Kysyisinkin tällästä...Voinko nostaa jonkilaista syytettä loukkauksesta? Melkein tuleva vuokraemäntä sanoi 6-v pojalleni,puhut saksaa, puhu suomea että minäki ymmärrän.
Pojallani Dysfasia, puhe epäselvää ja tämä tätönen oli asiasta tietoinen.
Vuokrasopimuksen peruin, koska olis samas pihapiiris asunu ja tiä mitä muuta olis laukonu suustansa.
Onneksi kuitenkin sain nykysen vuokranantajan kans sovittua että asumme edelleenkin tässä.
Pojallani Dysfasia, puhe epäselvää ja tämä tätönen oli asiasta tietoinen.
Vuokrasopimuksen peruin, koska olis samas pihapiiris asunu ja tiä mitä muuta olis laukonu suustansa.
Onneksi kuitenkin sain nykysen vuokranantajan kans sovittua että asumme edelleenkin tässä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
9 § (9.6.2000/531) Kunnianloukkaus. Joka
esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.
10 § (9.6.2000/531) Törkeä kunnianloukkaus. Jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnianloukkauksessa
rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville taikka
aiheutetaan suurta tai pitkäaikaista kärsimystä taikka erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa
9 §. Kunnianloukkaus
1 mom. Ehdotetun 9 §:n 1 momentin kahteen kohtaan on
otettu kunnianloukkausrikosten peruslajit. Momentin 1 kohdan
mukaiselle rikokselle on ominaista, että kysymys on tiedosta
tai tietoa lähellä olevasta vihjauksesta, joka on perätön.
Väitteen totuudellisuus on siis periaatteessa jälkikäteen
tarkistettavissa. Momentin 2 kohdassa on sen sijaan
pääsääntöisesti kysymys muunlaisesta loukkaamisesta. Kyse voi
olla esimerkiksi loukkaavasta mielipiteestä, eleestä tai
koskettelusta. Yhteistä 2 kohdassa tarkoitetuille teoille on,
ettei niiden totuudellisuudesta aina ole edes mielekästä puhua
tai ettei totuudellisuutta ainakaan voida riidattomasti
ratkaista.
Eräissä tapauksissa voitaisiin 2 kohdan mukaan tuomita
tiedon tai vihjauksen esittämisestä silloinkin, kun sen
totuudellisuus on selvitettävissä. Vain valheellisten tietojen
ja vihjausten esittäminen voi nimittäin tulla rangaistavaksi 1
kohdan mukaan. Jos väite on tosi tai jos vihjauksen kohteena on
tosiseikka, teko voisi kuitenkin tulla rangaistavaksi 2
kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena, jos tiedolla tai
vihjauksella tahallisesti halvennetaan toista.
Momentin 1 kohdassa tarkoitettu valheellisen tiedon tai
vihjauksen esittäminen olisi rangaistavaa riippumatta siitä,
miten esittäminen tapahtuu. Tieto tai vihjaus voidaan esittää
suullisesti tai kirjallisesti tai se voi sisältyä kuvaan. Se
voidaan myös siirtää sähköisessä muodossa esimerkiksi
sähköpostin kautta muiden kuin tekijän tietoon.
Lainkohta koskisi sekä pieneen piiriin rajoittuvia,
yksityisluontoisia tekoja että julkisia kunnianloukkauksia.
Julkisista kunnianloukkauksista osa tulisi tuomittavaksi
ehdotetussa 10 §:ssä tarkoitettuina törkeinä
kunnianloukkausrikoksina. Väitteen esittäminen loukattavalle
kahden kesken ei yleensä voi olla omiaan aiheuttamaan 1
kohdassa tarkoitettua halveksuntaa tai vahinkoa loukatulle,
mutta kärsimystä se kyllä voi aiheuttaa, ja voisi siten tulla 1
kohdan mukaan rangaistavaksi. Tämän tyyppinen teko ei ole
voimassa olevan lain mukaan rangaistava. Rangaistavuuden alan
laajentumisella olisi vain vähäinen käytännön merkitys.
