"Älä tapa", "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu" jne. Mitä sanotte, onko yleinen asevelvollisuus hyvä? Olisiko parempi, jos kaikki uskovat kieltäytyisivät siitä uskonnolliseen katsomukseensa vedoten, vai olisiko se vastuun pakoilemista? Eikö Jumala suojelisi valtiota, jossa ei opeteltaisi sotimaan, niin ettei nuorten miehien tarvitsisi riistää henkeä toisilta ihmisiltä, Jumalan luomilta?
T: Tiinaliina
T: Tiinaliina
Vastaukset 16
Vanhimmat
minä ainakin miekkani teroitan, kun iivanat alkavat joensuuta poltella. perhettäni puolustan...
Jo Abrahamin ajoilta on tietoa että uskovaisia miehiä on toiminut sotilaina ja sotapäälliköinä, jopa sodanjohtajina (esim. kuningas Daavid ja Salomon). Jumala ei ole asettanut estettä sille etteikö sotilaana voisi toimia. Niin se vain on.
kunnioittaa siviilien koskemattomuutta(ellei Jumala erikseen muuta neuvo(kuten esim. Saulin kohdalla amalekilaisista)), ihmisarvon kunnioittamista(ei turhia uhreja, ruumiiden häpäisyä tai kidutuksia), kansainvälisiä ja kansallisia sotalakeja(esivallan kunnioitus) ja ei sodi väärällä puolella(puolella joka sotii turhan päiten tai "sirtää veljensä rajoja" tai sotii julmasti piittaamatta ihmisarvosta.
Esim. Hitlerin Saksan tapaisessa maassa uskovaisen tulisi kieltäytyä aseista vaikka hengen uhalla(se on sitä uskonsa tunnustamista teoillaan) sillä enemmän tulee kuunnella Jumalaa kuin ihmistä(so. esivaltaa).
Terve taas!
Ihan tähän alkuun kehoittaisin sinua, Tiinaliina, (jos sallit?), -ei kannata täältä internetistä hakea tietoa asioihin, joissa on epävarma! Täällä on niin monenlaista "totuutta", kuin on julistajaakin! Oletan, että tahtoisit kuitenkin ojentautua tässäkin kysymyksessä Jumalan tahdon mukaan ja niin kuin Raamattu opettaa?
Olet kulkenut vapaissa suunnissa ja tietynlaisissa "herätyskristillisissä" piireissä joissa esiintyy tätä aseista kieltäytymistä Raamattuun vedoten. Se on tietenkin vaikuttanut omaankin näkemykseesi. Lestadiolaisilla on kuitenkin tässä kysymyksessä raitis opetus (vaikka monessa muussa ei olekaan!) !
Perinteisesti luterilaisuudessa on ymmärretty syvästi isänmaallisuuden merkitys Jumalan tahdon mukaisena asiana. Luther on kirjoittanut erittäin paljon esivallasta ja siihen liittyvistä uskon asioista. Ymmärrämme siten, että uskovainen voi hyvällä omallatunnolla palvella poliisissa, sotaväessä ja käyttää miekkaa joka on esivallalle Jumalalta annettu! Muistanet että Raamattu opettaa voimakkaasti esivallan olevan Jumalan työtoveri! Se myös kantaa miekkaa (surmaa,tuomitsee, tuhoaa jne.) Jumalan käskystä!
Esivalta on kuitenkin annettu järjestyksen ja rauhan ylläpitämiseksi=> ei siis sotimisen himon tai ahneuden välineeksi. Jumala on viisaudessaan nähnyt että maailmassa on oltava ulkonainen kurinpito ja uhka lainrikkojia/maahantunkeutujia vastaan, jotta emme eläisi anarkiassa ja kaaoksessa. Ihmiset eivät suurimmalta osaltaan ole kuitenkaan uskovaisia! Kaikenlaiset raakalaiset ja hirmuvallat kuten esim. kommunismi tai poliittinen islamismi ovat asioita jotka tekevät lopulta mahdottomaksi sen miten Raamattu kuvaa, että "saisimme rauhassa elää ja toimittaa kutsumustamme" -sentähdenhän me joka pyhä kirkoissamme rukoilemme vallanpitäjille viisauttakin hallita oikein tätä maailmaa ja pyydämme esivallalle siunausta Jumalalta!
