Enhän minä voi lastani tappaa. En varsinkaan kun syyllistyn murhaan ja olen toisten silmissä mukavuudetavoittelija. Annan mielelläni lapseni adoptioon näille fiksun mielipiteen omaaville keskustelijoille tällä palstalla.
Peruin aborttiajan
raskaana ja yksin
11266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin sitä pitää, kunpa pitäisit tuon lupauksen.
Miinukset laitoin sen takia, että juttu on turhan läpinäkyvä.
Vähän kammottavalta tuntuisi oikeasti sellainen ihminen, joka jossain mielipidepalstalla tarjoaisi kelle tahansa lapsensa adoptioon, ikään kuin tämä olisi joku esine, nukke tai huonekalu, johon ei ole mitään kiintymyssuhdetta. Adoptiovanhemmilta kun vaaditaan aika paljon, jotta heidät kelpuutetaan ottovanhemmiksi.
Itsellä kun omaan lapseen on niin vahva side, että välillämme on suorastaan telepaattinen yhteys ja menisin vaikka leijonan kitaan lapsen puolesta, ennen kuin antaisin häntä kellekään.
Vietän vapaapäivää, ja katselin sattumoisin juuri elokuvan "Ottolapsi". Hyh hyh, oli kammottava filmi... Filmin alussa kyllä tuli tietoisku, jossa ilmoitetaan, että filmi EI pohjaudu tositapahtumiin, ja oikeasti on paljon hylättyjä lapsia, jotka tarvitsevat rakastavaa kotia. En kyllä suosittele tuleville ottovanhemmille elokuvan katsomista. Ainakaan jos on hyvällä mielikuvituksella varustettu ja herkkä ihminen. Elokuvan loppukäänne oli kyllä aika huikea. En olisi arvannut.
Erinomainen harkinta ja päätös. Lapsesi saa rakastavat vanhemmat ja hyvän kodin, jos annat hänet adoptioon.
Tuolta adoptiopalstalta kun lukee ihmisten kertomuksia, niin voi vaan todeta, ettei se adoptiokoti ole kaikissa tapauksissa ole ollut kovin hyvä. Vanhempien rakastamistakin siellä kritisoitaan. Samoin sitä tyhjyyden tunnetta, että biologinen äiti hylkäsi, ja adoptiolapsella on traumat vielä 40 vuoden jälkeenkin siitä että itsessä on ollut jotain vikaa. Itse tunnen adoptiosisarukset, jotka hylättiin ensin biologisten vanhempien toimesta, ja sitten vielä adoptiovanhempien toimesta, kun nämä eivät kestäneetkään vanhempana oloa. Millaiset traumat monesti hylkääminen jättää? Mutta olikos se nyt että hysss, hyss näistä ei saa puhua?
no aborteilla tapettujakohan ne sitten mieluummin ois?
Monikohan tämän palstan fiksuista keskustelijoista on ottamassa adoptiolasta?
No jos näistä kahdesta täytyy valita: mitään tietämättömänä alkiona 5-9 viikon vanhana "tapettu" eli abortoitu vai tuskainen ja traumainen adoptiokoti, niin veikkaisin että KAIKKI valitsisivat ensimmäisen vaihtoehdon.
Joskus, jopa usein se abortti on helpompi vaihtoehto kuin syntyminen maailmaan, johon sua ei ole haluttu.
onko itsemurhat siis 100% yleisiä adoptoitujen keskuudessa? Vai oiskohan enemmistö kuitenkin kiitollisia elämästään, tietäen mikä se toinen vaihtoehto ois ollu...
Hei D-päivystäjä: kuka tässä on itsemurhista puhunut?
Jos on adoptiokodissa tai ihna perusperheessä kasvanut ilman rakkautta, huolenpitoa ja turvaa lapsena jota ei ole koskaan haluttu, niin monesti käy kyllä mielessä se että miksei abortoitu, miksi oli pakko lapsi tälläisiin oloihin synnyttää. Harvoin siinä tilassa on kiitollinen että sai syntyä, kun lähtökohdat on noinkin sairaat.
on käyny noin, se ei tarkota että eninkään osa muista ois katkeria kohtalostaan.
adoptiojonoon mee kun ne jotka on kaivanneet lasta jo useita vuosia, joten annetaan ne harvat lapset näille, mutta kyllä monetkin vois ottaa jos lapsia olisi kotia vailla.