Hoitajat miten suhtaudutte tulokkaisiin?

suhtaudun vastavalmistuneisiin, työuraa aloittaviin hoitajiin arvostuksella ja tasavertaisesti- usein vastavalmistuneilla on paljon uusia idoita ja näkemyksiä, ovat innokkaita ja motivoituneita. tietysti tarvitsevat tukea aluksi kollegoiltaan niin kuin vastavalmistuneet joka alalla ja joka työssä!

Hyvä kommentti edellisellä.

Tuo hannaaminenhan luonnollisesti selittyy naisten välisellä ainaisella kateudella. On nähty tätäkin toimintaa. Oletetaan että jos joku vaivautuu meikkaamaan aamulla ennen töihin tuloa, on hän pinnallinen ja liian hieno hoitotyöhön. Mielestäni se on kuitenkin ihan itse valittavissa haluaako töihin ehostautua. Itse en meikkaa kuin vain juhliin mutta tiedän että moni meikkaa päivittäin eikä minulla siihen ole mitään negatiivista sanottavaa. Valitettavasti vaan kaikki eivät sitä ymmärrä että hoitotyötä tehdään sydämellä, ulkoisesta olemuksesta viis.

meikkaaminen on aina jokaisen oma juttu . kivaan se on kun näyttää huolitellulta ja siistiltä. toki meikkaamatonkin on huoliteltu ja siisti.

Ilolla ja innolla otan uudet hoitajat vastaan. Aivan yks lysti meikkaako tai ei. Siisti ja asiallinen ulkoinen olemus plussaa. Pitkät koristellut kynnet ja parfyymipilvi ympärillä, onneksi harvoin. Kynsistä jotuu joskus ystävällisesti huomauttamaan vaikka jo opiskelun ohessa infoa asiasta on varmasti annettu.

Tulijan oma asenne ratkaisee paljon. Jos tulija itse on aktiivinen, kyselee paljon, on vastaanottavainen ja innokas, hänet on helppo opastaa talon tavoille. Ymmärrän täysin, että kestää aikansa ennenkuin on pätevä. Perusopit on annettu opiskelujen myötä evääksi ja uusilla nuorilla hoitajilla on uusimmat, ajanmukaiset tiedot monistakin asioista. Ja työ tekijäänsä neuvoo.

Aika pian näkee, kuka on hyvä ja kenellä kestää pidempään sulautua teamiin yhdeksi meistä. Mutta tule joukkoomme avoimin mielin, kysele paljon. älä jää itseksesi miettimään jos et jotain tiedä.

Näitäkin on nähty: Heti kun tärkeimmät työt on tehty, takamus penkkiin jne. Vaikka oppimista on vaikka kuinka. Esim voit väliajoilla katsella ympärillesi, että löydät kaikki työssäsi tarvittavat asiat kun niitä tarvitset. Tarjoat apuasi. Korjaat jälkesi ja huolehdit, että jos jokin loppuu, esim. sidostarvikkeet, neulat, ruiskut yms., et jätä hommaa seuraavalle tarvitsevalle. Ei mikään muu ole niin ärsyttävää, kuin se, että kun tulet vapaapv jälkeen töihin ja kaikkien tarvittavien välineiden puute estää joustavan työskentelyn. Usein tämä jää liikaa vanhempien kokeneiden kontolle.

Mutta iloinen ja positiivinen asenne tartuu - puolin ja toisin. Jokainen on ollut joskus vasta-alkaja. Vahojen kärtyjen käytös saattaa johtua joskus siitä, että työ todellakin kuormittaa sitä opastajaa, hänen kun kuuluukin huolehtia perehdytyksen lisäksi ne tuhat muuta asiaa, josta vasta talon tavoille opettelevalla ei ole hajuakaan. Mutta sinähän opit, päivä päivän jälkeen olet yhä enemmän yksi meistä. Tervetuloa!

Minulla oli tilanne vähän 50/50 kun aloitin vastavalmistuneena sairaanhoitajana työt ennestään tuntemattomassa sairaalassa. Puolet olivat todella ihania, auttavaisia ja halusivat tutustua minuun - lähes tulkoon puolet taas vähän sellaisia nyrpeitä, mutta kuitenkin ottivat ihan ok vastaan ja sitten pieni määrä oli näitä todella töykeitä nirppanokkia, jotka varmaan muutenkin aiheuttivat hankaluuksia työilmapiirissä. Minun kuullen esim. puhuttiin "kuinka se Anna ei päässyt täällä jatkamaan ja sitten otettiin joku tuollainen tuntematon". Minähän kyseiselle asialle en voinut mitään ja tuollaiset OLEMATTOMAT töksäyttelyt voi säästää sinne vapaa-ajalle eikä työkavereiden kuullen tai sitten vaikka osastohoitajalle, jos jotain urputtamista on.