Tiedon tai vihjauksen sisällölle ei ole 1 kohdassa asetettu
muita vaatimuksia kuin että sen esittäminen on omiaan
aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä taikka halveksuntaa. Sama
rangaistavuuden edellytys on asetettu myös ehdotetussa 8 §:ssä
tarkoitetuille teoille. Kysymyksessä voi siten olla väite
syyllistymisestä rikokseen tai muuhun tekoon, kuten voimassa
olevan lain herjaussäännöksessäkin. Myös terveydentilaa
koskevan loukkaavana pidettävän väitteen esittäminen, joka
nykyisin voisi olla solvauksena rangaistavaa, kuuluisi
ehdotetun 1 kohdan soveltamisalaan. Mahdollisuutta, että tiedon
tai vihjauksen esittäminen aiheuttaa vahinkoa, kärsimystä tai
halveksuntaa, tulisi arvioida kuten ehdotetussa 8 §:ssäkin
tiedon tai vihjauksen luonne lähtökohtana. Myös vahingon luonne
tulisi arvioida samoista lähtökohdista kuin 8 §:ssä.
Momentin 2 kohdan sanonnalla "halventaa" on tarkoitettu
kuvata kaikkia mahdollisia tekotapoja, joilla loukataan toisen
kunniaa. Kunnianloukkaus voidaan toteuttaa paitsi sanallisesti
myös esimerkiksi vihjailevilla ilmeillä, eleillä tai
koskettelemisilla.
Kunnianloukkauksen kohteena voisi ehdotetun 1 momentin
mukaan olla vain luonnollinen henkilö. Tämä ilmenee jo sanoista
"toisesta" ja "häneen", joista ainakaan jälkimmäinen ei voi
viitata oikeushenkilöön. Rajaus merkitsisi selvennystä
nykyiseen oikeustilaan, sillä vielä 1950-luvulla korkein oikeus
on eräässä kritiikille alttiissa ratkaisussaan (KKO 1955 II 32)
katsonut, että oikeushenkilö voi olla kunnianloukkauksen
kohteena. Muita vastaavia ratkaisuja on tehty vuosisadan
alussa. Vaikka oikeushenkilöiden kunniaa ei esityksessä suoraan
suojatakaan, ne voisivat saada välillistä suojaa sitä kautta,
että joissakin tapauksissa oikeushenkilöön kohdistetun
loukkauksen voidaan katsoa loukkaavan myös sen parissa
työskenteleviä ihmisiä. Tähän voitaisiin päätyä muun muassa
silloin, kun joku luonnollinen henkilö esimerkiksi yhtiön
toiminnasta vastuullisena yleisesti samastetaan osakeyhtiöön.
Kunnianloukkaus saattaa kohdistua johonkin rajattuun
henkilöpiiriin tai sen osaan. Voidaan esimerkiksi väittää
perättömästi, että kaikki jonkin yrityksen hallituksen jäsenet
tai enemmistö heistä on syyllistynyt rikokseen. Tällaisessa
tapauksessa asianomistajia olisivat kaikki ne hallituksen
jäsenet, joihin kunnianloukkauksen vaikutukset ulottuvat.
Hallitus ei kuitenkaan voisi kollektiivina toimia
asianomistajana.
Jos yleisön keskuuteen levitettävässä tiedotteessa uhataan,
panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista tai
uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää,
kysymys voi olla rikoslain 11 luvun 8 §:ssä tarkoitetusta
kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Molempien pykälien
soveltaminen samanaikaisesti voi myös tulla kysymykseen.
