Hän on niin totaalisen ihana, rakastettava, saa minut nauramaan. Varmaan hän ajattelee samoin minusta. Meidän välillä on kosketuksia ja lämpöä ja jossain vaiheessa luulin että ihastustakin. Huolimatta siitä että on naimisissa. Mutta nyt kun olen avautunut tunteistani aika lailla, vastapuolelta on tullut selkeää takapakkia. Enää en tiedä jaksanko ystävyyttäkään. On niin paha olla. Haluan tästä tunteesta eroon. Kuinka se onnistuu kun olosuhteiden pakosta näemme monta kertaa viikossa.
Miten heteroon rakastumisesta oikein selviää?
Huh ja huh ja huh
26980
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
mitäs tohon ny osais sanoo.kait se on vaan elettävä asian kans ja toivottava et pääsee yli tai sit vaihta työpaikkaa,ei noi tunne asiat koskaan oo helppoja.
Jos hän on aikuinen ihminen, niin kyllä se ohi menee, ja hän ymmärtää. Ihminen saa ihastua. Se ei ole väärin.
Heterolla on eri toiveet seksin suhteen. Kyllä se herättää. Voi tulla kunnon jytky tai ei. Nainen kaipaa miestä ja mies naista. Yksinkertaista, eikö totta.
Ei tässä mistään seksistä ole kyse, vaan tunteista. Ei ihastumisen ja rakastumisen tarvitse johtaa seksiin. Kyse on siitä jo että pelkästä yhdessäolosta on tullut tuntemuksia että toinen pakittaa, samoin sanoissaan ja teoissaan. on kyllä ns. ystävä mutta kun olen avoimesti antanut ymmärtää kuinka suurenmoisen ihana ja tärkeä hän on, hän on ottanut pakkia. Ennen epäilin että ihastusta on myös siellä puolella ja olen ollut selkeästi rohkeampi. Nyt on minun vuoroni pakittaa, mutta ahdistaa aika lailla. Kuinka kestää tämä tunne. Voisin sanoa että erehdyin jopa rakastumaan. Aina ei saa mitä haluaa, ja se koskee.
Vaikka sinä puhut vain tunteista, toinen voi luulla, että hahmotat tilanteen nimenomaan seksuaalisesti. Hän on varmaan ihastunut suhun, mutta ei osaa ajatella asiaa muuten kuin seksin kautta. Heterosuhde kun tuppaa kulkemaan justiinsa "sitä" rataa... ja jos ei aiempaa kokemusta ole naisten kanssa niin ei ehkä ymmärrä, että naisten välillä pyöritään niin eri sfääreissä kuin heterosuhteissa... ei ehkä sittenkään, vaikka itse tuntisi ihan samoin. Tai sitten se vain on ihastunut ja haluaa sua seksuaalisesti, mutta pelkää omia tunteitaan ja ajatuksiaan.
Entä jos se ei ole ihastunut ensinkään?
Itekki samassa tilanteessa tässä ja vittutaa ankarasti. Olemme tuttuja vain yhteisen harrastuksen kautta, mutta kuitenkin. Jotenkin vain aloimme jutella muka via ja juttua tuntuisi riittävän.
Toinen päästää lähelle, juttelee mukavia ja on kauhean tuttavallinen. Oikein ihana ihminen kaikinpuolin ja olen päätä pahkaa rakastumassa tähän hekilöön. Ohimennen mainitsin myös että olen samaa sukupuolta olevan kanssa suhteessa. Ei tullut yllätyksenä, reaktioista päätellen. En nyt tiiä miten tässä menettelis. Ei huvittais omaa suhdetta kusta moisen takia mutta ajatukset on vaan valovuosien päässä kaikesta, kodista, arjesta, työstä. Jotenkin tuntuu että hänellä ei ole aikomustakaan mun suhteen. Kohan vedättää nuorta kollia. Kuuluisko tapoihin.
Mitä tässä nyt tekis? Harrastus jäihin koska tämä tilanne akuutti? Vai mitä? Kohtuu paska olo ollut hetken verran tään takia ja alkaa näkyä myäs kodin arjessa. Hyvät neuvot siis tarpeen.