Kysymykseesi, "eikö Jumala voisi varjella sellaista valitota, jossa ei aseisiin tartuttaisi?" -voisi vastata että epäilemättä se olisi Jumallle mahdollista. Mutta siinä tapauksessa Jumalan täytyisi tehdä peräti mullistavia maailman muutoksia: että esim. ko. maassa ei lainkaan ihmiset enää tekisi syntiä ja että ympärillä olevat kansatkin muuttuisivat peräti lauhkeiksi lampaiksi ja menettäisivät ihmiselle luontaisen ahneuden, sotimisen halun ja muun itsekkyyden.
Kuitenkin Raamattu todistaa että maailma pahenee koko ajan loppua kohti lähestyttäessä! Ihminen on perisyntinen ja toteuttaa syntistä luontoaan niin kauan kuin hän maan päällä elää. Jumala ei ole luvannut millään muulla tavalla auttaa ihmistä kuin että uskon kautta Herraan Jeesukseen voidaan vapautua tästä perisynnistä ja uskon kautta ainoastaan kyetään hillitsemään pahoja himoja jotka meissä synnynnäisesti vaikuttaa.
Koittappas kuvitella Tiinaliina, millaiset muutokset tähänkoko yhteiskuntaan täytyisi tulla ja myös ympäröiviin yhteiskuntiin nähden, että toteutuisi tuo mainitsemasi "rauhassa eläminen" ilman esivaltaa!
Niin; ihmisen syntisen luonnon olisi peräti muututtava -ja vielä ILMAN KRISTUSTA! Oikeastaa koko ihmisen syntihistoria muutettaisiin kokonaan toiseksi, sillä Jumalan olisi pidätettävä ihmistä synnistä ja raakalaismaisesta pahuudesta jollakin muulla tavalla kuin uskon kautta!
Tosiasia on että Jumalalle kaikki on mahdollista, mutta Hän ei ole LUVANNUT tehdä tällaisia kokonaisvaltaisia muutoksia ihmisen syntisyyteen muutoin kuin Kristuksen, Poikansa kautta. uskon kautta Häneen voidaan ainoastaan hillitä pahuutta, sen tien Jumala on asettanut meille!
Mutta koska Raamattu ennustaa etteivät kaikki tule uskoon, on Jumala pannut epäuskoisia varten ULKONAISEN JÄRJESTYKSEN, => esivallan miekkoineen, joka pitää rangaistuksen uhalla heidät ulkonaisessa järjestyksessä niin että voidaan elää rauhallisessa yhteiskunnassa ilman pelkoa ja harjoittaa kukin kutsumustaan ja ammattiaan hiljaisuudessa ja sydämen yksinkertaisuudessa.
On siis ymmärrettävä tosiasiat, jotka o´vat näin niinkuin ne ovat että ihmiskunta on ja pysyy syntisenä ja ainoa tie hillitä synthimoja on uskon kautta. Ja että epäuskoisten tähden on oltava olemassa ulkonainen pakko (=esivalta, armeija) joka Jumalan tahdosta suojelee ihmisiä.
Jumala ei ole ilmoittanut muuttavansa maailmaa uudelleen paratiisiksi, vaan tämä maailma on "tulelle talletettu" ja uudet maa sekä taivas astuvat sijaan kun entinen väistyy viimeisenä päivänä!
Kristus ilmoittaa sen Mattheus 24 luvussa että sodat ja nälänhädät ja melskeet ovat hamaan loppuun asti!
Koska esivallan työ on ammatti siinä kuin muutkin ja koska se on Jumalan säätämä ja erityisesti käskemä (miekkoineen) niin uskovaisen onkin aivan erityisen otollista toimia esim. poliisina. Siinä hän on Jumalan asettamassa ja perustamassa ammatissa, oikeassa kutsumustyössään!
Samoin jokaisen uskovaisen kunnia-asiana on palvella sotaväessä ja puolustaa maataan sekä perhettään henkeen ja vereen asti! Se on Jumalan käsky ja otollinen jumalanpalvelus! Mutta jokaisen maan esivallalla on ainoastaan Jumalalta aseettu oikeus käyttää miekkaa joka perustuu kansalaisten ja rajojen puolustamiseen -ei koskaan valloituspolitiikkaan tai ahneuteen!
Jokainen mies joka antoi verensä suomen edellisissä sodissa on meille nuoremmille sukupolville esimerkkinä ja kunnioitamme erityisen syvästi tätä harmaapäiden vähenevää joukkoa! He ovat Jumalan sotureita ja heitä saamme kiittää että panivat alttiiksi kaikkensa vasta tulevien sukupolvien edestä. Jumallle olkoon kiitos tästä kaikesta!
