.
Mieti mitä se tarkoitti, ei syki runosuoni ei. Katsos, runot ne kuuluu aitoon tunteeseen. Ne on tekijänsä tapa ilmaista itseään. Jos ne on taidetta, ne on totta. Jos ne ovat lainattuja lauseita, ei niistä edes santapaperin virkaan.
Mieti mitä se tarkoitti, ei syki runosuoni ei. Katsos, runot ne kuuluu aitoon tunteeseen. Ne on tekijänsä tapa ilmaista itseään. Jos ne on taidetta, ne on totta. Jos ne ovat lainattuja lauseita, ei niistä edes santapaperin virkaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pettymys, toivottomuus voi viedä sanat runosta.
Tai näin:
Olen silmäsi kun et näe,
korvasi kun et kuule,
kätesi jotka tunnustelevat toista
ja jalkasi
joilla juoksen pakoon rakkautta
jota et huolinut.
Niin, sanoja vain, sanoja jotka on helppo tempaista kuvaamaan jotain..
Pettymys ei vie sanoja runosta, vaan se tuo runoihin lisää sielukkuutta, ainakin minun kohdallani..
Kiitos tästä...
Voi kun pääsisin toteuttamaan sieluni sisältöä, tiedän että minulla olisi niin paljon annettavaa esimerkiksi musiikille/sanoituksiin/sävelmiin jne..
Mutta kun on yksin vain eikä mahdollisuutta toteuttaa itseään, tuntuu kuin olisin elänyt elämän joka on täynnä sielun kärsimystä turhaan, menneisyyteni muuttui valheeksi...aivan kaikki syntymästä tähähän päivään, en olisi koskaan uskonut vaikka se mitä nyt olen saanut tietää, ne lukee jo vihkoissani joihin olen onneksi sielullani kirjoittanut kaiken sydämen kokemat tuntemuykset.
Onko elämäni ollut turhaa, menneisyys vain valheita...tulevaisuus...sitä ei enää ole..tai on mutta toivo puuttuu...
Kunnioitus, se on avainsana ihmissuhteille, jos sitä ei ole niin käy näin kuin minulle...minä kunnioitin kaikkia ja yritin olla tasapuolisesti kaikille hyvä, sen kaiken keskellä sokeuduin enkä huomannut uskoa vaistooni joka oli oikeassa, kunnioitinko liikaa ihmisiä..ei niin voi tehdä..ainoa selitys on se ettei minua kunnioitettu kuin silloin kun olin paikalla...
Nyt ymmärrän miksi ihmiset eivät puhuessaan katsoneet silmiin, enää en ole sokea vaan elämäni näkyy minulle kuin katsoisin sitä ulkopuolelta ja näen kaikki mitä on tapahtunut...karmeaa nähdä itsensä siellä seassa..ja kaikki on ylhäällä kun olen purkanut sieluani kirjoittamalla niin kauan kun muistan.
Kun runot loppu niin mitä tapahtuu? Loppuuko tunne?
Minä ihmettelen mistä niitä runoja on aikoinaan syntynyt, kun nykyisin ei synny yhtäkään. Pelottavaa! Olen ollut mielikuvitukseni vanki :)
Runot ei lopu koskaan, vain runon sisältö muuttuu ja kenties herkistyy, tunne ei voi loppua koska se on tallentunut sieluun..
Näin minulla..
Mä luulen, että tunteiden käsittelyn tapa on muuttunut. Jokatapauksessa ennen syntyi runoja nyt ei yhdenyhtään. Mä olen vähän hämilläni tästä, toisaalta myös helpottunut jollain tapaa. Kaikki menee nk. mennä pitää.