kummi=lapsenpiika?

Kuulostaa kyllä epäreilulta ystäväsuhteelta, jossa on hyväksikäytön piirteitä. Mutta olen huomannut itsekin (ikävä kyllä) samaa; kaikkien kanssa yhteydenpito ei enää toimi kun saavat lapsia, sillä jotkut muuttuvat todella radikaalisti lapsen saatuaan. Alkaa juuri nuo jaarittelut siitä mitä lapselle kuuluu, miten lapsettomat ei tiedä mistään mitään, lapsettoman ystävän asioista ei olla enää kiinnostuneita ja sitten toisaalta kuitenkin odotetaan että lapseton on joutilas hössäämään kaverin lapsen/perheen ympärillä, lapseton kaveri jaksaa olla kiinnostunut ja kuunnella vaikka tuntikaupalla juttuja lapsesta. Asian hyväksyminen kesti minulla usean vuoden, mutta nyt osaan päästää helpommin irti näistä tietyntyyppisistä ystävistä, jos/kun sellainen tilanne tulee eteen.

Suosittelen ottamaan nopeasti asian esille ystävän kanssa. Varmasti hän loukkaantuu tai jopa suuttuu, mutta et voi oikein muutakaan. Jos ystävä ei tunnu ymmärtävän sinun näkökulmaasi, suosittelen että perut kummina olon nyt kun se on vielä mahdollista suht vähällä vaivalla. Yleensä noiden vaatimusten määrä tuppaa vaan kasvamaan mitä vanhemmaksi lapsi tulee, ja joudut sitten hammasta purren hoitamaan tätä pikku hiljaa ikäväksi muuttuvaa velvollisuutta tai sitten riitautumaan lapsen vanhempien kanssa myöhemmin. Valitettavasti olen joutunut samantyyppiseen tilanteeseen kuin sinä, eli ensimmäisen kummilapsen kanssa välit ovat aidot ja lämpimät, mitään painostusta tai vaatimuksia ei ole vanhemmilta tullut ja näkeminen on aina mukavaa. Joskus voi mennä muutama kuukausikin, että ei olla yhteydessä tai tavata (onhan aikuisilla ihmisillä omakin elämä), mutta lapsi on silti usein mielessäni ja muistelen yhteisiä hetkiä lapsen kanssa, suunnittelen mitä tehdään tulevaisuudessa, mitä voisin ostaa lapselle (kaiken ei tarvitse olla aina kallista). Toisen kummilapsen kanssa kävi juuri niin, että vanhemmat ts. äiti odotti hössötän koko ajan lapsen ympärillä, ystävyys unohtui täysin (hänen puoleltaan) ja yhteydenpito oli pelkkää lapsi sitä ja tätä ja meidän perhe sitä ja tätä. Yhteydenpidosta oli mukavuus kaukana, aloin kammota näitä tapaamisia ja lahjojen ostoa lapselle, muutaman vuoden se kesti ja sitten riitauduimme asiasta ja yhteydenpito katkesi.

Tuosta lapsen hoidosta vielä. Vieraan (ts. ei-oman) lapsen hoitaminen on aina "jännittävää", varsinkin lapsettomalle ihmisille, ja mielestäni toisen lapsen hoitaminen ilman mitään korvausta esim. koko päivän tai jopa koko vkl:n on aika iso pyyntö, muutama tunti vielä menee. Mutta jotkut ihmiset kehtaavat pyytää vaikka mitä palveluksia. Tosin on kyllä aika härskiä kutsua joku vieras kylään ja odottaa että vieras on "töissä" koko ajan perheen luona.

itselläni on vasta yksi kummilapsi, ja olen vielä todella hyvissä väleissä lapsen vanhempien kanssa. tämä lapsi on perheen ensimmäinen, ja tietysti kun itse jo kolmatta odottaessa puhuin kummilapsen äidin kaa, rupes neuvoja tulee.. harmittavaa on se et niitä tulee vieläkin, vaikka raskaus jo ohi, ja lapsi isompi.. itse en viitsi puuttua hänen kasvatukseen, mutta mielelläni hoidan ainokaista kummilasta. ja ajan pitkän matkan kaikki kolme omaa mukanani. toivottavasti et joudu kuitenkaan tilanteeseen, jossa joudut jatkuvasti hoitamaan toista kummilastasi. se ei ole pelkästään sinun tehtäväsi. muistutathan myös ystävääsi siintä, mitä teillä joskus on ollut.?

Uskomatonta! Mitä kummilapsesi äiti oikein kuvittelee! Et ole missään nimessä velvollinen (et edes kummiutesi vuoksi) menemään hoitamaan lasta viikonlopuksi sen enempää kuin kukaan muukaan perheen lähipiiristä. Tee nyt heti alkuvaiheessa selväksi, että et voi etkä halua suunnitella viikkonloppujasi kalenterin kanssa ja jos äiti vetoaa kummiuteesi, totea, että haluat tapaamisten olevan luonnollisia, ei kalenterin kanssa suunniteltuja menoja. Minusta se on sopivan neutraali tapa huomauttaa asiasta.

