Onko syksy jo tullut?

kyllä tietää, mikä on terminen syksy.

Syyskesähän nyt on menossa, lämmin, kuin etelässä olisin, kun pyöräilen ulkona, - tällainen saisi jatkua pitkään.

Mutta otsikkosi sai minut kuuntelemaan Erna Tauron "Syyslaulun", siinähän sitä syksyä on monella tavalla kerrottu:

http://www.youtube.com/watch?v=JeowjtBRjLo&feature=related

Kyllä se vaan on alkanut: sen näkee lomien loppumisesta, autoruuhkista, koulujen alkamisesta ja koululaisista kulkemassa reppu selässä, muun väenkin innostuksesta aloittaa taas harrastukset ja opiskelu työvenopistossa yms, pukeutumisesta ja sateenvarjoista, muuttolintuauroista taivaalla, koivujen keltaisista lehdistä, pihlajien punaisista marjoista ja ruskanvärisistä puista, sieniretkistä ja sanomalehtienkin sieniresepteistä, pihan syyspuuhista ja talojen syystalkoista, marjojen ja omenoiden hilloamisesta ja säilymisestä talven varalle, pitkästä aikaa ystävien tapaamisesta ja mukavista koti-illoista kynttilänvalossa kirjan, tv:n tai radion äärellä aikaisemmin pimentyvässä illassa. Komeasta tähtitaivaasta.

Vaikeaa se on kivikylän asukkaiden oivaltaa vuodenaikojen vaihtelut. Maalla sen huomaa kun katselee ympärille, puiden lehdet kellastuvat, tammen lehdet saavat kirkkaita värejä Tuuli puhaltaa lehtia ympäri seutua. Lämpämittari ulkona alkaa näyttää
10 - 10 astetta. Ruoho ei enää kasva nopeaan koska yöt ovat pimeitä kasvuaika jää lyhyeksi. Aamut usvaisia, nouseeko usva ylös - tietää sadepäivää. Saadaan sadetta, linnut lentävät nokat kohti etelän maita.

Viimeistään myöhäisimmänkin uumoilijan on herääminen totuuden aikaan 23.09.2011 jolloin on syyspäivän tasaus - päivä ja yö samanpituisia. Sisäinen kello napsahtaa uuteen päivä, - tai yörytmiin´, näin se vain menee.

Minulle syksyn alkaminen koittaa kun vihannekset ilmestyvät toripöydille, lähiseudun viljelijät tulevat myymään luomu vihanneksi. Punasia tomaatteja, paprikoita, chilejä, perunoita, porkkanoita, punajuuria, herneenpalkoja, kurkkuja, kurpitsoja, punasia omenoita ym ja kaaleja joista teen syksyn makoisat kaalikääreleet, kelpais varmaan sinullekin?

Puhumattakaan lähiseudun kalastajan muikku apajista, on niin makoisia paistettuina voissa rautapannulla, kuhaa, ahvenia tietty ulkosaariston lohet. Olen syksyn lapsi, tervetuloa syksy ja syyskuu!

SE on siis S Y K S Y Ä nyt.

Silloin vasta se tulee tajuntaani, kun ensimmäinen yöpakkanen saa kasvuston asettumaan lepokauteen.

Nythän on ollut niin lämmintä,..eilenkin auringossa ja varjossakin katoksen alla kun istuimme, ja naapureita tuli tervehtimään, vai halauksetko nekin lämmittivät:D

Ei, kun käväisin kutsusta entisellä mökillänikin ja istuimme uuden emännän kanssa terassilla, niin suorastaan kuuma oli,.. kerroinkin joskus laittaneeni kangassuojuksen katoksesta kesäkuumalla:D Kivoja muistoja riitti jutella,... mutta isäntäväkeni huuteli syömään maasta vastanostettuja perunoita:D

Ens'kesänä laitan kyllä muutaman perunan tänne pikkupihalle kukkapenkin sijaan, paikkakin on jo katsottuna, niin hyviä ne on!
Kukkia on tarpeeksi, mutta ne perunat! Kumma kun sikli ei viihdy kuulemma maillaan, se olis kyllä hyvä pottu:D
Meillä laitettiin turpeen lisäksi hiekkaa silloin, ja nättejä olivat, voi sentään,...juuri keitän kun sain pussiin kotiinkin ja porkkanaa ja lipstikkaakin kuivatettavaksi!

