Olen jo menettänyt toivoni järkevästä ja asiallisesta mielipiteiden vaihdosta tällä palstalla, mutta yritän vielä kerran.
Olen parisuhteessa elävä nainen ja meillä ei ole mieheni kanssa mahdollisuutta saada omia lapsia. Toivoisin, että työpaikoilla muut työntekijät edes joskus ottaisivat huomioon lapsettomat työkaverinsa ja miettisivät tätäkin asiaa. Välillä tuntuu, että työpaikkani on yhtä lapsen odottelua ja syntymää, päiväkotia, esikoulua ja ekaluokkalaisia jne. sitä rataa. On rippikoulua, jatko-opintoja, valmistumisia, seurustelua ja häiden valmistelua.. ja lopuksi tarina jatkuu jatkuvina kertomuksina lasten lasten kanssa touhuiluista. Valokuvien katselua ja ihastelua. Joka raskauden aikana käydään aina samat kertomukset ja kauhukokemukset synnytyksistä lävitse jne. Lahjakeräykisä on jatkuvasti.
Olen vilpittömästi onnellinen työkavereideni puolesta, mutta rajansa kaikella. Minulla ei valitettavasti ole eikä tule mahdollisuutta näitä asioita kokea. En voi olla äitiyslomalla, en vanhempainvapaalla, en hoitovapaalla tms. ja kaikkein tuskallisimpia ovat äitien- ja isänpäivät. Kaupat hehkuttavat mainoksilla ja joka paikka tursuaa perheharmoniaa. Vain kaksi lasta ja äiti ja isä ovat oikea perhe!
Joskus toivoisin, että vanhemmat/työkaverit miettisivät, että mitä työpaikoilla oikein puhuvat perheistään ja kuinka paljon...? Ja myös sitä, että miltä lapsettomasta työkaverista tuntuu... En tietenkään toivo, että minun kuulteni ei puhuta mitään perheasioita, mutta kohtuus kaikessa... Muita lapsettomia????
Olen parisuhteessa elävä nainen ja meillä ei ole mieheni kanssa mahdollisuutta saada omia lapsia. Toivoisin, että työpaikoilla muut työntekijät edes joskus ottaisivat huomioon lapsettomat työkaverinsa ja miettisivät tätäkin asiaa. Välillä tuntuu, että työpaikkani on yhtä lapsen odottelua ja syntymää, päiväkotia, esikoulua ja ekaluokkalaisia jne. sitä rataa. On rippikoulua, jatko-opintoja, valmistumisia, seurustelua ja häiden valmistelua.. ja lopuksi tarina jatkuu jatkuvina kertomuksina lasten lasten kanssa touhuiluista. Valokuvien katselua ja ihastelua. Joka raskauden aikana käydään aina samat kertomukset ja kauhukokemukset synnytyksistä lävitse jne. Lahjakeräykisä on jatkuvasti.
Olen vilpittömästi onnellinen työkavereideni puolesta, mutta rajansa kaikella. Minulla ei valitettavasti ole eikä tule mahdollisuutta näitä asioita kokea. En voi olla äitiyslomalla, en vanhempainvapaalla, en hoitovapaalla tms. ja kaikkein tuskallisimpia ovat äitien- ja isänpäivät. Kaupat hehkuttavat mainoksilla ja joka paikka tursuaa perheharmoniaa. Vain kaksi lasta ja äiti ja isä ovat oikea perhe!
Joskus toivoisin, että vanhemmat/työkaverit miettisivät, että mitä työpaikoilla oikein puhuvat perheistään ja kuinka paljon...? Ja myös sitä, että miltä lapsettomasta työkaverista tuntuu... En tietenkään toivo, että minun kuulteni ei puhuta mitään perheasioita, mutta kohtuus kaikessa... Muita lapsettomia????
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.