Itsestäni tuntui jossakin vaiheessa, että kummilapseni äiti, ystäväni, otti yhteyttä vain silloin, kun tarvitsi lapselleen hoitajan. Jotkut äidit kovin mielellään kuvittelevat, että kummi haluaa nähdä kummilasta milloin vain ja vielä hoitaa tätä (tai ainakin he antavat ymmärtää, että jos olen hyvä kummi, niin suostun heidän pyyntöönsä -ei siksi, että he oikeasti olisivat sitä mieltä vaan siksi, että he haluavat henkisesti painostaa itselleen lapsenvahdin).

Ei todellakaan ole! Sinulla on oikeus ja velvollisuus kieltäytyä ennen kuin "palvelukset" alkaa rasittaa sinua. Eikä ystävälläsi ole kummin tittelin varjolla oikeus vaatia sinulta kohtuuttomuuksia.

Mutta vauvan vanhemmuus voi olla hyvin rankkaa, sitä toisen kokemusta kaikkine tunnetiloineen ei tiedä kuin hän itse, ja apua ei nykyään ole niin helppoa pyytää kuin joskus kun kolme sukupolvea asui saman katon alla. Sinä olet selvästi hyvä ystävä, kun sinulle uskaltaa avuntarpeensa tunnustaa - hyväksikäytetyksi sinun ei silti kuulu tulla!

Itse soitin viime viikolla ystävälleni ja vauvani kummille itkua pidätellen, seuraa ja apua kipeästi vailla, inhoten sitä että piti jollekin tunnustaa oma heikkous. Hetki oli kaverilleni huono, ja sittemmin ei ole ko. henkilöstä kuulunut, hänellä on omassakin elämässään monta rautaa tulessa. En tietenkään loukkaantunut tai pahastunut, ei kummius aseta häntä minun palvelukseeni, mutta JOS hän olisi tullut ja auttanut, niin en kyllä olisi älynnyt että se voitaisiin luokitella hyväksikäytöksi. Oletan, että aikuinen ihminen osaa tarvittaessa kieltäytyä, niin kuin osasikin.

Tää on tätä nykyaikaa... Ollaan niin itsekeskeisiä, että surutta hyväksikäytetään muita oman perheen etujen nojalla. Uusi (nuori?) äiti ajattelee, että uuden vauvan myötä maapallon keskipiste siirtyi heidän osoitteeseensa ja varmaan ihan oikeasti nyt ajattelee, että kummina olet yhtä rakastuntu vauvaan kuin hekin. Vieras on kuitenkin aina vieras ja oma on eri asia. Kannattaa ehkä heti nyt sanoa, että resurssit ei millään riitä opiskelijabudjetista jatkuvaan kyläilyyn. Kerro mikä on sinulle sopiva tahti. Rahastakaan ei ole välttämättä aina kiinni, mutta sinulla voi olla paljon muitakin rakkaita henkilöitä, joita on mahdollisuus vain viikonloppuisin tavata (esim. perhe tai isovanhemmat eri paikkakunnalla). Eli että kummilapsi on sinulle tärkeä, muttei syrjäytä silti muita rakkaita elämästäsi. Muista, että omaakin aikaa ja kokonaisia tyhjiä vkoloppuja tarvitaan joskus. Ehdota myös, että voivathan he joskus tulla sinun luoksesi kylään. Varmasti sanovat sen olevan niin raskasta ja hankalaa, ettei se käy. Sitten ei ole todellinen halu nähdä. (Itselläni on 4 alle 8v. lasta ja hyvin on kyläilyt ja yöretket onnistuneet, järjestelykysymys. Yhden pienen kanssa ei ole mitään ongelmaa, ellei itse siitä ongelmaa tee ja huomiota sillä hae.)

Ehkä ristiäiset menivät jo, mutta jos eivät niin ehdottaisin pikaisesti ylläolevan puheeksi ottamista. Kysy suoraan, että kohtaavatko vanhempien ja kummin odotukset ja jos eivät niin, sitten kannattaa miettiä jotain toista kummiksi. Voit ystävällisesti vielä muistuttaa, että toki pysyt ystävänä ja lapsi sinua kiinnostaa, muttet pysty ihan niin tiiviiseen yhteydenpitoon mitä he kummilta odottavat.

Ei tulisi mieleenkikään, että kummit ovat lastenhoitoautomaatteja! Minusta on kuitenkin mukava nähdä heitä ja kuunnella myös heidän kuulumisiaan. Meidän lapsi vierastaakin niin paljon, että on todella vaikea antaa edes hoitoon. Mutta sitten isompana varmaan voi kummejen kanssakin viettää aikaa, jos heille sopii. "tee se muille, minkä toivot itsellesi tehtävän." Jos itsekään et ole innokas hoitamaan kummilastasi niin miten voit edellyttää, että joku toinen on innokas sinun lastasi hoitamaan?

Tiedän yhden perheen, jossa aina melkein vaaditaan jotain talkootyötä tekemään, jos sinne sattuu kylään. Tuskinpa he itse kuitenkaan sitten auttavat muita.Kauheasti ei tee mieli sinne mennä. Ehkä jotkut ajattelevat, että vain me olemme avun tarpeessa.
Vaikka ihminen eläisi yksin niin hänellä ei välttämättä ole resursseja olla aina toisten käytettävissä. Sen minkä tekee kannattaa tehdä hyvillä mielin :) Jokaisella on oma elämänsä. Jokainen voi joskus tarvita myös apua, mutta olisi hyvä ettei se avuntarve kasvaisi vain yhden ihmisen niskaan, sitä ei kukaan jaksa.