Yksin sateeseen

Heips igen, juu tällanen vaan nyt tuli sylkenä paperille eli lapsi meni pesuveden mukana ;)

Kiitos sinulle jälleen kerran levoton mieli ;)

Hello, mä kastelin letin ja pyörittelen sitä kuin "uitettu koira", josta tuli mieleen kun aikoinaan omistin sellaisen, ihan pienen vaan. Niin aina jos jouduin kurailmalla pesemään puhtaaksi, ei pitäny pesulla olosta, karkas aina kun silmä vaan vältti ja juoksi keskelle olohuonetta....ravisti ittensä kuivaksi ja kasteli blyyssit ;)

Sen jälkeen se kuuluisa "luttana alta kulmien katse", minäkö siis mää vai, enhän mää mitään, oikeesti.

Se oli sitä aikaa...mä tossa kerran mietiskelin ja tulin siihen tulokseen, että vaikka mua on onnistanut monessa asiassa ja olen moneen pieneenkin asiaan tyytyväinen ja vertailu on tyhmää ja tässkään ajassa mitään vikaa ja ...niin eespäin..

Silti kyllä ne vuodet about -83 ...-85 on korkealla asteikolla, mitataan nyt millä mittarilla tahansa...silloin tapahtu asioita, joita ei vaan voi olla unohtamatta...tiettyjä asioita ei voi enää tehdä samalla tavalla...tyylillä...tosi haikeaa ja samalla hymyilyttävää... edelleenkin. Ennen oli ennen ja nyt on nyt, tukka ei ole vielä päästä lähtenyt ;)

Red dancing shoes...ja don't you ...sen minkä häviää nykyään notkeudessa voitetaan suuvärkillä viäntämällä ;)

http://www.youtube.com/watch?v=FuAOl2oXXho

Last legion kirjoitti:

Hello, mä kastelin letin ja pyörittelen sitä kuin "uitettu koira", josta tuli mieleen kun aikoinaan omistin sellaisen, ihan pienen vaan. Niin aina jos jouduin kurailmalla pesemään puhtaaksi, ei pitäny pesulla olosta, karkas aina kun silmä vaan vältti ja juoksi keskelle olohuonetta....ravisti ittensä kuivaksi ja kasteli blyyssit ;)

Sen jälkeen se kuuluisa "luttana alta kulmien katse", minäkö siis mää vai, enhän mää mitään, oikeesti.

Se oli sitä aikaa...mä tossa kerran mietiskelin ja tulin siihen tulokseen, että vaikka mua on onnistanut monessa asiassa ja olen moneen pieneenkin asiaan tyytyväinen ja vertailu on tyhmää ja tässkään ajassa mitään vikaa ja ...niin eespäin..

Silti kyllä ne vuodet about -83 ...-85 on korkealla asteikolla, mitataan nyt millä mittarilla tahansa...silloin tapahtu asioita, joita ei vaan voi olla unohtamatta...tiettyjä asioita ei voi enää tehdä samalla tavalla...tyylillä...tosi haikeaa ja samalla hymyilyttävää... edelleenkin. Ennen oli ennen ja nyt on nyt, tukka ei ole vielä päästä lähtenyt ;)

Red dancing shoes...ja don't you ...sen minkä häviää nykyään notkeudessa voitetaan suuvärkillä viäntämällä ;)

http://www.youtube.com/watch?v=FuAOl2oXXho

Ymmärrän sun koiraa, mistä pieni voi tietää mikä sade kasteli blyyssit ja mikä oli sen turkin aiheuttamaa ;)

Usein runoissasi kirjoitat kartoista. Minusta se on osuvaa. Elämä voisi olla tie, täynnä aurinkoa ja sadetta, umpikujia ja tienhaaroja. Sä taisit kohdata sun Valtatietä silloin -83 - -85 :)) Eipä asioita voikaan enää tehdä samalla tavalla, koska se olisi silloin pelkkää toistoa, kun voi tehdä asioita taas ekan kerran kokemuksella, vai mitä :)

Että voisit vielä kasikymppisenä miettiä sen saman "silloin 2011 tein tyylillä asioita, enää en..." :)))

