonkun toisen elämän menoa ja kurlaamista, mutta varmasti on moni kauhistellut minunkin elämänviettoa. Ryyppäämisestä tulee loppujenlopuksi samanlainen tapa kuin tupakoinnista että siitä ei tahdo päästä eroon, vaikka kyseessä olis pelkkä viikonloppukännääminen. Kun ympyrä sulkeutuu niin siitä on pirun hankala päästä ulos,,
Monenlaisia ongelmia alkoholi on elämääni tuonut. Ihmis-suhde asiat ollut pilalla monet kerrat, on tapeltu ja erottu ja viinalla koitettu paikata tyhjää ja surkeaa oloa, ja se kaveriporukka ei ole aina ollut sitä parasta mahdollista eikä viinan juominen ei ole aina ollut sitä hauskaa viihdekäyttöä, vaan arjen ja todellisuuden pakoilua? Jokus oikein vahvassa kännissä olen uskonut tulevani hulluksi, tuntunut siltä että olen korvia myöten kusessa ja minua etsitään ja minut halutaan tilille, vaikka todellisuudessa kaikki on hyvin eikä minua kukaan jahtaa. Jonkinlaisia aistiharhoja siis? Nykyään tulee sentään hieman mietittyä ennenkuin ostaa sen viinapullon, että mitähän tästä tulee seuraamaan.. vaikka itseni tuntien voi käydä mitä vaan vaikka ostaa pelkästään olutta. Kerran olen pitänyt tipattoman tammikuun, ja se oli virhe. Ensimmäiset kännit sen jälkeen ja löysin itseni seuraavana aamuna putkasta. Ei ollut maailman onnellisin fiilis silloin.
Joskus tulee kauhisteltua jonkun toisen elämän menoa ja kurlaamista, mutta varmasti on moni kauhistellut minunkin elämänviettoa. Ryyppäämisestä tulee loppujenlopuksi samanlainen tapa kuin tupakoinnista että siitä ei tahdo päästä eroon, vaikka kyseessä olis pelkkä viikonloppukännääminen. Kun ympyrä sulkeutuu niin siitä on pirun hankala päästä ulos,,
Vastaukset 7
Vanhimmat
Varsin osuva kuvaus kehityskaaresta.
Itsellä meni suunnilleen samaa rataa reissuduunia ja putkareissuja myöten.
Viikonloppukänniä aina odotti kuin kuuta nousevaa, ja myöhemmin kännääminen liukui arkiviikonkin puolelle, jota vauhditti mahdollisuus kännätä työmatkoillakin.
Kaikki helvetin harmit elämässä tuli hankittua viinan voimalla monista rattipaloista työpaikan menetykseen asti, ja kurkusta on tähän ikään lorahtanut alas muutaman osakkeen arvo.
Noinhan se menee... mutta oletteko päässeet eroon??? Kertokaa siitä, miten?
Itselläni kaikki asiat kunnossa, velaton, omat asunnot jne... vodkaa menee 3l viikossa, vain iltaisin puolikas.... ei krapulaa, mutta ei enää myöskään hienoa känniä, tästä on tullut tapa... aamulla 0700 puhallan nollat, mut sit illalla taas 19 00 puolikas, paino 115kg töissä ihan normaalisti, illalla se alkaa
huutamaan "alahan jätkä kaatamaan sitä sisään" (oma mieli) Ei krapula ryyppyjä, ei kännissä ajoja (joka päivä autolla liikkumista) Perj-Lauan. ei sen enempää ryyppäämistä vain tämä puolikkaan myssy.... sunnuntait ilman ja ei tule mieleenkään(ei huuda oma mielikään) Tämä on tapa...Jatkunut jo 15 vuotta Miten irti?
Feenix bird.
Olin AA:ssa lähes 20 vuotta. Tämän jälkeen lähdin sieltä.