Teolla loukatun oma loukkausta edeltänyt menettely voi
kunnianloukkauksessa muodostaa syyllisyyden poistavan
anteeksiantoperusteen. Tekoon voitaisiin soveltaa tällöin
rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin 2 kohtaa. Lainkohdan mukaan
rikoksesta voidaan jättää rangaistus tuomitsematta, jos rikosta
on tekoon tai tekijään liittyvistä erityisistä syistä pidettävä
anteeksiannettavana. Kunnianloukkauksissa voi usein olla kyse
tekoon liittyvästä seikasta, provokaatiosta. Kunnianloukkauksia
esitetään usein kiihtyneessä mielentilassa. Harvinaista ei ole,
että loukkaaviin lausumiin vastataan uusilla loukkauksilla.
Tunteiden kuumeneminen tällaisessa tilanteessa on
ymmärrettävää, ja saattaisi olla kohtuutonta tuomita
rangaistukseen sitä, joka on alunperin syytön
loukkaustenvaihtoon ja lähtenyt siihen mukaan vain voimakkaasti
provosoituna.
Loukkaukset voivat jossakin tilanteessa asteittain voimistua
molemmin puolin sillä tavoin, ettei kumpaakaan osapuolta voida
pitää ensisijaisena syyllisenä siihen, että rangaistavia
lausumia alettiin esittää. Tässä tilanteessa voisi olla
kohtuullista, ettei kumpaakaan osapuolta tuomittaisi
kunnianloukkauksesta rangaistukseen.
Kunnianloukkaus olisi vain tahallisena rangaistava. Teko ei
ainakaan silloin ole 1 kohdassa tarkoitettu rikos, kun
tekijällä on ollut vahvoja perusteita pitää totena, mitä hän on
esittänyt tai mihin hän on vihjannut. Eri tilanteisiin
soveltuvaa tarkkaa tahallisuuden rajaa ei voida etukäteen
ilmaista yleisin sanonnoin.
Esimerkiksi joukkotiedotusvälineissä ei ole aina mahdollista
hankkia varmaa tietoa väitteiden totuudenmukaisuudesta. Niille
on kuitenkin oltava riittävät perusteet. Kaikkia sellaisia
kielteisiä tai henkilökohtaisia väitteitä, jotka voivat
julkistettuina olla loukkaavia, tulee ennen esittämistä
arvioida kriittisesti. Väitteiden paikkansapitävyys on
yritettävä varmistaa useammasta kuin yhdestä lähteestä.
Teko ei olisi kunnianloukkauksena rangaistava silloin, kun
tekijällä on oikeudellinen velvollisuus sellaiseen tiedon
esittämiseen, jota voitaisiin pitää rangaistussäännöksessä
kiellettynä. Tällainen velvollisuus voi olla teon
oikeudenvastaisuuden poistava oikeuttamisperuste. Laissa
säädetty velvollisuus valheellisenkin tiedon esittämiseen voi
olla esimerkiksi viranomaisella, jonka on annettava tietoja
hallussaan olevista asiakirjoista, vaikka tietäisikin
asiakirjojen sisältämät tiedot vääriksi. Vastaavasti oikeudessa
esiintyvän todistajan tulee kysyttäessä toistaa kuulemansa
lausuman sisältö, vaikka lausuma olisi totuudenvastainen ja
sisällöltään loukkaava.
Kunnianloukkauksesta voitaisiin esityksen mukaan tuomita
sakkoon tai enintään kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen. Asteikko
on sama kuin solvauksen nykyisessä perustunnusmerkistössä.
2 mom. Kunnianloukkaussäännöksellä ei ole tarkoitus
rajoittaa oikeutta julkaista tietoja ja arvostelua, joka
kohdistuu henkilön menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä,
julkisessa virassa tai tehtävässä taikka tieteessä, taiteessa
tai muussa näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa.
Voimassa olevassa laissa ei ole tätä koskevaa nimenomaista
säännöstä. Perustuslakivaliokunta (PeVL 36/1998 vp s. 3)
edellyttikin, että myös kunnianloukkaussäännökseen
kirjoitettaisiin ehdotettua 8 §:n 2 momenttia vastaava
nimenomainen rajoitussäännös.
