Olen kooste

Sinä olet t ä r k e ä niille ihmisille joiden elämään olet ollut osallisena. olet minun rakas. merkityksellinen. tärkeä minulle. ainutlaatuinen. sielunkumppani.

yxex kirjoitti:

Sinä olet t ä r k e ä niille ihmisille joiden elämään olet ollut osallisena. olet minun rakas. merkityksellinen. tärkeä minulle. ainutlaatuinen. sielunkumppani.

Kulta. Minä en ole tärkeä. Vaikka minä miten rakastaisin sinua, niin se ei kuvaa sinua tai minua.

Milloin olet valmis kohtaamaan itsesi yxex? Mitä sinusta on jäljellä tänään? Tai huomenna? Uskallatko kohdata sen? Sinut? Näet mielessäsi sininuttuisen kummituksen/taikurin, joka on hyvätahtoinen ja lempeä. Mitä muuta?

Rehellisesti? Oletko valmis?

elisakettu kirjoitti:

Kulta. Minä en ole tärkeä. Vaikka minä miten rakastaisin sinua, niin se ei kuvaa sinua tai minua.

Milloin olet valmis kohtaamaan itsesi yxex? Mitä sinusta on jäljellä tänään? Tai huomenna? Uskallatko kohdata sen? Sinut? Näet mielessäsi sininuttuisen kummituksen/taikurin, joka on hyvätahtoinen ja lempeä. Mitä muuta?

Rehellisesti? Oletko valmis?

Lue lisää

Valmis kuin lukkari sotaan =)

Pilaat mun ketjun idealogian. Mene nukkumaan siitä. Miten kasaat itsesi? Kuka olet?

Välitän sinusta yxex, mutta ei sinunkaan tarvitse olla joka paikassa. Ei minunkaan. Varsinkaan minun. Vaikka kuvittelen olevani itselleni tärkeä. Niin olenkin.

Kiitos vastauksestasi. Kiinnitin huomiota sanojesi aika- ja olomuotoon: "olen halunnut, olen katunut". Työskentelitkö itsesi kanssa vai oletko vielä matkan alussa?

Kysymyksesi minulle pisti kyllä miettimään.

Minä olen ollut jotain muuta. Olen elänyt kulisseissa ja erilaisissa rooleissa suuren osaa elämää. Kaiken pahuuden/ikävän olen yrittänyt lohkoa pois itsestäni, tiedostamatta pahuutta/huonoja puoliani tai sitä, minkä tiedostanut; kärsinyt armotonta häpeää asian hyväksi ja salannut minääni ulkopuolisille. Olen pelännyt esimerkiksi niin paljon mielenterveydellisiä sairauksia kokemani ja melkoisen sukurasitteen vuoksi, että kaikki ongelmat on pitänyt yrittää lakaista maton alle. Monessa mielessä minua on vieläpä tuettu tähän.

Roolit ja entistä paksumpi suojapanssari on pitänytkin niitä piilossa itseltäni, tietoisuudestani. Se vain, että kieltäminen tuo monenlaisia sijaistoimintoja; muunmuassa tavalla tai toisella olen selittänyt huonoa oloani verukkeilla. Muiden ihmisten tai asioiden syyttelyllä. Erilaisia korvaavia toimintoja.

Kun omia piirteitään alkaa hahmottamaan, nimenomaan niitä ikäviä, pelästyy. En minä ole tuollainen, en halua olla tuollainen. Tunkee tietoisuudesta asian yhä syvemmälle. Mutta kyllä se sieltä taas tulee. Seuraa syyllisyys. Oman itsensä tarkastelu tekee kipeää. Rehellisyys sattuu.

Hyväksyminen on kuitenkin oleellista. Ilman sitä lohkominen jatkuu. Tämän jälkeen vasta on mahdollisuus muokata käyttäytymismallejaan.

Minä en pysty vaikuttaamaan siihen, miten minua on kohdeltu, enkä ihmisiin sinänsä. Siis menneessä aikamuodossa. Tulevaisuuteen ja vuorovaikutussuhteisiin pystyn vaikuttamaan kehittämällä itseäni.

Olen nimittäin ollut eräänlainen kaltoinkohtelija itsekin. Sen tajuaminen ei ollut kivaa.

Olen katunut. Ja olen halunnut muuttaa itseäni. Olen myös onnistunut siinä joillakin osa-alueilla. Kaiken aikaa pitää vain osata tutkia itseään objektiivisesti. Minä olen enkeli ja minä olen demoni.

Kertomukseesi oli helppo samaistua. Mutta olen iloinen puolestasi, että olet matkalle lähtenyt ja polkuasi vaeltanut. Pidin huomiostasi, ettet ole näkymätön ja näet muut.

" Olen kokenut, että minut on hyvin usein ymmärretty väärin sanojeni takia, joita en ole osannut muotoilla oikein."

Ihmiset ovat erilaisia tunne- ja kokemusmaailmoissaan ja siksi samaistuminenkin on erilaista. Kyllä se väärinymmärretyksi tuleminen sattuu siitä tietoisuudesta huolimatta. Ja joutuessaan puolustelemaan sanojaan ja itseään, joutua taisteluun vie turhaa energiaa, mikä pitäisi käyttää omaan voimaannuttamiseen itsensä heikentämisen sijasta.

Minä olen puhunut palstalla myös mykkyydestä. Tuo mykkyys lähti ensin siitä, etten osannut kertoa kokemastani tai olotilastani. Myöhemmin ulkopuoliset tahot pitivät huolen, että asioita ei levitetä. Kun yritin, saatettiin sanani ja tarkoitukseni käsittää väärin. Huomasin ettei kannata. Pidin mykkyyteni. Mutta upposin senkin kanssa niin syvälle, etten käsitellyt oikein tunteitani. Muutin ne joksikin muuksi. Mykkyyskin oli lopulta vain eräänlainen panssari itseni ympärilläni. Paksu sellainen. Kun erään trauman jälkeen aloin puhumaan, läheiseni eivät olleet uskoneet korviaan. Olin niin hyvin oppinut piilottelemaan asioita etten tajunnut sitä itsekään. Olin kieltänyt näkemästä ja kielsin samalla itseni sekä toiset.

Sanat ovat tärkeitä. Puhumaankin voi oppia monin tavoin. Tärkeintä että aloittaa. Ensimmäinen puheen kuulija löytyy oman pään sisältä, aikanaan kuulija löytyy muualtakin, joka puhuu samaa kieltä. Ja kun aikaa kuluu, niin oppii kuulemaan myös toisen puhetta, joskus jopa vierasta kieltä.