Nukuin liian pitkään, jätin menemättä sovittuihin tapaamisiin, valehtelin, olin yksin kotona vaikka oisin halunnut nähä ihmisiä en pystyny, ahdistuksesta sekasin kävelin ympäri kämppää ja välillä taas nukuin.
Ei oo kotona ees mitään syötävää mitä ahmia. Ahmimisesta tulee hetkeks parempi olo, jonka jälkeen täysin väsynyt nostamaan edes pikkusormea. Syyllisyys on valtava.
Taas yksi päivä elämästäni täysin hukkaan. Voisin vaan kuolla. En halua kuolla, mutta en ainakaan halua elääkään. Miten tästä jatkaa huomenna?
Ei oo kotona ees mitään syötävää mitä ahmia. Ahmimisesta tulee hetkeks parempi olo, jonka jälkeen täysin väsynyt nostamaan edes pikkusormea. Syyllisyys on valtava.
Taas yksi päivä elämästäni täysin hukkaan. Voisin vaan kuolla. En halua kuolla, mutta en ainakaan halua elääkään. Miten tästä jatkaa huomenna?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin samat tuntemukset välillä.. Haluan vaan et sä tiiät ettet oo yksin tän kanssa. Voimia rakas!
Täällä ihan samoista jutuista kärsivä nainen! Tänään on tosin yksi niistä harvoista paremmista päivistä kun olen jaksanut noustakin ajoissa ja jopa muistanut syödä kunnolla.