Nyt ehdotetaan, että pykälän 2 momenttiin otettaisiin
politiikan, talouselämän, viranhoidon sekä tiede- ja
kulttuurielämän vaikuttajien toiminnan arvostelun oikeuttavat
säännökset. Toista halventavakin arvostelu olisi
rankaisematonta, jos sen kohteena on tämän menettely tietyillä
julkisen toiminnan alueella. Alueina, joissa terävääkin
arvostelua voidaan pitää hyväksyttävänä, mainitaan ensinnäkin
samat talouden ja politiikan alueet kuin 8 §:n 2 momentissa.
Lisäksi arvostelun kohteena voi olla henkilön menettely tieteen
ja taiteen harjoittamisessa tai muussa vastaavassa julkisessa
toiminnassa. Sekä politiikan että kulttuurin alueella voi
ankarakin arvostelu olla hyväksyttyä eikä tätä ole pidettävä
kunnian loukkaamisena.
Pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun valheellisen
tiedon tai vihjauksen esittäminen ei kuitenkaan voisi esityksen
mukaan olla oikeutettua edes politiikan teon tai taitelijan
työn arvioinnissa. Tahallista väärien tietojen esittämistä ei
ole syytä sallia silloinkaan, kun se liittyy
yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseen. Tämän
vuoksi laissa nimenomaisesti rajattaisiin 2 momentin
soveltaminen 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuihin tekoihin.
Ollakseen sallittua arvostelun on kohdistuttava pikemminkin
henkilön poliittiseen toimintaan tai tieteenharjoittajan työhön
kuin hänen henkilöönsä. Tähän viittaa ehdotettu vaatimus, jonka
mukaan arvostelun on kohdistuttava henkilön menettelyyn. On
selvä, että henkilön menettelyn arvostelu voidaan kokea
henkilökohtaisesti loukkaavana. Tällainen arvostelu olisi
kuitenkin lähtökohtaisesti sallittua. Kuta selvemmin arvostelu
irtaantuu arvostelun kohteena olevasta toiminnasta tai työstä
ja kohdistuu tekijän henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, sitä
todennäköisemmin arvostelun aiheuttamassa halventamisessa olisi
kysymys rangaistavasta kunnian loukkaamisesta.
Arvostelun tarkoituksena ei kuitenkaan saa olla toisen
loukkaaminen. Muun muassa tähän viittaa vaatimus arvostelun
"asianmukaisuudesta". Tällä tarkoitetaan ennen kaikkea sitä,
että politiikan tai kulttuurin kritiikissäkin on syytä
noudattaa alalla vallitsevia pelisääntöjä ja hyviä tapoja eikä
sanoa enempää kuin on tarpeen toiminnan arvioimiseksi. Asian
yhteiskunnalliseen merkitykseen nähden vähäpätöisen menettelyn
tarkoituksellisesti näyttävä ja paisutteleva julkinen arvostelu
voisi siten olla rangaistavaa kunnian loukkaamista. Samoin
arvostelun tarkoituksellinen pitkittäminen voi olla ilmaus
loukkaamistarkoituksesta.
3 mom. Kuolleen henkilön muiston häpäisemistä voitaisiin
pitää kunnianloukkauksena vain silloin, kun henkilöstä on
esitetty valheellinen tieto tai vihjaus. Säännöksen
soveltamisala on siis selvästi suppeampi kuin 1 momentissa
tarkoitetun rikoksen. Kuollutta henkilöä koskevan väitteen
esittäminen ei voisi myöskään tulla rangaistavaksi 10 §:ssä
säädettäväksi ehdotetun törkeän kunnianloukkausrikoksen
ankaramman asteikon mukaan. Voimassa olevan lain vastaavalla
säännöksellä (rikoslain 27 luvun 4 §) ei ole ollut sanottavaa
käytännön merkitystä. Viime vuosikymmenen aikana säännöstä ei
ole alioikeustilastojen mukaan sovellettu kertaakaan.