Ja mä mietin että mistä tunnistaa sen valtatiensä. Mistä tietää ettei vedä nokkaa vastaliikenteeseen, tai ettei ole jymähtänyt betoniporsaaksi keskelle motaria. Ja että olisi kannattanut mennä ajoissa nukkumaan eikä miettiä typeriä :)

Tukalle rapsutuksia :))

Putkivalo kirjoitti:

Ymmärrän sun koiraa, mistä pieni voi tietää mikä sade kasteli blyyssit ja mikä oli sen turkin aiheuttamaa ;)

Usein runoissasi kirjoitat kartoista. Minusta se on osuvaa. Elämä voisi olla tie, täynnä aurinkoa ja sadetta, umpikujia ja tienhaaroja. Sä taisit kohdata sun Valtatietä silloin -83 - -85 :)) Eipä asioita voikaan enää tehdä samalla tavalla, koska se olisi silloin pelkkää toistoa, kun voi tehdä asioita taas ekan kerran kokemuksella, vai mitä :)

Että voisit vielä kasikymppisenä miettiä sen saman "silloin 2011 tein tyylillä asioita, enää en..." :)))

Ja mä mietin että mistä tunnistaa sen valtatiensä. Mistä tietää ettei vedä nokkaa vastaliikenteeseen, tai ettei ole jymähtänyt betoniporsaaksi keskelle motaria. Ja että olisi kannattanut mennä ajoissa nukkumaan eikä miettiä typeriä :)

Tukalle rapsutuksia :))

Tässä vähän keräiltyjä ajatuksia ja ajateltavaa tähänkin kauniiseen aamuun;

Muuan E.Frankl pitää tarkoituksen löytämistä elämämme tärkeimpänä asiana ja sanoi, että ihminen pyrkii aina etsimään ja löytämään tarkoituksen. Se on ihmisen perustavaa laatua oleva huolenaihe.

”Jos ihminen on löytänyt etsimänsä tarkoituksen, hän on valmis kärsimään, uhraamaan tai jopa tarpeen vaatiessa luopuman elämästään tuon tarkoituksen hyväksi. Vastaavasti. Ellei tarkoitusta ole, ihminen on taipuvainen päättämään elämänsä, ja hän on valmis tekemään sen siitäkin huolimatta, että kaikki hänen tarpeensa ovat näennäisesti tyydytetyt.”

Ihminen ei elä pelkästä hyvinvoinnista! Hyvinvointiyhteiskunta on tarjonnut suurelle osalle kansaa keinot, mutta nyt ihmiset eivät näe päämäärää, tarkoitusta elämälle. ”On vain yksi todella vakava ongelma ja se on: Onko elämä elämisen arvoista – vai ei?. ”Ihminen, joka pitää elämäänsä tarkoituksettomana, ei ole ainoastaan onneton vaan tuskin edes elinkykyinen”

Frankl sanoo mielestäni jotain erittäin tärkeää elämän tarkoituksesta kirjoittaessaan, ettei ihminen muutu inhimilliseksi ja aidoksi huolehtimalla itsensä toteuttamisesta vaan unohtamalla itsensä, antamalla itseään ja suuntautumalla ulospäin.” ”Juuri onnen tavoitteleminen tekee onnellisuuden mahdottomaksi. Mitä enemmän se on päämäärä, sitä vaikeampi sitä on tavoittaa”.

Toki ihminen on sidoksissa olosuhteisiinsa. Mutta hän on kuitenkin vapaa valitsemaan suhtautumistapansa eri olosuhteissa, eikä hän näin ollen ole täydellisesti olosuhteiden armoilla. Ihminen voi päättää, miten suhtautua tilanteeseen ja jopa valita asenteensa omiin tunteisiinsa. Ihmiselle onkin ominaista, että hän voi suuntautua harkiten päämääriinsä lähtökohtinaan arvot ja tarkoitukset, jotka toimivat syinä ja motiiveina.

