Asiat, ne mulla liukenee, tarkoitus elämästä tyhjenee. Keksin itseni ohjasta allikkoon, sieltä viinalammikkoon. Olin jo synnyttyäni aika kaukana, kasvaessa kaikki syvenee, se pimeäksi menee. Myönnänkö nyt sen itsellein, tunteet on minusta kuorittu, ei minua ole vielä silti loppuun koluttu. Elämä mallillaan, pää vähän mullillaan, keksi nyt asioille arvoa. Palvoa vaikka kauneutta, vieroksua pahuutta. Olen kai sielultani likinäiköinen, makeannälkäinen, mutta kaikki liukenee silmissäni, mutta menkööt. En tiedä mitä elämä on nyt minulle opettanut, mutta katsotaan eteenpäin, vaikka tyhjän päällä. Siinä pysyn silti tolpillain. Kuolen kuitenkin hitaasti.
Tyhjän päällä, pohdiskelua
tuntuueitteitunnu
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.