Olen erityisen ylpeä että olen saanut palvella suomen armeijassa asepalveluksen ja olen vannonut Jumalan edessä olevani valmis astumaan asepukuun, puolustaakseni tätä Taivaan Isältä lahjaksi saatua kaunista maatamme ja perhettäni!
Jumala suokoon, ettei niin tarvitsisi tapahtua!
Enpä ole kuullut/lukenut yhtä kaunista ja perusteellista, uskovaisen ihmisen analyysiä siitä, miksi armeija on tarpeen ja miksi varusmiespalveluksessa oleminen ei ole vain vastentahtoinen velvollisuus, vaan suositeltava palvelus kristitylle.
Kiitos vielä kerran sinulle, Jampe 9! Näin vanha ihminen on todella iloinen, että sinun kaltaisiasi nuoria miehiä löytyy rakasta isänmaatamme puolustamaan. Suomea ei ole vielä menetetty rikollisille eikä huligaaneille!
Kiitos, Jampe! Juu, en minä luulekaan, että täällä netissä kaikki "tieto" olisi totta ja oikeaa, mutta jostakinhan sitä pitää kysellä. Saa kuulla mitä ihmiset yleensä ajattelevat asioista. Ja joskus voi löytyä (ja löytyykin) niitä helmiäkin.
Ihan hyvä kuulla luterilaistenkin käsitys tästäkin asiasta. Sinulla oli perusteellinen selitys, hyvä sellainen. Mutta minulle tuli tuosta sinun tekstistäsi ihan toisenkinlainen kysymys mieleen. (Mietin, että laittaisinkohan sen jonnekin toisellekin foorumille.)
Joo, kyllä minä haluan ojentautua Jumalan tahdon mukaan, mutta mitähän sillä oikeasti tarkoitetaan? Niinkuin tämä asevelvollisuusasia esimerkiksi. Eihän minun tarvi siihen ottaa kantaa, kun minua ei kutsuta armeijaankaan. Miten minä siis voin siinä asiassa ojentautua? Tarkoittaako se ojentautuminen sitten sitä, että on samaa mieltä sellaisistakin asioista, jotka eivät itseä koske? Entä ei-uskova, joka esim. ei varasta, ojentautuuko hän siinä asiassa Jumalan tahdon mukaan? Vaikka rehellisyytensä johtuu jostain ihan muusta, kuin halusta ojentautua Jumalan tahdon mukaan.
T: Tiinaliina
Pieni lisäys. Jos olen eri mieltä jostain asiasta, mitä pidetään syntinä, ja kuitenkin suostun tekemään niinkuin kehotetaan, niin olenko ojentautunut Jumalan tahdon mukaan? Esim. jotkut helluntalaiset pitävät tupakointia syntinä ja jos minä lopetan terveydellisistä syistä, mutta en siltikään pidä sitä syntinä. Onko se Jumalan tahdon mukaan ojentautumista (siis oletetaan nyt, että tupakanpoltto olisi syntiä).
T: Tiinaliina
Yksinkertaisesti voisi sanoa kai siten, että on sellaisia asioita, joita Jumalan Sana ilmoittaa synniksi ja ovat Jumalan lakia vastaan. Toiseksi on sellaisia, joista ei ole Raamatussa mitään mainintaa, kuten tupakointi. Tämä on ns. "ehdonvallan asia" (luterilaisen opin mukaa), joka tarkoittaa että sitä voi joko tehdä, tahi olla tekemättä niinkuin parhaaksi näkee.
Mutta jos joku on heikko ja itse uskoo syyllistyvänsä syntiin asiassa josta Jumalansana ei mainitse, hänelle se on syntiä sillä hän tekee sitä uskoen sen olevan syntiä. Vaikka asia itsessään ei siis olekaan syntiä, mutta ko. henkilö pitää sen syntinä, silloin hän rikkoo hyvää omaatuntoa vastaan.
Se, mitä yritän tällä (sekavalla) selitykselläni sanoa, on että tässä ei ole niinkään kysymys itse TUPAKOINNISTA, vaan omastatunnosta. Tähän löytyy Raamatun kohta:
"Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa...
...Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee;
mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä." (Room. 14 luku)
=>Mainitsemassasi tapauksessa tupakoinnin lopettaminen, -onko se Jumalan tahdon mukaa ojentautumista, vaiko ei, -ei ole siis aivan yksioikoinen asia!
Ensin mainitsemassasi asiassa (sotapalvelukseen liittyen) tarkoitin Jumalan tahdon mukaan ojentautumisella sitä, että vaikka asia ei suoranaisesti koskekaan sinua naisena, -sinun kuitenkin tulee sydämessäsi hyväksyä Jumalan Sanan mukainen oppi asiasta ja ei vastustaa ajatuksin, sanoin/töin uskovaisten tai epäuskoisten miesten asepalvelusta. Voimme siihen hyvällä omallatunnolla sanoa Aamen!
Tärkeintä onkin sydämen ojentautuminen! Teot seuraavat sitten perässä jos ensin on sydän voitettu Jumalan Sanan puolelle. Tuskin itsekään koskaan joudun sotaan, enkä sitä toivokaan -parempi on kun saa elää rauhassa- mutta sydämessäni olen asian vakaasti päättänyt että tämän suhteen en tahdo etsiä muita totuuksia ja olla valmis jos esivalta kutsuu palvelukseen.
Tähän Jumala minua auttakoon! Aamen!
Haluaisin Jampelta ja vanhalta vaimolta kysyä, sopiiko siviilipalvelus teidän mielestänne kristitylle?
Meitä ihmisiähän on niin monenlaisia. Osa on niin herkkiä, että eivät katso voivansa ojentaa asetta vihollista/ihmistä kohti. Silloin on olemassa joko aseeton palvelus (kuitenkin armeijassa) tai siviilipalvelus.
Osa valitsee siviilipalveluksen kylläkin toisin motiivein: se on paljon fyysisesti ja psyykisesti helpompaa, tosin sitä on jonkin verran kompensoitu ajan pituudella.
Suomen laki sallii nämä erilaiset varusmiespalvelut, joten tietysti se on ok yhtä lailla.
Onneksi ette sentään tuominneet rauhantekijöitä, jotka kuitenkin vuorisaarnassa autuaiksi luetaan.
Siviilipalveluksen valinnassa ei suinkaan aina ole kysymys herkkyydestä tai heikkoudesta - voi olla kyse myös vahvuudesta. Siitä, että uskaltaa valita omantuntonsa mukaan. Sivarin työn fyysinen ja psyykkinen vaativuustaso riippuu täysin palveluspaikasta, joskin aika monet paikat kai ovat nykyään tätä toimistotyökategoriaa.
Ja osa valitsee varusmiespalveluksen juuri niillä kyseenalaisilla motiiveilla - se on lyhyt (lyhyimmillään puoli vuotta), ja "kaikkihan sinne menee".
Ja kun nyt aiheeseen päästiin, niin mitenkäs suhtaudutte totaalikieltäytymiseen - onko se enää kristitylle sopivaa, vai onko raja siviilipalveluksessa?
Olisi kiva, kun keskustella haluat, kertoa omistakin ajatuksistasi ensin;)
Totaalikieltäytyjä rikkoo demokraattisesti säädettyjä lakeja. Hän ei halua palvella maatamme eikä kansaamme millään tavalla, ei uhrata aikaansa siviilipalvelukseen, ei myöskään asepalvelukseen. Sen sijaan hän on valmis ottamaan yhteiskuntamme antamat edut, esim. ilmaisen koulutuksen yliopistotasolle saakka, sairauspäivärahat jne. Totaalikieltäytyjä haluaa olla loinen, vapaamatkustaja.
Ainoa vika lainsäädännössämme tällä alueella on se, että naiset on jätetty pois kokonaan. Mielestäni mekin kuulumme kansaan ja meillekin kuuluu palvelutehtävä maatamme kohtaan:)
Totaalikieltäytymisen motiiveista on vaikea sanoa, kun ei itse ole sitä tietä valinnut. NÄYTTÄÄ toki siltä, että totaalit ovat usein yhteiskunnan reuna-alueille sijoittuneita muutenkin - eli kyseenalaistavat nykyisen yhteiskuntajärjestyksen jollakin tavalla.
Kysymys ei kyllä ole (ainakaan kaikilla) siitä, etteikö ihminen haluaisi palvella maata tai kansaa millään tavalla - kysymys on siitä, haluaako tehdä sen armeijassa tai siviilipalveluksessa.