”Ihminen ei ole sattumanvarainen tuote, joka on täysin ympäristönsä vaikutuksen armoilla. Ihmisellä on aina toiminnassaan valinnan vapaus. Apatia voidaan voittaa ja ärsyyntyneisyys peittää. Ihminen voi säilyttää hivenen henkistä vapautta, mielen itsenäisyyttä jopa kauhistuttavassa psyykkisessä ja fyysisessä paineessa. Ihmiseltä ei voi ottaa pois viimeistä inhimillistä vapautta – vapautta valita oma suhtautumisensa mihin tahansa annettuun tilanteeseen, vapautta valita oma tiensä. Ja aina on tehtävä valintoja. Joka päivä, joka tunti tarjosi mahdollisuuden tehdä päätöksiä. Ne määräsivät oliko alistuttava vai ei noihin voimiin, jotka uhkasivat ryöstää sinulta oman itsesi, sisäisen vapautesi, jotka määräsivät tulisiko sinusta olosuhteiden leikkikalu, joka on luopunut vapaudestaan ja arvokkuudestaan sopeutuakseen tyypilliseksi asukkaaksi…. Periaatteessa kuka tahansa ihminen voi päättää itse siitä, mitä hänestä tulee – pohjimmaltaan ja sielullisesti. Dostojevski sanoi kerran: On vain yksi asia, jota pelkään: etten ole kärsimysteni arvoinen”

Vaikeat olosuhteet voivat luoda arvoja, jotka ihminen joko omaksuu tai ei omaksu. Ja tämä ratkaisee onko hän kärsimystensä arvoinen vai ei”.Joka tapauksessa niin kauan kun olemme olemassa, olemassaoloomme kätkeytyy mahdollisuus ja haaste.

Siksi ”se mikä ei tapa meitä tekee meidät voimakkaammaksi”

http://www.youtube.com/watch?v=1QTWnd3bnaw&feature=related

And remember, you'll never be alone...kiitos sinulle ;)

Last legion kirjoitti:

Tässä vähän keräiltyjä ajatuksia ja ajateltavaa tähänkin kauniiseen aamuun;

Muuan E.Frankl pitää tarkoituksen löytämistä elämämme tärkeimpänä asiana ja sanoi, että ihminen pyrkii aina etsimään ja löytämään tarkoituksen. Se on ihmisen perustavaa laatua oleva huolenaihe.

”Jos ihminen on löytänyt etsimänsä tarkoituksen, hän on valmis kärsimään, uhraamaan tai jopa tarpeen vaatiessa luopuman elämästään tuon tarkoituksen hyväksi. Vastaavasti. Ellei tarkoitusta ole, ihminen on taipuvainen päättämään elämänsä, ja hän on valmis tekemään sen siitäkin huolimatta, että kaikki hänen tarpeensa ovat näennäisesti tyydytetyt.”

Ihminen ei elä pelkästä hyvinvoinnista! Hyvinvointiyhteiskunta on tarjonnut suurelle osalle kansaa keinot, mutta nyt ihmiset eivät näe päämäärää, tarkoitusta elämälle. ”On vain yksi todella vakava ongelma ja se on: Onko elämä elämisen arvoista – vai ei?. ”Ihminen, joka pitää elämäänsä tarkoituksettomana, ei ole ainoastaan onneton vaan tuskin edes elinkykyinen”

Frankl sanoo mielestäni jotain erittäin tärkeää elämän tarkoituksesta kirjoittaessaan, ettei ihminen muutu inhimilliseksi ja aidoksi huolehtimalla itsensä toteuttamisesta vaan unohtamalla itsensä, antamalla itseään ja suuntautumalla ulospäin.” ”Juuri onnen tavoitteleminen tekee onnellisuuden mahdottomaksi. Mitä enemmän se on päämäärä, sitä vaikeampi sitä on tavoittaa”.

Toki ihminen on sidoksissa olosuhteisiinsa. Mutta hän on kuitenkin vapaa valitsemaan suhtautumistapansa eri olosuhteissa, eikä hän näin ollen ole täydellisesti olosuhteiden armoilla. Ihminen voi päättää, miten suhtautua tilanteeseen ja jopa valita asenteensa omiin tunteisiinsa. Ihmiselle onkin ominaista, että hän voi suuntautua harkiten päämääriinsä lähtökohtinaan arvot ja tarkoitukset, jotka toimivat syinä ja motiiveina.

