Isän ja äidin rahat kuuluu isälle ja äidille.
Lasten tultava toimeen omillaan
Ski Ski
21118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tottakai, niin kauan kuin he elävät.
Yleensä, kun lapset lentävät pesästä vanhemmat ovat kasvattaneet ja kouluttaneet heidät. Useinpa vielä siinä muuttovaiheessa vanhemmat avittavat lapsiaan asunnon ja muun tarvittavan hankinnassa. Nuoret pääsevät alkuun ja suurin osa tuleekin hyvin toimeen omillaan eikä vaadi edes vanhempiaan avittamaan sen suuremmin.
Toki, jos on rikkaat vanhemmat, kannattaa jo eläissäänkin miettiä hieman noita perintöasioita.
Näin on yli 18 vuotias ei enää saa asua kotona, ja 15-vuotiaana, viimeiset syntymäpäivien vietot sitten (lasten juttuja).
Jotkut "ikuiset lapset" asuvat lähellä ÄITIÄ JA ISÄÄ aina..
- Kun elämää eivät ole uskaltaneet opetella.
...ja minä hölmö vieläkin maksan lapselleni 800 euroa kuussa koulutusavustusta vanhuuseläkkeestäni, vaikka ei mitään yhteyttä pidä.
Minä saman ikäisenä olin jo yli 2 vuotta hankkinut oman leipäni omalla työlläni vieraalla paikkakunnalla ja kolmannen vuoden jälkeen menin jatkokoulutukseen. Omilla säästöilläni. Ei silloin kukaan mitään avustanut eikä opintolainoja ollut.
Jos minä maksaisin vanhuuseläkkeestäni noin paljon lapselleni tai mihin muualle tahansa, niin kuolisin totisesti nälkään ja viluun.
Vähemmällä minä taidan pärjätä. En ole laskenut, joten en ole varma. Kai sitä äitinsäkin jotain avustaa vai menneneekö minun rahoistani siivu hänellekin?
Ja lapsi on nyt 21,5 vuotta vanha, minä sentään pari vuotta alle 70.
Joku vanha äitikin voi muuttaa miehensä kuoleman jälkeen lastensa perheiden lähelle lapsenlapsiaan hiukan aina vaälillä katsoakseen ja itselleenkin iloa elämäänsä saadakseen.
Ei kuitenkaan siitä syystä, mistä viimeisessä virkkeessäsi huomautit.
koitti viestinsä vastaukseksi "Aivantäysinoikein"-nikille.
Tarkistin. Eläkettä napsahtaa Kevalta joka kuukausi 1090e 84 snt.
Millaistahan luksuselämää se opiskelijalapsesi oikein elää?
Ja miten vähällä itse pärjäilet? Minä en pärjäisi vajaalla parilla satasella kuussa.
Oho, laskin väärin. Mutta enpä vajaalla kolmellasadallakaan ehkä íhan pärjäisi.
Onneksi ei ole lapsetkaan rahaa ruikuttamassa. Mielellään heitä vähän avittaa silloin tällöin, kamalaa jos ei saisi sitä tehdä.
En tiedä millaista elämää viettää. Joskus arviolta 5 vuotta sitten näin hänet viimeksi. Mielisairaalassa. Eikä syyttä.
Psykopaattiäitinsä oli yli 7 vuotta kiduttanut nälässä, painoindeksi oli jotain 16 ja 13:ssa kuollaan. Kai se aivojen kehtykseen vaikutti. Samoin spiritismi-istunnot, joissa kuljetti. Mielisairaalassa oli täysin eri persoona kuin sitä ennen. On tietääkseni päässyt avohoitoon (= heitteille) koska on koulussa.
Ei ollut mitään hyötyä Tuusniemen kunnan sosiaalibyrokraateista, ei auttanut lastensuojeluilmoitus eikä mikään. Suomessa lapsen äiti saa tehdä lapselle ihan mitä haluaa. Tässä tapauksessa tuhosi lapsen psyyken ja ruumiin. Oli viimeksi nähdessäni kuin joku tikkuakka, pitkä leuka jne. Kaikki anorektikon tuntomerkit. Ei silti ollut anorektikko koska söi luonani lomilla kunnolla, paino nousi lapsen kasvaessa mutta oli taas alempana kun tuli seuraavan kerran äitinsä luota.