Totaalikieltäytyminen ei ole protesti koko yhteiskuntarakennetta vastaan. Se on protesti ihmisoikeuksien rajoittamista vastaan, mikä näkyy myös siinä että Suomi on Amnestyn listoilla juuri tämän totaalikieltäytyjien kohtelun vuoksi.
Vapaamatkustajaksi luokittelisin henkilön, joka ei halua tehdä työtä eikä maksaa veroja, joilla mainitsemasi hyödykkeet viime kädessä maksetaan. Maksetuilla verovaroilla kustannetaan myös puolustusvoimien ylläpito, ei mitään halpaa lystiä sekään.
Mielestäni siviilipalvelus, sikäli kuin se sisältyy mahdollisuutena suorittaa palvelus suomen lain mukaan, on hyväksyttävä. Laki on laki ja sitä on kunnioitettava. Voisin sano, että ymmärrän hyvin esim. uskonnollisiin syihin vedoten kieltäytyä aseellisesta palveluksesta.
Toisaalta oma henkilökohtainen näkemykseni on, että kristitylle se ei ole suotavaa juuri aiemmin mainitsemistani syistä. Mielestäni mainitunlainen kristitty ymmärtää väärin Raamatun opetukset tässä suhteessa. Jeesus ei kehoittanut tapaamiaan sotilaita laskemaan aseitaan, vaan tyytymään palkkaansa, mikä osoittaa Jeesuksen ensinnäkin hyväksyvän sen että ollaan sotilaana ja saadaan siitä palkkaa! On toki tehtävä ero toimia esim. natsivallan palveluksessa tahi maanpuolustuksessa/kurin ja järjestyksen ylläpitotehtävissä. Toinen on syntiä, toinen ei!
Tässä suhteessa olen huolestunut Suomen pyrkimyksistä sotilaalliseen liittoutumiseen, sillä esim- NATO operoi ympäri maailman muissa tehtävissä kuin oman maan puolustamisessa. Pidän esim. IRAK-sotaa kyseenalaisena. Toisaalat näissäkin voi olla oikeutus, jos kyseessä on jonkin maan vapauttaminen todellisista hirmuvaltiaista. Asiat tuppaavat olemaan monisäikeisiä...
Totaalikieltäytymistä en hyväksy missään mielessä.
Samalla tavalla katsottuna, kuin esim. lain rikkominen on muutoinkin syntiä, on myös totaalikieltäytyminen hengelliseltä kannalta katsottuna syntiä. Se on myös suomen lakia vastaan!
Juu. Eihän Jeesus kehoittanut sotilaita laskemaan aseitansa, mutta ei myöskään kehoittanut kaikkia muita tarttumaan aseisiin. Minusta on hyvä, että on olemassa niitäkin uskovia, jotka kieltäytyvät aseista. Osoittaa halua rauhaan, eikä sotaan. Niitä aseisiintarttujia on ihan tarpeeksi muutenkin ja sotaaikana on varmasti riittävästi tekemistä myös muille. Varsinkin nykyisin kun koko yhteiskunta pyörii tekniikan ympärillä, niin että mikään ei toimi ilman sitä. Siinäkin on paljon tekemistä, että saa sen pysymään toiminnassa, varsinkin jos olisi sota ja kaikenlaisia sabotointiyrityksiä.
T: Tiinaliina
on puolustettava, jos tilanne sitä vaatii.
Kovin olisi toisenlaiset olosuhteet meillä itse kullakin tällä hetkellä, elleivät esi-isämme olisi aikanaan miehissä panneet hanttiin ja tapelleet monin tavoin ylivoimaista vihollista vastaan Raatteentiellä, Karjalan kannaksella ym. paikoissa ja onnistuneet säilyttämään Suomen itsenäisyyden.
Moni jäi niille tantereille. Joku tuli takaisin luoti päässä tahi jossakin muussa osassa kehoa. Joku ei sen jotoksen jälkeen enää nähnyt auringon valoa, toinen ei kuullut linnun laulua, yksi joutui pärjäämään lopun elämäänsä vain yhdellä kädellä tai jalalla jne.
Näistä uhrauksista saamme me jälkipolvet nauttia ja kehittää yhteistä isänmaatamme omien kykyjemme mukaan.
Rauha on hyvä ja tavoittelemisen arvoinen asia. Vapaa isänmaa on arvokas asia.
Melperi nostaa hattuaan sotiemme veteraaneille.