Vietään kesää vaan, niin kauan kun on lämmintä ja vehreää täällä etelä suomessa, moikka,..

Syksy ei ole tullut vielä tänne meidän tanhuville, ilman lämpötila on 18 ja meriveden suunnilleen saman verran. Ruohoa saan leikata vielä pitkään, vain muutama keltainen koivunlehti sitä kirjavoi, villiviini, syyskukkijien loisto, pihlajanmarjat ja omenat antavat väriä, ruskasta on vain pieniä enteitä. Muuttolintujakin on vielä meitä ilhaduttamassa, haikeitten jäähyväisten aika kurkiauroille on vielä edessä, hanhille huiskutan tervemenoa. Jätin viinimarjoja pensaisiin, omenia riittä mustarastailleni pitkään, joista osa jääkin koko talveksi. Näillä näkymin rannikon syksy saa vielä pysyä nurkan takana. Voi kun voisi saada valoisan ajan lisääntymään, valon puute auttamattomasti saa syysankean olon.

Pian menemme laskemaan silakkaverkot, se on syksyn merkki, siikaa saa parhaiten myöhäissyksyllä. Otetaan kahvit mukaan, saaressa on mukava kahvitella. Venettä ei nosteta kuin lokakuun lopulla, nyt on ulkoilusaarissa tilaa katsella kuutamoita ja tähtiä, poltella puita nuotiopaikalla.

Olen syksyllä syntynyt, rakastan ruskan värejä ja ilman kuulautta, mutta enemmän rakastan kevättä ja kesää, kunnon talveakin rakastan. Esikoiseni syntyi syyskuun yönä, satoi tyynnyttävästi ja seuraavana päivänä ruskapuut kylpivät auringossa, kaikki on pieniä yksityiskohtia myöten ikuisesti mielessä tallessa.

Kun nostan silmäni koneelta ja katson ulos, näen siellä syksyn merkit. Koivuissa on keltaisia lehtiä, vaahteroiden väri on jo jkv. muuttunut. Heinikko paikoin ruskea, eikä kedonkukkia ole enää yhtään. Aurinko vaeltaa alempana ja antaa syksyisemmän valaistuksen maisemiin.
Kas, koirantaluttajatkin ovat laittaneet pusakat päälleen ja naisilla joillakin lippalakit. Ihmisten pukeutuminen ei ole enää yhtä kesäistä.
Päivät ovat jo lyhentyneet, jos aamulla herää liian aikaisin, on valot laitettava, jotta aamulehden näkee lukea.
Ihan syksyiseltä tämä tuntuu, ei epäilystäkään. Ilmat ja lämpötilat vaikuttavat luontoon ja määräävät miten siirrytään vuodenajoista toiseen. Yhtä tarkkaa päivää ei voi sanoa, sen tuntee.
Ilmatieteen laitos:
"Terminen syksy alkaa Pohjois-Suomessa yleensä elokuun viimeisellä viikolla ja maan lounaisimmissa osissa noin kuukautta myöhemmin.
Termisen syksyn aikana vuorokauden keskilämpötila on 10 ja 0 asteen välillä. Kolmen kuukauden tilastoissa syksyyn kuuluvat syys- loka ja marraskuu."

Harry Belafonte ja Nana Moskouri, Try to remember

http://www.youtube.com/watch?v=AwTlZts1Fqs

Aurinko hattarapilvien taivaalla hehkuttelee säteitään, varjossa 21 lämmintä ja tyyntä.
Silloin tällöin kuitenkin keltainen suuren pihakoivunlehti liitelee maahan kauniisti pyörivällä liikkeellä, oravat leikkii männynrungolla pitkiä toveja, ei ole kiirettä peitellä ruokaa ja käpyjäkin näyttää talveksi näille olevan.
Naapurin aitapensas on aloittanut uuden kukinnon en tiedä tarkalleen nimeä luulisin sen olevan jonkinlaatuinen spirea, pienet terttukukat ovat erottuvia ja kauniita.
Syksyn satoa on pakastimessa ja kaikki itsepoimittuja, onhan mistää ottaa kun varastot on täynnä.
Nuo säilömiset kun on lapsesta saakka oppinut ne on tehtävä niin kauan kuin voimia ja innostusta riittää
Syksy on rikas vuodenaika kaikessa.