En ole noita menojani laskenut. Suurin osa kai menee bensaan??? Syön huonosti ja halvalla, vaatteet on vanhoja ja käytän ne loppuun ennenkuin ostan uutta. Enkäy missään huvituksissa (hullulla on halvat huvit!) ja yksi paikallislehti tulee. Televisiota ei ole eikä tule.
Karmea tarina. Otan osaa.
Miten on, onnistuisiko yrittää saada häneen jonkinlainen fyysinen yhteys? Luulen että lapsesi kaipaa toden totta ihmistä - vanhempaa - lähelleen tervehtyäkseen. Hän on varmasti todella pahassa pulassa ja yksinäinen. Varmaan ilkeäkin jos ilmaannut näköpiiriin, ainakin aluksi. Mutta pitemmän päälle tukesi saattaa olla käänteentekevä. Äidillähän ei enää ole välttämättä sananvaltaa.
Uskaltaisitko yrittää?
Kai vaadit opintojen edistymisestä näyttöä? Ettei rahat katoa turhuuksiin.
Olen aina ajatellut perheen toisin.
Yhteisöllisemmin.
Jos meillä jollakulla on jotain mitä toinen tarvitsee, saa hän sen.
Olemme tiimi joka läpi elämän vetää toisensa karikkojen yli.
Minusta tuntuu , jollei perhe auta, kuka auttaa ?
Oletko sinä onnellinen itsekkyydestä ?
Noin minäkin, sitä vanhan ajan yhteisöllisyyttä ja toisistaan huolen pitämistä mieki perään kuulutan, edes oman perheen kesken.
Juuri näin: perhe ja perhekunta ovat se vankka yksikkö, joka aina tarvittaessa ns. pitää laidat! Käsikädessä ei silti tarvitse kulkea eikä päivittäin olla yhteydessä. Tässä pirstaleisessa pätkäajassa tämä on erityisen tärkeää. Meillä ovi aina aukeaa sisäänpäin ja ehkä juuri siksikin se käy riittävän tiuhaan.
Edesmennneen tätini kuolematonta mottoa siteeraten:" En halua enkä voi elää kenenkään elämää, mutta haluan ja voin olla saatavilla"
Ihan tekisi mieleni halata, Sinua ja viisasta tätiäsi.
Kiitos, sanoistasi tuli hyvä mieli! Virtuaalihalit & Viikonloppua!
Omilla eväillä jaloilleen.
Periaatteemme oli että penskat saavat elää normaalit niukkuden vuodet eli opiskeluaikansa omillaan.
Toinen ei ottanut lainaa ollenkaan vaan rahoitti Otaniemen 5-vuottaan sivutöillä.
Toinenkin teki korkeakouluopintojensa ohessa alusta alkaen alaansa kuuluvia sivutöitä mutta, nainen kun on, otti yhtenä vuotena myös opintolainaa.
Opiskeluaikana sponsoroimme tietokoneiden, viihde-elektroniikan, matkojen yms. muodossa mutta rahaa siirsimme vasta ja vain lain sallimissa puitteissa myöhemmin.
Ensin mummeleiden vähäiset perinnöt.
Varsinaiset siirrot olemme tehneet järjestelymielessä lasten ollessa ammateissaan ja taloudellisesti itsenäisiä.
:)))
Nou Nou
lapset pitää elättää täysi-ikäisiksi, laki määrää. Ja mitä jättää perintöä, jos sen voi jakaa eläessä.
Kyllä oma äitini halusi avittaa meitä, koko loppuelämänsä ajan. Oikea ohjus kun oli, kävi läpi keskustan liikkeet ruokatunnillaan, antoi milloin mitäkin. Rahaakin, mikä oli perintöveroa ajatellen ihan viisasta.
Viisas oli äitini, ei voi muuta sanoa. Ei rikas, mutta rakas.
Emme olleet vailla, kaksi hyvinpalkatussa virassa olevaa. Ainoansa olin.