yksinäinen olo kun ei ole enää ketään sydämessä.
Oudon
niin hiljaista
7155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kyllä jollakin aikavälillä tulee täyttymään. Niin sydänkin. Toivottavasti melko pian. m ---> n
Ai sinunko sydämessäsi on tyhjä tila, mutta tiedät sen tulevan täyttymään? Mistä tiedät sen..? En ole aloittaja, eikä sydän ole vielä "tyhjä", mutta siihen olotilaan pyrin koko ajan. Saa riittää jo tämä yksipuolinen rakastaminen ja ikävöinti, varsinkin kun selväksi tuli, etten ole -ja koskaan ollutkaan hänelle minkään arvoinen.
Itsesääli se on itseasiassa itserakkautta.
Itsesääli? Kuka säälii itseään? Kai se on pakko jossain välissä lopettaa kaipaamasta, jos ei mitään vastakaikua tunteilleen saa. Turhaa kai on hakata päätään seinään.
Toi yks säälii itteään, kun se ei ollu muka mitään sille toiselle. Jos ikävöiminen on niin helppo lopettaa niin mitä sitä sitten lainkaan viitsii ikävöidä.
Olen ikävöinyt reilun vuoden. Meillä oli sen miehen kanssa ihan oikea suhde, ja hän teki erittäin julmalla tavalla selväksi, etten merkitse ja koskaan todella merkinnytkään mitään hänelle. Silti rakastan ja kaipaan häntä edelleen... Missä kohtaa sanoin, että ikävöimisen lopettaminen olisi helppoa? Ja minun mielestäni ikävöinti ei ole jotain mitä "viitsitään" tehdä, ihan kuin se olisi joku harrastus ja aamulla vain päätetään "tänään kaipaan häntä 100% ja itkeä pirautan pikku itkut. Huomenna tunnen vain vähän haikeutta..." Vähän kuin päättäisi lähteekö pitkälle vai lyhyelle lenkille, kun katsoo millainen sää on ulkona... Ei se niin mene. Toivon vain joskus pääseväni tunteistani eroon, kun tämä ei auta millään tavalla, eikä suhde häneen tule enää kuntoon. Kai minullakin on oikeus tuntea oloni vähän paremmaksi, jos joskus pystyn? Hänen vuokseen olen ollut lähellä tappaa itseni, ja ei -sekään ei ole itsesääliä. Se on tuskaa, jota sinun kaltaisesi ikävöinnin harrastaja ei varmaan koskaan ymmärrä.
Niin kai sillä sydämellä on taipumus aina täyttyä, tavalla tai toisella, ihmisellä on luontainen kaipuu läheisyyteen. Tällä hetkellä vain tuntuu kuin olisin napajäätiköllä, jäätä silmänkantamattomiin, ei ristinsielua näkyvissä.