Vainajan muiston suojalle ei ole haluttu asettaa ehdotonta
rajaa, kuten voimassa olevassa laissa on tehty. Nykyään
syytettä ei saa nostaa sen jälkeen, kun loukkauksen kohde on
ollut kuolleena 20 vuotta. Tällainen laissa säädetty aika voi
yksittäistapauksissa usein olla liian pitkä, mutta joskus myös
liian lyhyt. Myöskään oikeusturvan kannalta ei ole
välttämätöntä määritellä täsmällisesti sitä aikaa, jonka
kunnian suoja kestää kuoleman jälkeen. Uudenkin säännöksen
soveltamisessa kuolemasta kulunut aika vaikuttaisi kuitenkin
teon rangaistavuuteen. Mitä pidempi aika on kulunut, sitä
epätodennäköisempää on, että vainajaa koskeva valheellinen
väite tai vihjaus olisi omiaan aiheuttamaan lainkohdassa
tarkoitettua kärsimystä ihmisille, jotka olivat vainajalle
erityisen läheisiä. Aikarajoitus seuraa myös siitä, että
kärsineen on pitänyt elää samanaikaisesti loukatun kanssa.
Varsin harvinaista olisi, että teko olisi omiaan aiheuttamaan
tällaista kärsimystä nykyisen lain mukaista 20:ta vuotta
pidemmän ajan kuluttua kuolemasta.
Tekijän menettelyn moitittavuuden kannalta ei ole suurta
eroa sillä, esitetäänkö valheellisia tietoja elävästä vai
äskettäin kuolleesta ihmisestä. Vainajan kunnian loukkaaminen
herättää mielipahaa vainajan lähipiirissä.
Loukkauksen kohteena 3 momentissa tarkoitetuissa teoissa
voivat olla vainajalle erityisen läheiset ihmiset. Erityisen
läheisen henkilön käsitettä on täsmennetty ehdotetun 12 §:n 3
momentin perusteluissa.
----------
Näyttäisi siltä että kyllä kai tuo voisi täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkistön.
Puhumalla lapsesi kanssa voit selvittää, että täti oli kuuro/tyhmä/ilkeä ja valitettavasti tuollaisia ihmisiäkin maailmaan mahtuu.
Ikävää, että tuollaista tapahtui, mutta onko lapsenkaan edun kannalta nostaa tuosta suurta haloota. Oikeuteen vieminen aiheuttaisi pitkäkestoista keskustelua aiheesta, jonka lapsi voisi muuten nopeasti unohtaa.
Parhaimassa/pahimmassa tapauksessa täti voi saada sakot ja pääsee kertomaan kuinka "naurettavia" ihmiset voivat olla. Tuskin tuollaista suustaan päästävä täti ikinä katuisi tai häpeäisi sanomisiaan.
Jos minulle tai ystävilleni tehdään väärin, menen yöllä (joskus päivälläkin) vääryydentekijän pihaan ja nakkaan muutaman kiven ikkunoiden läpi. Läpi pysyy yleensä sen jälkeen kiinni.
En kehoita ketään rikoksiin, mutta monesti tuol-
lainen "kostoisku" on tehokkaampi kuin pieni sakko. TUOMIOISTANI ei kukaan ole koskaan valittanut enkä niistä ole itse tuomioita saanut.
sitten viimein Suomessakin.. Joku sanoo poikkipuolisen sanan niin heti ollaan juoksemassa "oikeuteen" Hei haloo, tervettä järkeä saa ja pitää käyttää siitä milloin prosessaaminen on paikallaan.
Ja kysymykseesi, ei et voi nostaa syytettä, sen tekee syyttäjä poliisin esitutkinnan jälkeen jos aihetta on. Eli ilmoitus poliisille (joka huokaisee ja ajttelee että pitipä taas tälläinen hourupää osua kohdalle).
Tähän on tultu -nimimerkki on oikeassa. Ei joka loukkauksesta voi nostaa hälyä. Näitä yksinkertaisia kun on keskuudessamme noin miljoona.