Itsekin olen ollut heteroon ihastunut. Hän ei minuun, ei mitään saumaa. Tunteet ovat vaan ajan kanssa kuolleet sitten ja edelleen olemme ystäviä. Tsemppiä!
Jeesus tekisi mieli sanoa kaikenlaista. Puhua kertoa tunteista mutta ei uskalla. Sitä kumminkin tietää että homma kuolee sillä siunaaman sekunnilla jos näin tekee. Miksi mulle aina käy näin. Mulla on hyvä ja turvallinne parisuhde omasta takaa. Miksi mä aina haluan sössiä asiani. Olis niin helppo vaan pistää postia menenmään ja kertoa kaikenlaista. Koitan tässä pitää itseni kurissa. Miksi elämä on niin hankalaa.
Mun psykiatri sanoi mulle että auttaisiko minua haaveilu -pystynkö sillä lailla piristämään parisuhteessani kokemaani ahdistusta?
Kyllähän juu pystyn. Tee sinäkin niin. Ei suhteet kaadu.
Melko vastuuton tai tietämätön psykiatri, sanoisin. Haaveilu on hyvästä silloin, kun se edistää jotakin tarkoitusta tai todellisuuteen perustuvaa pyrkimystä. Monet hyvät jututhan ovat ensin olleet kuvia ja ajatuksia ihmisen mielessä ja siitä ne ovat sitten lähteneet reaalistumaan. Mutta jos parisuhdetta yrittää pelastaa sillä, että pakenee johonkin fantasiatodellisuuteen, niin eiköhän se pitkän päälle ole aika kestämätön ja kypsymätön ratkaisumalli.
Sitä paitsi, ajatuksilla on vahva voima, niin kuin kaikki voivat omalla kohdallaan miettiä ja todeta. Ajatukset ovat energiaa ja niillä voi satuttaa toista. Ja jos ei muuta, niin niillä voi aiheuttaa aika ristiriitaisia tilanteita ja ristiriitaista viestintää verrattuna sitten siihen ilmiasuun, jonka näyttää toiselle face to face.
Niin sinun mielestäsi.
Mikäs sinä olet kommentoimaan ja ottamaan kantaa muutaman rivin takia, vaikka et tiedä mitään vastaukseni taustoista ja hoitoprosessin kestosta?
Taidat olla jokseenkin vähän yksioikoinen tai siten vastauksesi oli provo!
Muutamien rivien perusteella täällä kaikkea muutakin kommentoidaan, niinhän sinäkin teet.
Kun hän asettaa rajat sinulle ( siis jos näin uskoo tekevänsä) toppuuttelemalla sinua tavalla tai toisella TAI ottamalla muuten vaan etäisyyttä pitäen sinua friikkinä pervona, niin ajan kuluessa teistä tulee vielä hyvänpäiv'n tutut jotka moikkailee aina kun kerran viidessä vuodessa näkevät. Ja miettivät että mitä tuli tehtyä?
:) Jaha mulla on niin sopiva sähköpostiosoite tähän. Sanonkin että laita viestiä jos sullo tylsää.
ei hajuakaan sun osoitteesta. Laitahan sinä. etunimi.sukunimi@työpaikka.fi
Emmä sitä tähän laita vaan ajattelin antaa ko. tyypille. Kirjoittaa jos tuntee tarpeelliseksi :)
En sitten uskaltanut ... ajattelin että hän suuttu / hermostuu asiasta. Jotain oli selvästi kuitenkin ilmassa, koska saunassakin tuli ihan viereen istumaan ja vaikka yhes vaihees oli varpaatkin hyvä ettei päällekkäin niin ei mitään sanonut.
Heterompi ois voinu tirvasta. Nyt oon päättänyt et huomenna kyl ehotan et jos voitais pitää yhteyttä maililla / mesellä. Kun tunutu joka kerta kun kotiin lähtee että jutut jäi tavallaan kesken.