No, nyt 4v. takana tuossa samaisessa paikassa ja kuulun työporukkaan ja tulen kaikkien kanssa toimeen. Yksikään näistä alkuun hankalista työkavereista ei ole minulle kamala tai töykeä ja huomaan, että tuo sama alkutöykeys on jokaisen uuden tulokkaan kohdalla. MUTTA TÄTÄHÄN ON JOKA TYÖPAIKASSA AIVAN VARMASTI!!

Pitää vaan mennä positiivisella mielellä töihin ja pitää ottaa se oikea asenne työhön! Ei siellä pärjää, jos mutisee kuin hiiri eikä uskalla töksäyttelyn pelossa kysyä asioita jne. Tämän opin kantapään kautta :) Siis ihan omanaitsenäsi työhön ja anna itsestäsi hyvä ja ahkera kuva. Yritä oppia talon tavoille ja jaat varmasti hyödyllistä ja uutta tietoa vanhoille hoitajille. Kyllä he loppujen lopuksi sitä arvostavat enemmän kuin mitään! Eikä saa lannistua jostain typerästä ja lapsellisesta kommentoinnista. Se näissä naisvaltaisissa aloissa on se p*ska juttu. Rohkeasti vaan uusiin haasteisiin ja sinusta tulee loistava sairaanhoitaja!!

Riippuu tulijastakin. Alkuun tottakait otetaan vastaan tasa-arvoisena työkaverina. Yleensä tulokas ui joustavasti porukan jatkoksi.

Mutta on nähty heitäkin jotka tulevat asentalla:kyllä minä tiedän. Heitä on todella vaikea perehdyttää....ja nämä kaikenosaajat tekevät virheitä ja joutuvat tämän tästä sen seikan eteen etteivät oikeasti tienneetkään Toki kaikkille tekeville sattuu joskus virheitä.
Mutta asenne ratkaisee paljon ja helpottaa työn sujumista.

Arvatkaapa kuinka mua katottiin nenänvartta pitkin kun olin opiskeluaikoina vuodeosastolla töissä ja siinä suihkuttaessa vuodepotilasta nää vanhat rutinoituneet konkarihoitajat kovaan ääneen keskustelivat siitä, kuinka toinen potilas oli paskonut alleen suihkutuksen aikana. Ja ihan nimellä puhuivat ja yököttelivät kuin kamalalle se haisi.
Huomautin asiasta, että "hei, tässä on nyt kuitenkin kuuleva ja tunteva ihminen ketä me pestään ja vaikkei hän kommunikoi, hän silti ymmärtää. Että onko tuo nyt ihan ammattietiikan raameissa tuo teidän keskustelu"

Sitten alkoi supattelu ja arviointiinkin jopa laitettiin että minun pitäisi olla opiskelijana nöyrempi, eikä alkaa opettaa ammattitaitoisia ihmisiä...

Miehiä enemmän tuolle alalle, niin arvostelevat konkariämmät pysyy hiljempaa.

osastolla itse olleena voin kertoa että kun lääkärin kierros alkoi niin 10 hoitajiaa/harjottelijalla oli kieli syvällä lääkerin perseessä. alko ihan naurattaa ku olivat niit paskantärkeitä taas

Aloittaja on käsittääkseni ulkonäöstään huolehtiva nuorukainen. Siis ilmeisesti nuori mies. Omalla työpaikallani otetaan ilolla vastaan kaikki uudet työntekijät jotka tarttuvat reippaasti töihin. Sukupuolella, ulkonäöllä tai sukupuolisella suuntautumisella ei ole väliä.

Olen lähäri opiskelija puolessa välissä.. olen käyny harjoittelun mutta en ole tosiaankaan varma omasta osaamisesta niin jännittää
......aloitan ens viikolla ilta työt vanhusten palvelutalossa opiskelujen ohella

jännittää jännittää jännittää vaikka halusin töihin ja nyt sinne pääsin niin olen tosi epä var,ma itestäni voi hyvänen aika:) pelkään toimeentulemista työkavereiden kanssa kun olen sosiaalisesti arka.. tiettyjen kanssa

saa nähdä mitä tästä tulee toivottavasti mennee hyvin :)