”Ihminen ei ole sattumanvarainen tuote, joka on täysin ympäristönsä vaikutuksen armoilla. Ihmisellä on aina toiminnassaan valinnan vapaus. Apatia voidaan voittaa ja ärsyyntyneisyys peittää. Ihminen voi säilyttää hivenen henkistä vapautta, mielen itsenäisyyttä jopa kauhistuttavassa psyykkisessä ja fyysisessä paineessa. Ihmiseltä ei voi ottaa pois viimeistä inhimillistä vapautta – vapautta valita oma suhtautumisensa mihin tahansa annettuun tilanteeseen, vapautta valita oma tiensä. Ja aina on tehtävä valintoja. Joka päivä, joka tunti tarjosi mahdollisuuden tehdä päätöksiä. Ne määräsivät oliko alistuttava vai ei noihin voimiin, jotka uhkasivat ryöstää sinulta oman itsesi, sisäisen vapautesi, jotka määräsivät tulisiko sinusta olosuhteiden leikkikalu, joka on luopunut vapaudestaan ja arvokkuudestaan sopeutuakseen tyypilliseksi asukkaaksi…. Periaatteessa kuka tahansa ihminen voi päättää itse siitä, mitä hänestä tulee – pohjimmaltaan ja sielullisesti. Dostojevski sanoi kerran: On vain yksi asia, jota pelkään: etten ole kärsimysteni arvoinen”

Vaikeat olosuhteet voivat luoda arvoja, jotka ihminen joko omaksuu tai ei omaksu. Ja tämä ratkaisee onko hän kärsimystensä arvoinen vai ei”.Joka tapauksessa niin kauan kun olemme olemassa, olemassaoloomme kätkeytyy mahdollisuus ja haaste.

Siksi ”se mikä ei tapa meitä tekee meidät voimakkaammaksi”

http://www.youtube.com/watch?v=1QTWnd3bnaw&feature=related

And remember, you'll never be alone...kiitos sinulle ;)

Uskon myös että ihminen aina etsii elämän tarkoitusta. Mutta E. Frankl oli sitä mieltä että sen pitää olla jotain isoa? "Hän on valmis kärsimään, uhraamaan tai jopa tarpeen vaatiessa luopuman elämästään tuon tarkoituksen hyväksi."

Mun elämän tarkoitus on murheen karkoitus. Ja joskus käy silti niin, että väkisin törmään murheeseen, mutta yritän päästää sen ohi ja yli mahdollisimman nopeasti. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan. Ja joskus tuntuu, että mitä suurempi up, sen suurempi down myös. Mä en halua suuria downeja, haluan tasaisen tappavaa tahtia, puuduttavaa arkea, paljon mielummin.

Silti, miksen pysy vaan siinä puuduttavassa? Mikä saa ihmisen kerta kerran jälkeen pyyhkimään polviaan, ja hakemaan uusia nöyryytyksiä? ;)

Mutta ei se mikään syy elää ole.

http://www.youtube.com/watch?v=Yt9rJzNi3Tw

"Elämä suuuruus voidaan mitata jopa yhden silmänräpäyksen suuruuden avulla. Ei vuorijononkaan korkeutta ilmoiteta laaksonpohjan korkeutena vaan korkeimman huipun korkeutena. Samalla tavoin elämän huippukohdat määräävät sen merkityksen. Yksi yksittäinen silmänräpäys saattaa riittää antamaan tarkoituksen koko elämälle"

Hyväntuulista aamua sinne ;)

http://www.youtube.com/watch?v=2JU-xIDyUR4

Last legion kirjoitti:

"Elämä suuuruus voidaan mitata jopa yhden silmänräpäyksen suuruuden avulla. Ei vuorijononkaan korkeutta ilmoiteta laaksonpohjan korkeutena vaan korkeimman huipun korkeutena. Samalla tavoin elämän huippukohdat määräävät sen merkityksen. Yksi yksittäinen silmänräpäys saattaa riittää antamaan tarkoituksen koko elämälle"

Hyväntuulista aamua sinne ;)

http://www.youtube.com/watch?v=2JU-xIDyUR4

Wau! Kerrassaan hienosti sanottu.

Kiitos, hyväntuulisena huulin hymyilevin...
http://www.youtube.com/watch?v=n0Az2qWaakA&feature=results_video&playnext=1&list=PL029E1184249E8E45