Siitä selviää todella helposti kun ottaa asian puheeksi alkumetreillä. Itse sain asiat selviksi ja tulevaisuutta ei ole. Nyt on taas helppo siirtyä leuka rinnassa kohti uusia vastoinkäymisiä.
Ja noh vituilleenhan se meni, kuten tavallista. Sovittiin että ollaan kavereita ja juteltiinkin saunassa. Oli sitten vaimo nähnyt nuo viestit ja suuttunut kunnolla. Ukko vetiä täysin liinat kiinni ja alkoi panikoimaan. "kun on tuo yhteiskunnallinen asema" .... "kun on tuota omaisuutta".
Voi vittu sentään. Oma parisuhde natisee liitoksissaan, mulla alkaa olee muutto eessä jos ei ihmettä tule. Ei se tästä pelkästään johdu mutta tämä oli tunnepuolella se viimeinen niitti. Ja sällilä on pokkaa sanoa että kyl sä jotenkin pärjäät ja onhan sulla se kusenpolttama pikkuasunto johon sit muutat. Voi perkele sanon minä.
Kysymys: Miten pahasti minä poltan näppini jos tuolta paskalta menee pari tiilitaloa jakoon? Ei mun tarviis soittaa ku 1 minuutin puhelu sen vaimolle niin ois kamat jaossa.
Joo on paska idea, mut too on myös kohtuu vittumoinen olo. Mikä saa ihmisen leikkimään tulella noin ja kusemaan toisen muroihin? Nyt hyvii neuvoi kehiin. Niitä tarvitaan.
Pistää hiljaiseksi... Kyllä se sun kaveriskin joutuu käymään tunnemyräkkää läpi. Ilmeisesti on tunteita ja kiinnostusta sua kohtaan, mutta pelko on ainakin vielä toistaiseksi suurempi voima. Hiton huono tuuri, että sen vaimo oli nähnyt viestit :( Sillä et kyllä pitemmän päälle voita mitään, että lähdet kostamaan toisen raukkamaista käytöstä, mutta ymmärrän että tossa mielentilassa se tuntuis edes jonkinlaiselta hyvitykseltä. Pelolla hallitseminen on kuitenkin heikon ihmisen merkki. Pystyt parempaan.
Joo näin ajattelin. Vaikka päällimmäisenä tunteena oli viha tuota ihmisolentoa vastaan niin ajattelin että ei ole vaivan arvoista. Pystyn nousemaan tämän yläpuolelle. Ajattelin asian näin että ei tuo ole ainoa mies maailmassa. Näitähän riittää. Tästä syystä minulla onkin nyt ensihätään kasa onkia vedessä. Toivottavasti joku kala käy koukkuun.
Tarkemmin kun miettii, niin oikeastaan hyvä että päättyi ennenkuin mitään vakavampaa ehti tapahtua. Oman kokemuksen mukaan ihastuminen menee ajan kanssa ohi ja itsellä se aika on n. 1kk. Siihen ei vaan saa jäädä suremaan / pohtimaan mitä olisi voinut olla. Täytyy vaan ajatella että mitä voi olla jos siirtyy elämässä eteenpäin.
Onks tää sukupuolikysymys vai luulenko vaan... mulle on vain tullut sellainen kuva, että miehet on enemmän kalastelijoita kuin naiset. Että miehillä on lähes aina monta onkea avannossa?! Ehkä miehet ei kalastakaan kalan vaan kalastamisen takia???
Voi se olla sitäkin mutta myös seksin puute omassa avioliitossa voi ajaa miehen ongelle. Ja aika usein myäs se että seksi mitä omassa suhteessa saa on vääränläaista; Ts: Hetero ukkomies hakee aktiivista top kundia.
Yhteiskunta on kuitenkin julma leikkikenttä ja kaapista ulostulo voi katkaista komean nousujohteisen uran kuin seinään.
Onhan noita syitä. Onke se sitten oikein puolisoa kohtaan käydä vieraalla reiällä pilkillä onkin ihan toinen juttu.
I hear you :)
Can't you hear me say I'm interested.