Toinen asia on kysyjän älykkyysosamäärä, se ei toki vaikuta oikeuden toteutumiseen, mutta - kannattaako hänelle peistata jumalattoman pitkiä kunnianloukkaspykäliä, joista tuo ei varmaankaan mitään ymmärrä.
Mikä sinä olet muiden älykkyyttä arvostelemaan?
Tietääkseni tämä on Laki-palsta jossa kysytään lainopillisia neuvoja. Mitä se ketään auttaa että aina haukutaan ja arvostellaan? Jos tekstiä ei ymmärrä aina voi kysyä uudestaan.
Jokaisella on oikeus kysyä mitä haluaa, siihen voi myös vastata asiallisesti.
Ei minunkaan mielestä suurimmassa osassa viestejä ole mitään järkeä/syytä esim. nostaa syytettä, mutta se on mielipide ei neuvo.
Muista se sitten seuraavalla kerralla jos itse tarvitset apua, ehkä sinä sitten muiden mielestä olet niin tyhmä ettei kannata auttaa.
Jos et ole koskaan käräjäoikeudessa edes käyntyt kuuntelijana, niin pysy kaukana oikeustalosta.
Poliisin luo sinun ensin tulee mennä. Poliisi saattaa kirjata tutkintapyynnön, mutta siihen asia jää. Jos olet tosissasi, niin vaadi tutkintapyynnössäsi rangaistusta ja korvauksia vuokraemmännältä ja sitten oletkin jo itse "kusessa".
Meidän tavallisten ihmisten on vain nielaistava kerran ja unohdettava tuollaiset kunnianloukkaukset. Poikaasi kuullaan poliisin toimesta - mietippä sitä!?
3 huomautusta:
-menepä poliisille sanomaan niin kysyvät ensin muutamaan kertaan että niin siis MISTÄ te nyt sitten oikein olette nostamassa juttua...Tuossa nimittäin eivät kyllä ylity yhdenkään rikoksen tunnusmerkit. Mainittakoot että kyseessä vielä 6 vuotias lapsi jolloin muutenkin tilanne eri. Rinnastettavissa tilanteeseen että lapsi "mölöttelee" omiaan ja hänelle sanotaan että lopetapas tuo siansaksan pälätys ja oleppa välillä hiljaa.
-MIKSI tällaisesta tarvisi jokin syyte päästä nostamaan, mitä väärää tapahtui? Tuohan nyt on täysin tulkinnanvarainen juttu että mitä "saksan puhuminen" tarkoitti. Ok, lapsella on puhehäiriö mutta tuohan nyt on jo enemmänkin vitsin puolella kuin haukkumisen. Jonkun lapsen mielestä voi kuulostaa jopa hauskalta kun vieras tätä sanoo sinun puhuvan saksaa. Esimerkkinä että itselläni oli muksuna ERITTÄIN paha R-vika ja aina sain paikassa kuin paikassa kuulla puhuvani ranskaa. Sama asia.
Loukkaantuminen tuosta nyt on vähän ylikriittistä, tosin sehän ei selviä missä olosuhteissa tuo sanottiin eli oliko haukkumista vai vain tahaton heitto.
-Viimeinen oleellinen juttu: Näyttö! 6 vuotiaalle lapselle sanotaan tällainen harmiton lausahdus niin että paikalla on hän ja te. Mitenkäs pätevästi todistat että mitä ylipäätään on sanottu ja missä tilanteessa.
Veikkaanpa muutenkin että juttu kääntyisi niin päin että jos asiasta nyt kuitenkin soitettaisiin naapurin tädille ja kysyttäisiin että mikäs juttu tämä nyt on niin sävy olisi vähän sellainen että "täällä kävi henkilö tekemässä vähän oudon ilmoituksen että ajattelimme nyt varmuudeksi kysyä teiltä että mikäs tilanne...". Eli se olisit sinä jota katsottaisiin vähän oudolla silmällä.
Mutta ihan nyt yleisesti: anna olla ja unohda.