Myöhemmin aloin ottaa alkoholia tissutellen
viikottain pieniä määriä. Määrät alkoivat kasvaa, mutta raittiit ajanjaksot alkoivat pidentyä. Ei tullut enää mitään nautintoa alkoholista. Aloin ajatella miksi pitäisi yleensä käyttää alkoholia? Pohdiskelin asioita kuukausien ajan.
Lopputuloksena menin AA:han uudelleen. Siellä jatkui sama meno kuin aikaisemmalla kerralla. En tuntenut/ tunne kuuluvani sinne. Olen nyt mukana, mutta en viitsi edes puhua, vaan kuuntelen toisten puheita.
Minulla ei ole mitään halua alkoholiin. Tilanne tuntuu täysin samalta kuin lähes 20 vuoden raittiudessa. Halu elää absolutistina on kova. Olen nauttinut elämästäni alkaessani uudelleen tipattoman elämän. On hienoa herätä aamulla. Ajatella moninaisimpia asioita. Virkeys on eri luokkaa kuin ennen.
En koe AA:n olevan minun juttu. Miksi? Siellä jauhetaan samaa mantraa jatkuvasti. " Ei ole muuta keinoa raitistua kuin AA, yms!"
Tämä ei ole luonnollisesti totta. Alkoholista on vaputunut ihmisiä monin erikeinoin. Uskonnon, rakastumisen, oman tahdon voimalla, ajattelun, sairauksien ja miin edelleen keinoilla.
Rehellisyys ja tosiasioiden tunnustaminen, nöyryys ja ymmärtäminen omasta tilasta on asioita joiden avulla voi ihminen vapautua alkoholin riippuvuudesta.
Mielestäni samat asiat voi auttaa myös moniin muihin asioihin, jotka vaikuttavat elämään kielteisesti. Itselläni esimerkiski tupakointi loppui 30 vuoden jälkeen kuin "itsestään." Tämä vaati lähes vuoden miettimisen " miksi minun täytyy polttaa tupakkaa?" Eräänä päivänä sytytin tupakan joka maistui "pahalle." Tumppasin tupakan kesken polttamisen, ja siitä alkoi tupakaton elämäni. Totuuden nimissä sen jälkeen ei ole tehnyt mieli tupakkaa.
Olen huomannut itsestäni sellaisen asian, että kun jonkun päätöksen tekee elämässään josta haluaa luopua, ei pidä antaa ajatustakaan enää selaiselle asialle.
Toivon kaikille kaikkea hyvää elämässä. Meillä on vain yksi elämä joka
mielstäni pitäisi elää nauttien siitä! Ei hampaat irvessä!
Miten irti?
Irti pääsemiseen on tietenkin monta tapaa, niin kuin Feenix bird kirjoittaa.
Minulle se onnistui kun vuosia sitten raitistumisen halu kasvoi niin suureksi, että kävelin ensimmäiseen AA-palaveriini.
Konsti oli siis tavattoman yksinkertainen, mutta vaikea oli mennä sanomaan että tarvitsen apua. Nyt voin todeta, että jokainen ensikertalainen auttaa ja tukee meitä jo raitistuneita. Toisilla raittiutta voi olla vuosia, toisilla ensimmäinen raitis päivä oli eilen. Sinulla toivottavasti tänään..
Nyt raittiina AA:n jäsenenä olen käynyt monenlaisisa palavereissa ja huomannut, että ryhmät voivat olla aikamoisen erilaisia. Asuinpakkakunnallani Hesassa on alkoholistina sikäli helppoa, että voin valita joko tutun tai tuntemattoman palaverin. Omassa ryhmässäni otan vapaaehtoisesti hoitaakseni myös joitain palvelutehtäviä.
Raittiuden perusta on kieltäytyä ekasta huikasta. Yksinkertaista ja nerokasta, mutta monesti alkoholistille liian tyhmä elämänohje.
Jess
eilen tyypppasin tota alkoholia .... oli ihan jees
Jep
jep, viinaa vaan koneeseen, kyllä se siitä!